Hiirenloukku - Agatha Christie

Kirjan nimi: Hiirenloukku (Three Blind Mice and Other Stories)

Kirjailija: Agatha Christie, suomentanut Kirsti Kattelus, Satu Mononen & Tuija Räsänen
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1948, suomennos 1990

Sivumäärä: 224

Mistä: Omasta hyllystä

 

' Mutta nyt komisariota kiinnostivat nuo kaksi osoitetta ja sivun ylälaitaan pienellä käsialalla kirjoitettu lause. 

Hän käänsi päätään kun ylietsivä Kane astui huoneeseen.

"Tulkaahan tänne, Kane. Katsokaa tätä."

Kane seisoi hänen takanaan ja vihelsi matalasti lukiessaan. " 'Kolme sokeaa hiirtä'! Ällistyttävää!"

"Niin." Parminter avasi laatikon, otti esiin muistilehtiön arkin puolikkaan ja laski sen muistikirjan viereen työpöydälleen. Se oli ollut huolellisesti kiinnitettynä murhatun naisen vaatteisiin.

Siihen oli kirjoitettu: Tämä on ensimmäinen. Sen alla oli lapsellinen piirros kolmesta hiirestä ja pari tahtia sävelmästä.

Kane vihelsi sävelmää pehmeästi. Kolme sokeaa hiirtä juosta vilistää... '

s. 25-26

 

Molly ja Giles ovat perineet vanhan kartanon, jonka he ovat nyt muuttaneet täyshoitolaksi. He odottavat varsin jännittyneinä ensimmäisiä vieraita saapuviksi. Ikäneito rouva Boyle, hiukan omituinen nuoriherra Wren sekä majuri Metcalf ovat varsin sekalainen seurakunta, mutta kyllä he pärjäävät. Yöllä iskee kuitenkin kauhea lumimyrsky, jonka saattelemana tulee vielä yksi vieras. Sitten tiet ovat poikki ja he ovat omillaan. Molly saa kuitenkin puhelun poliisilta. Lontoosta on löydetty muuan vanha rouva murhattuna. Murhaajalta on myös pudonnut muistikirja, jossa lukee murhatun naisen osoitteen lisäksi Mollyn ja Gilesin täyshoitolan nimi sekä katkelma vanhasta lastenlorusta Kolme sokeaa hiirtä. Yksi poliisi pääsee suksilla kartanolle selvittämään tilannetta, mutta muuten he ovat omillaan. Kuka heistä on murhaaja? Ja jos yksi ruumis on jo löytynyt, niin ketkä ovat nuo kaksi muuta poloista sokeaa hiirtä, jotka ovat hänen tähtäimissään?

Kolme sokeaa hiirtä päänovellin lisäksi tässä kokonaisuudessa oli myös seitsemän muuta lyhyttä novellia. Näissä novelleissa selvitetään niin mittanauhamurhaa, liian hyvän palvelijan tapausta, häädetyn talonmiehen lesken manauksia, väärästä kerroksesta löytynyttä ruumista, pienen lapsen kidnappausta, väärää asiaa tilannutta ja pian kuollutta ravintolan vakioasiakasta sekä murhaa, jonka peräti kaksi henkilöä tunnustaa. Näissä pienissä tarinoissa seikkailivat Christien vakikasvot eli iki-ihanat neiti Marple sekä Hercule Poirot. Viimeisessä oli myös minulle uusi tuttavuus herra Quin, jolla on ilmeisesti ihan omakin novellikokoelmansa.

 

' Neiti Marple, tuo herttaisen näköinen - ja joidenkin väittämän mukaan myrkkykielinen - ikäneito joka asui pappilan viereisessä talossa, sai vieraan hyvin varhain - vajaan puolen tunnin kuluttua rikoksen havaitsemisesta. Hänen luokseen tuli poliisikonstaapeli Palk, joka sormeili tärkeän näköisenä muistikirjaansa. "Esittäisin muutamia kysymyksiä, jos sopii."

Neiti Marple kysyi: "Liittyvätkö ne rouva Spenlowin murhaan?"

Palk ällistyi. "Saanko kysyä, miten te siitä kuulitte?"

"Kala", neiti Marple sanoi.

Vastaus oli konstaapeli Palkista täysin ymmärrettävä. Hän oletti aivan oikein että kalakauppiaan poika oli tuonut tiedon yhdessä neiti Marplen ilta-aterian kanssa. '

s. 93 

 

Tämä novellikokoelma koostui tosiaan kahdeksasta tarinasta, joskin puolet tilasta vei tuo tunnetuin näistä eli Kolme sokeaa hiirtä. Siinä olikin lähemmäs sata sivua, joten kyseessä oli selkeästi ihan kunnon Christien tarina. Minun on pitänyt jo pitkään lukea tämä novellikokoelma, sillä niin usein tuo Hiirenloukku (toiselta nimeltään tosiaan Kolme sokeaa hiirtä) on tullut vastaan erilaisissa kesäteatterimainoksissa. Nyt kun ihan Helsingin kaupunginteatterissa pyörii tästä produktio, päätin viimein ottaa itseäni niska kiinni ja tutustua minkälaisesta pähkinästä tässä onkaan kyse. Ja juuri sopivasta osui tälle maaliskuulle tuo valtaisa takatalven lumipyry, kun tätä luin eli pystyin hyvin samaistumaan lumen saartamaan kartanoon.

 

Tätä novellikokonaisuutta on oikeastaan varsin haastava arvostella, sillä niin epätasainen se oli. Kolme sokeaa hiirtä oli mielestäni varsin herkullinen ja hyvin rakennettu novelli suljettuine tiloineen ja erilaisine henkilöineen. Nämä muut novellit taas olivat aika vaihtelevia. Luonnollisesti kun sivutilaa on vain se 15-20 sivua niin kovin monimutkaisia kommervenkkeja ei niihin ole voinut kirjoittaa. Olen kuitenkin tottunut Christien kanssa yllättymään tuon murhaajan suhteen ja jotkut näistä olivat jo aivan liian selkeitä heti alusta lähtien. Onneksi osa kuitenkin jaksoi yllättää pienestä sivutilastaan huolimatta. Monet näistä olin myös parin vuoden sisään nähnyt filmatisointeina, joka ei auttanut asiaa. Perustankin siis arvioni pitkälti tuohon päänovelliin, mutta ihan mukava oli saada myös pikaiset muistutukset Marplesta ja Poirotista. Kauhukseni nimittäin tajusin, että en ole tainnut lukea yhtään tarinaa heistä kokonaiseen vuoteen!

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Agatha Christien kirjat, Unelmien aika  ja Jokken kirjanurkka