Kuukausista julmin - Louise Penny

Kirjan nimi: Kuukausista julmin (The Cruellest Month)

Sarja: Three Pines #3
Kirjailija: Louise Penny, suomentanut Susanna Paarma
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2007, suomennos 2020

Sivumäärä: 462

Mistä: Kirjastosta

' Madeleine Favreau oli säikähtänyt hengiltä.

Hadleyn kartano oli tappanut hänet, niin Clara Morrow ainakin uskoi seisoessaan sen ulkopuolella. [- -]

Jokin oli havahtunut eilen illalla, löytänyt heidät kyyristelemässä tiukassa kehässä. Löytänyt ystäväjoukon tekemässä jotain typerää, hölmöä ja keskenkasvuista. Ei sen ollut tarkoitus olla mitään hölmöilyä enempää. Kenenkään ei olisi pitänyt kuolla. Eikä kukaan olisi kuollut, jos he olisivat pitäneet spiritistisen istuntonsa jossain muualla.' 

s. 95

 

On pääsiäinen ja Three Pinesin pienen kylän väki on piilottamassa pääsiäismunia ympäri kylää lasten löydettäväksi. Tosin aiemmista vuosista oppineena ei suklaisia munia. Kerran nimittäin karhu tuli ja söi ne kaikki. Sellaista se on Kanadan syrjäseuduilla. Nyt kylässä kuitenkin tapahtuu, sillä sinne on saapunut ihka aito wicca, jonka bistron ja majatalonpitäjä homopariskunta Gabri ja Olivier houkuttelevat pitämään spiritistisen istunnon. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Energiat ovat väärät. Kylä on liian onnellinen ja kaikki negatiivinen on syöpynyt sen reunalla sijaitsevaan Hadleyn kartanoon. Sovitaankin siis uusi istunto pidettäväksi kartanolla - kammottavin seurauksin. Yksi istuntoon osallistujista säikähtää hengiltä! 

 

Poliisissa tapaus kuitenkin herättää epäilyjä. Miksi vaarallista laihdutuslääkettä löytyy hoikan Madeleinen ruumiista niin valtaisa annos? Voisiko kyseessä sittenkin olla tarkkaan suunniteltu murha? Rikoskomisario Gamachen on siis aika palata jälleen Three Pinesiin ja ottaa selko tapahtuneesta. Kuka olisi halunnut pahaa Madeleinelle, joka oli kuin kaiken valaiseva aurinko? Gamachella on visainen pähkinä purtavanaan, varsinkin kun vuosien takaisen tapauksen varjot rupeavat horjuttamaan hänen poliisin asemaansa. Onko joku hänen murharyhmästään oikeasti myyrä, joka toimii häntä vastaan? 

' "Se on jänis", Ruth sanoi kuin hidasälyisille lapsille. "Miksi sillä on nuo?"

Hän osoitti suklaamunia.

"Milloin jänikset ovat alkaneet munia?" Ruth jatkoi itsepintaisesti katsellen hämmentyneitä kyläläisiä. "Ettekös ole koskaan ajatelleet sitä? Mistä se sai munat? Suklaakanoilta varmaan. Pupun on täytynyt varastaa munat karkkikanoilta, jotka nyt etsivät poikasiaan. Hätääntyneinä."

Vanhan runoilijan sanat loivat Claran mieleen oudon selkeän kuvan suklaakanoista juoksemassa epätoivoisesti ympäriinsä muniaan etsimässä. Pääsiäispupun varastamia muniaan. '

s. 11

 

Ah kuinka mainio cozy crime dekkari tämä olikaan. Kaksi edellistä osaa olivat ihan mukavia kuitenkaan tekemättä sen kummempaa suurta vaikutusta. Tästä ehkä kertoo jo sekin, että tässä on pyörähtänyt useampi vuosi ennen kuin tartuin viimein tähän sarjan kolmanteen osaan. Ja nyt Penny tulikin lunastaneeksi paikkansa varmasti seurattavien dekkarisarjojeni parissa! 

 

Ai että Three Pinesin pieni kyläyhteisö on niin mainio. Ylipäätänsä olen jo Christieiden kanssa koukuttunut tällaisiin pikku paikkakuntiin, mutta Penny on onnistunut luomaan sen lisäksi vielä niin herkullisen omalaatuiset henkilötkin tuonne kylään. Esimerkiksi tuo vanha runoilija Ruth, joka on kylmäkiskoinen ärripurri, mutta nyt pienet ankanpoikaset sulattivat hänen sydämensä. Tai bistroa pitävät aina niin ystävälliset Gabri ja Olivier. Sitten on tietystä taiteensa kanssa jumissa painiva hyväsydäminen Clara ja ei voi olla mainitsematta itse rikoskomisaari Gamachea, joka jotenkin sujahtaa niin saumattomasti kyläläisten joukkoon. Raikkaat tuulahdukset olivat myös kylässä vieraileva wicca sekä entinen metsuri, joka kuuli puiden äänet.

 

Vaikka kyseessä on dekkari niin jotakin aivan ihastuttavaa lämpöä tässä sarjassa on. Miljöön kuvaus saa haluamaan päästä käymään Three Pinesissa, ja tällä kertaa myös tuo itse murhajuoni oli herkullinen ja mukavan omaperäinen. Ainakaan minä en osannut valita ketä lähtisin epäilemään eniten. Vähän epäilyttäväähän se on, että ensimmäisessä osassa kuvattu hiljainen pikkukylä, jossa ei edes ole poliisia, saati tapahdu rikoksia, on nyt vaatinut Gamachen apua jo kolmesti. Mutta samalla on ihanaa palata aina uudestaan ja uudestaan näiden lämpimien kyläläisten joukkoon. Nyt huhtikuussa sarjasta julkaistaan yhdennentoista osan suomennos ja joulukuussa jo taas siitäkin seuraava. Eli näyttää siltä, että pääsen pakenemaan tähän ihanaan kylään vielä monen monituista kertaa.

' Kun Three Pinesin kerran löysi, sitä ei koskaan unohtanut. Useimmat tosin olivat eksyksissä sen löytäessään. '

s. 10

Tähdet: 4.5 / 5

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Kuolema kiitospäivänä

2. Kylmän kosketus

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Luetut.net, Kirjahullun päiväkirja, Kirja hyllyssä  ja Sivumerkkejä