Valo ikkunassa - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Valo ikkunassa (The Light Behind The Window)

Kirjailija: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2012, suomennos 2023

Sivumäärä: 555

Mistä: Siskolta lainassa

' Emilie katsoi pengermän ja muotopuutarhan yli kohti aaltoilevia viinitarhoja, jotka levittäytyivät joka puolella kartanon ympärillä silmänkantamattomiin. Näköala oli kerta kaikkiaan upea ja oli säilynyt muuttumattomana satoja vuosia. Château de la Martinières oli ollut hänen lapsuutensa turvapaikka, rauhan tyyssija, jonka tyyneys oli jättänyt lähtemättömät jäljet hänen aivojensa joka ikiseen synapsiin.

Ja nyt kartano oli Emilien, vaikka hän ei tiennytkään, oliko äiti tuhlaavaisen elämäntapansa jäljiltä jättänyt minkäänlaisia varoja sen ylläpitoon. '

s. 12

 

Emilie de la Martiniéres on arvostetun ja vanhan ranskalaisen suvun jäsen. Hänen äitinsä on ottanut asemastaan kaiken ilon irti seurapiireineen ja näyttävine kutsuineen. Emilie on puolestaan tullut enempi lukutoukka isäänsä vetäytyen syrjään omiin oloihinsa. Emilie on oikeastaan pyrkinyt irrottautumaan sukunsa taakasta elämällä aivan tavallista elämää eläinlääkärinä. Nyt hänen vanhempansa ovat kuitenkin kuolleet ja koko Etelä-Ranskalainen sukukartano viinitiloineen ja harvinaisine kirjoineen on yhtäkkiä hänen. Myydäkö vain kaikki ja palata omaan tavalliseen elämäänsä vai koittaa löytää keinot pitää kartano suvulla?

 

Kahvilassa kuin kohtalon saattelemana Emilie kohtaa taidevälittäjä Sebastianin, jonka isoäiti on tuntenut Emilien isän sodan aikaan. Vuonna 1943 nuori Constance nimittäin rekrytään Lontoossa tiedustelupalvelun riveihin. Tarkemmin SOE-joukkoihin lähetettäväksi Ranskaan toteuttamaan sabotaasi ja tiedonsaantitehtäviä. Saksalaisjoukkojen vallan alle joutuneessa Pariisissa natsien poliisit jahtaavat armotta englantilaisten vakoojia. Kuolema on lähes varmasti edessä. Constance joutuukin hyvin vaikeaa paikkaan, kun eräs korkea-arvoinen natsiupseeri iskee silmänsä häneen...

' Éduardo piteli konjakkipikariaan molemmin käsin ja katsoi Connieta vakavasti. "Olemme juuri tulleet siihen tulokseen, että joudumme toisinaan elämään valheessa. Voit esittää itsellesi tämän kysymyksen: Jos minä olisin sen verkoston päällikkö, johon sinut alun perin määrättiin, ja määräisin sinut jatkamaan suhdettasi Falkiin siinä toivossa, että hän lipsauttaisi hyödyllisen tiedonmurusen, joka auttaisi maanmiehiäsi taistelussa, kieltäytyisitkö tottelemasta?" '

s. 178

 

Onpa herkullisen keitoksen Riley kehitellyt lukijoilleen. Oli todella kiehtovaa päästä kurkistamaan tuonne sodanajan tiedustelun ja vastarintaliikkeen toimintaan. Kuinka nuori Connie rekrytään ja lähetetään koulutusleirille, jossa nostetaan kuntoa ja opetellaan dynamiitin käsittelyä ja ampumista. Ja sitten lähetään sodan vastapuolen maa-alueelle ja olet omillasi selviytymässä. Elämä heitteli Connieta hiukan erilaisiin tehtäviin, mutta ei se ole helppoa englantilaisena agenttina istua samassa pöydässä korkeiden natsiupseereiden kanssa ja koittaa pitää yllä rooliaan. Ja hyh kuinka kammottava tuo Falk oli. Melkein olisin toivonut, että jotkut kohtaukset olisi voinut jättää kuvaamatta, niin kammottava roisto tuo mies oli. 

 

Kahdenaikatason tarinoiden tapaan oletin, että tässäkin toinen aikataso lyö laudalta toisen. Alun epävarma Emilié ei kauheasti jaksanut kiinnostaa jahkailuineen, mitä tehdä perityn kartanonsa kanssa, kun taas Connien tarina imaisi välittömästi puoleensa. Hauskasti kuitenkin myös Emilién tarina nousi kiinnostavaksi, kun päästiin alun jahkailuista ja Sebastianin matkassa Englannin karuille nummille. Sebastianin ja hänen pyörätuolissa olevan veljensä hyytäviä välejä oli kiehtova seurata. Elin Emilién mukana pohtien kumpi puhuukaan totta, vaikka minulla olikin omat vahvat olettamukseni asiasta. Ihanaa, että alun heppoisen rakkaustarinan sijasta Riley on onnistunut luomaan tähän nykyaikaankin (joka on tosin vuosi 1999) jännitteitä, jotka pitivät otteessaan.

 

Tämä kirja tuntui itse asiassa olevan Rileytä parhaimmillaan. Oli kiehtovia elämäntarinoita ja ah noita miljöitä! En varmaan koskaan saa kartanoista tarpeekseni ja tässä oli vielä hienosti luotu tuo kontrasti Etelä-Ranskan viinitarhaisen linnan ja hyytävän englantilaisen nummikartanon välillä. Onhan nämä edelleen Rileylle tyypillisesti täynnä vahvoja tunteita ja uskomattomia elämänkohtaloita. Eli liian nipottaen ei kannata näitä lukea. Mutta kiehtovissa historiaan punotuissa elämäntarinoissa ja viihdekirjoissa joita vain ahmia Riley osaa kyllä asiansa.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirjojen kuisketta ja Ruusun nimi