Kadotettujen puiden saari - Elif Shafak

Kirjan nimi: Kadotettujen puiden saari (The Island of Missing Trees)

Kirjoittaja: Elif Shafak, suomentanut Helinä Kangas
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2021, suomennos 2023

Sivumäärä: 387

Mistä: Kirjastosta

 

' Tällaisena minä sen muistan: kullanhohtoinen ranta, turkoosi vesi, kirkas taivas. [- -] Kuu, joka oli siellä lähempänä maata, paistoi kirkkaana ja lempeänä kattojen yllä luoden heleän hohteensa mukulakivikaduille ja kapeille kujille. Silti varjot löysivät tiensä valon lävitse. Epäluuloiset, salakähmäiset kuiskaukset väreilivät pimeydessä. Sillä saari oli halkaistu kahtia, pohjoiseksi ja eteläksi. Puoliskoissa vallitsi eri kieli, eri kirjaimisto, eri muistot, ja kun saarelaiset rukoilevat, he harvoin rukoilivat samaa jumalaa.

Pääkaupungin leikkaava jakolinja oli kuin viilto keskelle sydäntä. '

s. 12 

 

Kypros on maa, joka on jakaantunut kahtia. On turkkilaisten muslimitaustaisten pohjoinen ja kristitty kreikkalaistaustaisten etelä. Koko ihana paratiisisaari on revitty riekaleiksi, julkeasti kahtia. Vihreä linja halkaisee sen. Brittiensaarilla asuvalla 16-vuotiaalla Adalla ei kuitenkaan ole juurikaan kosketusta juuriinsa. Hän on toisen polven maahanmuuttaja. Kyproslaisten vanhempien lapsi. Mutta hänen vanhempansa eivät koskaan suostu puhumaan menneisyydestään. Nyt äiti on kuollut ja isä vain hoivaa pihassa kasvavaa viikunapuuta - ainoaa muistoaan kotisaareltaan. Ada on irrallaan. Voiko hän kantaa mukanaan ylisukupolvista traumaa?

 

Vuoden 1974 Kyproksella puolestaan nuoret kyproksenkreikkalainen Kostas ja kyproksenturkkilainen Defne tapailevat salaa. Tuolloin Kyprosta ei ole vielä jaettu ja naapurustossa elää niin kristittyjä kuin muslimeja. Epäluulot ovat kuitenkin jo itäneet. Lopulliseen räjähdykseen on enää viikkoja. Nuoret rakastavaiset löytävät kuitenkin kohtaamispaikan Iloisesta viikunapusta. Kaupunkinsa tavernasta, jonka pitäjät edustavat myös molempia etnisyyksiä. Tavernan keskellä kasvaa kaiken näkevä viikunapuu. Se on siellä myös todistamassa, kun koko saari ajautuu kaaokseen. Kun naapurit rupeavat ampumaan toisiaan kaduille, eikä kukaan ole enää turvassa. Voiko rakkaus voittaa tällaisissa oloissa?  

 

' "Isä sanoo, että puilla on muisti ja että nuorillakin puilla voi olla 'tallentuneita' muistoja, ikään kuin ne tietäisivät, mitä kaikkea vaikeaa niiden esi-isät ovat kokeneet. Hänen mielestään se on hyvä asia, koska sillä tavalla pistokkaat sopeutuvat ympäristöönsä paremmin." '

s. 202

 

Kadotettujen puiden saari on koskettava kertomus rakkaudesta mahdottomissa olosuhteissa. Se on Kyproksen historian tarina. Samalla se valottaa myös maahanmuuttajien kokemaa tuskaa. Mihin todella kuuluu? Entä jos on elänyt koko ikänsä jossakin, mutta juuret ovat muualla? Entä jos vielä kaiken lisäksi on kahden erilaisen kulttuurin lopputulos, onko silloin kreikkalainen vai turkkilainen? Vai voisiko sittenkin olla Defnen sanoin vain saarelainen. Kaiken pahan alku ja juuri nimittäin on kun lähdetään piirtämään jakolinjoja meihin ja muihin. Samoja taikauskoja ja ruokia jaetaan molemmissa kulttuureissa - vain päällä laitetut nimet ovat eri. Kyproksen historia ei itse asiassa ollut minulle juurikaan tuttua, mutta lukemisen ohessa sekin tuli nyt viimein tutuksi.

 

En ollut aiemmin lukenut Shafakia, mutta tämän luettua voisin hyvinkin tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa. Kahdessa aikatasossa kulkeva tarina on itsessään jo ajatuksia herättävä, mutta Shafak on onnistunut nostamaan tarinansa vielä pykälän korkeammalle. Yksi teoksen kertojista on nimittäin tuo viikunapuu. Sen kautta asioita voidaan lähestyä hiukan eri vinkkelistä. Luonto ja sen toiminta pääsevät kietoutumaan saumattomaksi osaksi tätä tarinaa. 

 

Ihailen Shafakin kertojaratkaisua aivan kuin Nobelin voittaneen Pamukin Nimeni on punaisen kanssa. Shafakin teksti on soljuvaa, mutta samalla kaunista. Siinä on paljon hienoja hetkiä ja oivalluksia, joita haluaisi vain alleviivata. Joku ei itse asiassa ollut malttanut pidättäytyä tämän kirjaston niteen kanssa, vaan himmeitä lyijykynäviivauksia pystyi havaitsemaan läpi tekstin. En siis ollut kokemukseni kanssa yksin. Hieno teos, jota voin lämpimästi suositella.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettua: Kirjan jos toisenkin, Kirjasähkökäyrä, Kirjavinkit ja Tuijata