Viimeinen pirulainen - Richard Osman

Kirjan nimi: Viimeinen pirulainen (The Last Devil to Die)

Sarja: Torstain murhakerho #4

Kirjailija: Richard Osman, suomentanut Antti Saarilahti
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2023, suomennos 2023

Sivumäärä: 391

Mistä: Kirjastosta

 

' Coopers Chasen ravintolassa on viime vuosina nähty kaikenlaista. [- -] 

Mutta koskaan siellä ei ole ollut sellaisen ryhmän kokoontumista, joka istuu nyt viherhuoneen yksityispöydän ympärillä. Kaksi Britannian tuotteliainta huumeiden salakuljettajaa, antiikkikauppias-monimiljonääri ja hänen kookas kanadalainen miehensä, Kentin yliopiston historiallisen arkeologian professori, päästä varpaisiin tatuoitu puolalainen rakennusurakoitsija sekä pöydän päässä tilaisuuden ylpeät isännät ja emännät: entinen sairaanhoitaja, entinen vakooja, entinen ay-jyrä ja työtään silloin tällöin yhä harjoittava psykiatri.

Keskustelun aiheena on se, mistä he kaikki saattaisivat löytää erän heroiinia. '

s. 235

 

Torstain murhakerho on täällä taas! Tällä kertaa eläkeläisjoukkiomme eteen tulee tutun henkilön murha. Hutiluodista tuttu Elizabethin miehen Stephenin ystävä ja antiikkikauppias Kuldesh nimittäin löydetään kuolleena. Hän on autossaan keskellä ei mitään. Vain yksi luoti on tarvittu. Selkeästi ammattilaisen tekosia. Mihin ihmeeseen Kuldesh on sekaantunut?

 

Pian selviää, että joulun jälkeisinä välipäivinä vain harva liike on ollut auki ja siten huumediilerit ovat päätyneet valitsemaan Kuldeshin antiikkiliikkeen välityspaikakseen. Ilmeisesti Kuldesh on kuitenkin ottanut heroiinin itselleen tehdäkseen omat kaupat - kuolettavin seurauksin. Nyt ei siis auta muu kuin laittaa Torstain murhakerhon poppoon terävät mielet koville selvittääkseen kuka murhasi Kuldeshin. Varsinkin kun heidän poliisiystävänsä Chris ja Donna heitetään tutkinnasta sivuun eikä poliisilla tunnu olevan kiinnostusta löytää murhaajaa. Kaikki nimittäin juoksevat vain tuon heroiinin perässä. 

 

Kun poliiseista ei ole apua tulee eläkeläisten turvautua tällä kertaa huumediilereidenkin apuun. Löytämällä tuon kaikkien metsästämän heroiinin, he ehkä voivat saada selville kuka surmasi heidän ystävänsä. Murhekerho ei kuitenkaan ole huippuvedossaan, sillä sen mestarivakooja Elizabethiä painavat henkilökohtaiset murheet. Hänen miehensä dementia pahenee eikä toivoa paremmasta enää ole. Murhatutkinta saa siis jäädä enempi innokkaan Joycen ja muun köörin harteille.   

 

' Stephen nauraa niin että hartiat hytkyvät viitan alla. Näitä hetkiä varten Elizabeth elää. Kuinka monta niitä vielä tulee? On mukava istua tässä Stephenin kanssa. Olla ajattelematta tapausta, antaa kerrankin muiden puuhata sen parissa. Missä heroiini sitten onkin, se saa odottaa vielä hetken. Joyce varmaankin tietää, että jotain on tapahtunut. Joyce tietää aina, kun jotain on tapahtunut. '

s. 175-176 

 

Jotenkin Osman on onnistunut luomaan niin herkullisen ja odottamattoman ryhmän ihmisiä, että näistä cozy crime dekkareista ei voi muuta kuin pitää. Poliisi Donna ja kauttaaltaan tatuoitu ja lain molemmillakin puolilla puuhaileva lämminsydäminen Bogdan ovat ihastuttava parivaljakko. Ja tuo Bogdanin suhde dementoituvaan Stepheniin kosketti. Sitten on tämä eläkeläisköörimme, joka sai tällä kertaa apuja myös yhdeltä lisäeläkeläiseltä. Onkohan nelikon kerhoon tulossa pian lisääkin osallisia? Osmanin teoksissa myös niin sanotut pahikset saavat yleensä roolia ja voivat osoittautua varsin sympaattisiksi. Tällä kertaa kanadalainen karhu Garth oli niin herkullinen tuttavuus omine logiikkoineen oikeasta ja väärästä, että toivottavasti hänet tapaisi myös jatkossa. Ja vankilassa Ibrahamin terapisoitavana temmeltävä huumeparoni Connie sekoittelee myös edelleen pakkaa.

Tätä ennen olen kokenut, että nämä sarjan teokset vain paranevat osa osalta. Edellinen Hutiluoti veti kuitenkin pidemmän korren näistä kahdesta. Tällä kertaa huumori ei aivan niin paljon päässyt kukkimaan, kun Stephenin heikkenevä kunto toi myös surullisia pohjavireitä tarinalle. Myös jotkin sivuhuomautukset tuntuivat nyt ensimäistä kertaa jopa vähän päälle liimatuilta. Ihan kuin yksittäisiin lauseisiin olisi aivan väen väkisin pitänyt saada mainittua ilmastonmuutos, kauramaito ja korona. Ihan vain jotta osoitettaisiin, että ollaan ajan harjalla. Loppusanoissa Osman kertoo, että vaikka tämä sarja tulee jatkumaan, niin seuraavaksi on luvassa jotakin uutta. Ehkä se onkin ihan hyvä. Näin tämäkin tarina saa hetken aikaa tuulettua ja palata sitten takaisin entistäkin elinvoimaisempana. Ehkä silloin myös olisi luvassa se keltainen kansi, jota olen jo pitkään odotellut :D

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Torstain murhakerho

2. Mies joka kuoli kahdesti

3. Hutiluoti    

Muuala luettu: Luetut.net ja Kirjasähkökäyrä