Velho ja leijona - C.S. Lewis

Kirjan nimi: Velho ja leijona (The Lion, The Witch and The Wardrobe)

Sarja: Narnia #2 (kronologinen)
Kirjailija: C. S. Lewis, suomentanut Kyllikki Hämäläinen
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 1950, suomennos 2005

Sivumäärä: 95

Mistä: Omasta hyllystä

 

 ' Hän astui muitta mutkitta kaappiin vaatteiden väliin ja hieroi kasvojaan pehmeitä turkiksia vasten. Hän jätti tietenkin oven auki, koska tiesi että on tavattoman typerää sulkeutua vaatekaappiin. Vähitellen hän tunkeutui syvemmälle kaappiin ja huomasi, että siellä oli toinenkin rivi turkkeja. Kaapissa oli melkein pimeää, ja hän piti käsivartensa ojossa ettei törmäisi takaseinään. Hän astui askeleen eteenpäin - sitten kaksi tai kolme askelta - ja odotti koko ajan, että sormet sattuisivat puuseinään. Mutta seinää ei tuntunut.

"Tämähän on vallan suunnaton vaatekaappi!" Lucy ajatteli kävellessään yhä eteenpäin raivaten tietään turkkien lomitse. Sitten hän huomasi jonkin narskahtelevan askeltensa alla. '

s. 119

 

Sodan aikaan monia lapsia lähetettiin Lontoosta maalle turvaan pommituksilta. Niin myös sisarukset Peter, Susan, Edmund ja Lucy. Heidät lähetettiin muuan vanhan professorin luo suureen kartanoon. Tuo kartano oli valtava ja lapset kuluttivat sateisia kesäpäiviä tutkimalla sen eri huoneita. Yhdessä syrjäisessä kolkassa oli huone, jossa oli vain vanha vaatekaappi täynnä turkkeja. Muut lähtivät jo huoneesta, mutta Lucy halusi kurkistaa kaappiin sisälle. Hän paijasi turkkeja ja rivi riviltä eteni syvemmälle kaappiin. Kunnes jotain odottamatonta tapahtui. Takaseinä ei koskaan tule vastaan. Jalkojen alla alkaa narskumaan lumi ja turkkien sijaan poskea hivelevät havut.

 

Lucy on saapunut Narniaan. Tuolla metsän keskellä hän kohtaa odottamattoman näyn. Keskellä ei mitään sijaitsee yksinäinen lyhtypylväs. Sen alta hän kohtaa fauni Tumnusin. Herttainen teehetki saa kuitenkin synkkiä sävyjä, kun Lucy kuulee lisää Narniasta. Se on maa, jossa on ikuinen talvi ilman joulua. Maa, jota hallitsee kauhean ilkeä valkea velho. On kuitenkin olemassa ennustus, jonka mukaan suuri leijona Aslan on palaava ja silloin talvi taittuu. Silloin Narnian hallitsijoiksi nousevat kaksi Aatamin poikaa ja kaksi Eevan tytärtä. Nämä ajat ovat aivan nurkan takana, kun Lucy sisaruksineen on löytänyt Narniaan. Ainut, että kuka uskoisi pientä Lucy poloista, että vaatekaapissa sijaitsee moinen toinen maa. Ja lopulta kun yhteiset seikkailut alkavat, joutuupa hänen veljensä pahansisuinen Edmund peräti itse valkean velhon lumoihin.

' Kun Aslan ilmestyy niin oikeus voittaa,

kun karjahtaa hän, surut kaikkoaa,

ja hampaansa kun paljastaa, niin talvi taittuu,

ja kevät koittaa harjaansa kun ravistaa.'

s. 155

 

Lewisin Narnia-sarja on varsin tunnettu klassikko ja sen sisältä juuri tämä ensimmäisenä julkaistu Velho ja leijona sen tunnetuin osa. Itsekin muistan tämän monta kertaa lapsuudessani lukeneeni ja sen lisäksi filmatisoinninkin katsoneeni. Yllätyinkin siis paljon, kun nyt ryhdyin tätä näin aikuisena uudelleen lukemaan, ja tajusin kuinka lyhyt tuo itse tarina onkaan. Jo heti parin sivun jälkeen Lucy on jo ehtinyt tavata faunin ja Edmund valkean velhon. Tapahtumat vyöryivät eteenpäin ja etsin hädissäni missä on jarru, sillä nämä hetket ovat itselle olleet niin rakkaita, että tämän matkassa olisi halunnut edetä hitaasti makustellen. Kyllähän se vauhti siitä rauhoittui, kunhan kaikki lapset saatiin Narniaan, mutta omissa muistoissa juuri nuo alun tapahtumat olivat niin kirkkaat. 

Olen nyt päättänyt hiljakseen uudelleen lukea tämän sarjan jättimäisestä yhteisniteestäni. Aloitin siis lukemisen kaksi vuotta sitten kronologisesti ensimmäisestä teoksesta eli Taikurin sisarenpojasta, joka nousi peräti vuoden parhaimpiin lukukokemuksiini. Siinä oli hienosti opetuksia elämästä ja viittauksia luomiskertomukseen upotettu tarinan sisään. Se tuntui ylipäätänsä hiukan kypsemmältä teokselta. Tässä Velhossa ja leijonassa tosiaan alussa oli liiankin kiire. Myös nuo viittaukset kristinuskoon olivat tässä hiukan hienovaraisempia. Selkeästi Aslan oli jonkinnäköinen Jeesus joka uhrautuu muiden syntien tähden ja (näin pääsiäisenkin aikaan sopivasti) herää kuolleista. Valkea velho lumottuine suklaineen taas edusti syntiä ja pimeyttä, jonka ikeestä Aslan tulee kansansa pelastamaan. 

 

Taikurin sisarenpojan kaltaista lumoutumista en kuitenkaan päässyt kokemaan, vaikka muuten tämä olikin ihan mukava pikku tarina. Tässä järjestyksessä luettaessa oli myös kiehtovaa muistella miten tuossa edellisessä osassa oli kerrottu kuinka lyhtypylväs tai valkea velho oli alkujaan päätynyt Narniaan tai kuinka tuosta vaatekaapista oli tullut lumottu. Seuraavaa osaa Hevosta ja poikaa en kyllä muista juuri ollenkaan, joten odotan innolla, millaisia seikkailuja silloin on luvassa.

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Taikurin sisarenpoika 

 

Muualla luettu: Lumiomena, Yöpöydän kirjat, Sivutiellä, Kirjanainen ja Lukemisen kartasto