Kohti nollapistettä - Agatha Christie

Kirjan nimi: Kohti nollapistettä (Towards Zero)
Kirjailija: Agatha Christie, suomentanut Anna-Liisa Laine
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1944, suomennos 2014

Sivumäärä: 251 

Mistä: Omasta hyllystä

 

' - Me... me olemme joutuneet aika vaikeaan tilanteeseen. Audrey on täällä, kuten sinä ehkä tiedät.

Hän vaikeni kysyvästi, ja Thomas Royde nyökkäsi.

- Ja Nevile ja hänen vaimonsa myös.

Thomas Royde kohotti kulmakarvojaan. Hän sanoi tuokion kuluttua:

- Vähän kiusallista - mitä? '

s.61

 

Nevile Strange on mies jolla on kaikkea. Hän on loistava urheilija, varakas, hyväkäytöksinen ja hänen käsipuolessaan kulkee upea punatukkainen vaimo Kay. Mikä voisi vaivata hänen mieltään? Hän kuitenkin kohtaa Audreyn. Tuon kalvakat ja hiljaisen naisen, joka oli hänen vaimonsa ennen kuin hän lähti Kayn matkaan. Ja nyt Nevile on saanut päähänsä, että syksyinen vierailu iäkkään Lady Camillan luo Gull´s Pointiin tulisi ajoittaa samaan syyskuiseen aikaan. Audrey ja Kay voisivat vaikka ystävystyä. Se on Nevilen ajatus - vai onko sittenkään?

 

Gull´s Pointissa on jännittynyt tunnelma. Kaksi vaimoa, mustasukkaisuutta ja vahvoja piilossa pysyneitä tunteita. Joukkoon liittyy myös vuosia ulkomailla oleskellut Audreyn lapsuudenystävä totinen Thomas sekä lahden toiselle puolelle Kayn gigolomainen ystävä Ted Latimer. Kaikki aistivat jännitteet. He eivät kuitenkaan tiedä, että ollaan menossa kohti hyvin suunniteltua murhaa - nollapistettä.   

 

' - Minä pidän hyvästä salapoliisijutustä, hän sanoi. - Mutta ne alkavat väärästä paikasta. Ne alkavat murhasta. Mutta murha on loppu. Tarina alkaa paljon sitä ennen - joskus vuosia ennen - kaikista niistä syistä ja tapahtumista jotka saattavat tietyt ihmiset tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan tiettynä päivänä. [- -]

Hän nyökäytti hiljaa päätään.

- Kaikki suuntautuu yhteen tiettyyn pisteeseen... Ja sitten kun hetki koittaa - ratkaiseva askel! Nollapiste. Niin, kaikki he suuntaavat kohti nollapistettä...

Hän toisti: - Kohti nollapistettä.

Sitten häntä äkkiä värisytti. '

s. 10  

 

Olipa mainio pieni salapoliisikertomus jälleen yhdeltä lempidekkaristiltani. Christie ei usein petä, mutta tämä oli varsin herkullinen jopa hänen tuotannostaan. Kuten iäkäs ja kokenut lakimies herra Treves alussa mainitsee, murha on oikeastaan vasta loppu ja ne tapahtumat jotka johtavat tuohon nollapisteeseen ovat ne mitkä merkitsevät. Tästä ajatuksesta lähteekin koko tämänkertainen dekkari liikkeelle. Henkilöt toimivat ja kerääntyvät yhteen. Ja vasta aivan lopussa koittaa tuo nollapiste. Hetki jota kohti ollaan koko ajan edetty. 

 

Minulla on heikko kohta perienglantilaiseen kartanokuvaukseen. Ja koska varsinainen murha tapahtuu tosiaan vasta loppupuolella, oli tämän teoksen matkassa paljon aikaa seurata ihmisten toimintaa ja heidän keskenäisiä ristiriitoja ja tunteita. Kuinka herkullinen tuo kahden rouva Strangen kohtaaminen Gull´s Pointissa olikaan. Tässä olikin kaikki kartanodraaman ainekset miljöötä myöten jyrkkien kallioiden laella. 

 

Itse murhajuonikin oli nerokas. Vaikka olen tämänkin Christien lukenut ja nähnyt tv-elokuvanakin niin silti Christie onnistui viemään minua. Vasta aivan loppupuolella rupesin muistamaan, mitä tässä olikaan todella tapahtunut. Ja silti epäilin itseäni edelleen :D Hauskasti tällä kertaa Scatland Yardin tarkastaja Battle on tässä pääosassa tukimassa tapausta, mutta kyllä hänkin jossain kohtaa mainitsee Hercule Poirotin. Mihin tuo teräväpäinen belgialainen olisikaan kiinnittänyt huomiota... Oikein mainio teos vanhan ajan tyyliin.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Tuulin viemää ja Agatha Christien kirjat  

Klaanin tytär - Kaisa Viitala

Kirjan nimi: Klaanin tytär

Sarja: Nummien kutsu #1.5

Kirjailija: Kaisa Viitala

Lukija: Emma Louhivuori
Julkaisija: Karisto

Julkaisuvuosi: 2025, äänikirja 2025

Kesto: 3h 19min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

1700-luvun Skotlannin nummilla asuu MacTorrianin klaani, jonka klaaninpäälliköksi Fingal on noussut hänen isänsä lähtiessä maanpakoon jakobiittikapinan seurauksena. Fingal on ylpeä, mutta tuon kovan ulkokuoren alla sykkii oikeasti epävarma sydän. Tämän eron todellisen Finin ja sen toisen Finin välillä tuntee hyvin hänen siskonsa Ailsa. 

 

Nyt Ailsa on Fingalin mukana Edinburgissa, missä Fin on hoitamassa liikesuhteitaan. Siellä he kohtaavat aivan erityisen nuoren naisen, ramman englantilaisen Agnesin. Ailsa löytää Agnesista viimein kauan etsimänsä ystävän. Mutta edes Agnesille Ailsa ei uskalla tunnustaa hiljalleen kasvavia tunteitaan Finin aseenkantajaa Alistairia kohtaan. Samaan aikaan Alister kamppailee tunteissaan Ailsaa kohtaan. Heidän välisensä suhde olisi täysin mahdoton, mutta Alisterin sydän ei suostu ymmärtämään sitä mitä järki käskee. Sitten koittaa Uudenvuoden tanssijaiset. Voiko yksi tanssi muuttaa kaiken heidän välillään?

 

Olen rakastunut Viitalan Nummien kutsu -sarjaan. Agnes on kiinnostava päähenkilö ja hänen kemiansa Finin kanssa hykerryttävä. Nyt kolmatta osaa odotellessa julkaistiin tämä Klaanin tytär bonustarina, jossa valokeilaan pääseekin Finin omapäinen ja hyväsydäminen sisko Ailsa. Olinkin innoissani, kun odotellessa pääsisi sittenkin takaisin yhden lempisarjani pariin. 

 

Tämä pieni kylkiäistarina ei kuitenkaan lumonnut minua samoin kuin sarjan varsinaiset osat. Ensinnäkin kolme tuntia on todella lyhyt aika. Ja siihen oli koitettu tiivistää lähes kaikki ensimmäisen kirjan tapahtumat, mutta vain Ailsan näkökulmasta. Näin ollen tarinaa juostiin kauhealla kiirellä eteenpäin eikä uusiin päähenkilöihin ehtinyt oikein kiintyä. Toki tämä antoi Ailsan ja Alistairin tarinoihin hiukan syvyyttä tulevia osia varten, mutta tämä lukukokemus jäi silti aivan liian pinnalliseksi.

 

En voi olla pohtimatta, olisiko täysin erillinen bonustarina voinut toimia paremmin. Nyt lukijalle ei nimittäin juonellisestikaan tarjottu juurikaan mitään uutta, vaan teos toimi ensimmäisen osan tapahtumien kertauksena. Olen kuitenkin pitänyt paljon esimerkiksi Enni Mustosen Kytösavun tarinoiden jouluisesta esiosasta samoin kuin Niilo Seväsen Ikitalven esitarinasta. Fantasiasarjojenkin (Maasin Valtakunta ja Gaberin Caraval) jouluosat olivat mukava uusi löytö. Nämä ovat kuitenkin olleet selkeästi omat tarinansa. Mieluusti palasinkin Nummien kutsun ihastuttavaan skotlantilaiseen miljööseen, sillä olen pahasti koukussa tähän sarjaan. Olisipa tämä kolmetuntinen kuitenkin käytetty vielä selkeämmin sivuhahmojen syventämiseen tai jonkun juhlan ympärille sen sijaan, että vanhaa kerrattiin vain toisesta näkökulmasta. Uutta keväällä ilmestyvää osaa jään kuitenkin innolla odottamaan. Mihinköhän tarina seuraavaksi suuntaakaan!

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Klaanin vieraana

2. Klaanin suojeluksessa   

 

Kirjavuosi 2025

Nyt on koittanut vuoden viimeinen päivä ja sen myötä on aika katsoa taaksepäin kuluneeseen vuoteen. Vuosi 2025 toi mukanaan jälleen suuria muutoksia, kun elokuussa meidän kolmihenkiseen perheeseen syntyi uusi vauva. Pelkäsin etukäteen missä välissä ehtisin enää lukea, mutta niin vain lukutahti on pysynyt kovana taapero- ja vauva-arjesta huolimatta. Koitan saada päivittäin edes hetken rauhallista lukuhetkeä kirjan parissa hermoston rentoutukseksi. Äänikirjat taas toimivat mainiosti nukutusten yhteydessä kuulokkeista kuunneltuna. Postaukset tulee rustattua kyllä nykyään nopeammin ja vähemmällä paneutumisella, mutta olen silti iloinen, että olen voinut ylläpitää rakasta luku- ja bloggausharrastusta edelleen. Mutta mennäänpä sitten tarkemmin vuoden 2025 lukutilastoihin.

 

Luetut kirjat: 87 kpl

 

Fyysiset kirjat: 42 kpl 

Äänikirjat: 45 kpl

 

Luetut sivut: 19 035 sivua

Keskimääräinen teoksen pituus: 453 sivua 

Yli 500 sivuisten osuus: 29% 

 

Kuunneltu aika: 542h 59min

Keskimääräinen teoksen pituus: 12h 4min

Yli 500 sivuisten teosten osuus: 16%

Pisin teos

Kirja: 1098 sivua Collected works of Oscar Wilde

Äänikirja: 28h 46min Yö kuuluu meille, Mariana Enriquez

 

Lyhyin teos

Kirja: 161 sivua Muumilaakson marraskuu, Tove Jansson

Äänikirja: 1h 45min Talven portti, Niilo Sevänen

 

Kotimaisten osuus: 29% 

Sarjan osien osuus: 48%

Uutuudet: 10%

 

Mistä luettavaksi:

Äänikirjapalvelu: 45 kpl

Kirjasto: 28 kpl

Omasta hyllystä: 12 kpl

Lainassa: 2 kpl

 

Kieli:

Suomeksi: 84 kpl

Englanniksi: 3 kpl

 

Kirjailijoiden sukupuolijakauma:

Nainen: 62 kpl

Mies: 24 kpl

Molempia: 1 kpl

Sellaiselta näytti 2025 vuoden lukutilastot. Uskomatonta, että pääsin melkein 90 luettuun kirjaan. Tämä taitaa olla viime vuoden jälkeen paras määrä mitä olen ikinä lukenut ja äänikirjat ovat kyllä auttaneet tässä paljon. Toinen mukava huomio oli, että tuon määrän lisäksi myös keskimääräinen kirjan pituuteni oli jo yli 450 sivua. Vau! Uutuuksia tuli tänä vuonna luettua verrattain vähän. Fantasian osuus taas nuosi romaanien jälkeen jo toiseksi suurimmaksi luetuksi genreksi. Sarah J. Maasin teoksia tulikin luettua eniten, vaikka yleensä Agatha Christie (jonka lähes koko tuotanto minulla löytyykin hyllystä) on pitänyt tuota paikkaa. Siskoni nimittäin innostui nyt myös Maasin sarjoista ja on ollut hauskaa aina nähdessä vaihtaa kokemuksia. Sain myös 12 oman hyllyn kirjaa luettua. Voisi yrittää ensi vuonna myös käydä noita hyllynlämmittäjiä läpi. 

 

Sitten jäljellä onkin enää top listaus eli vuoden rakastetuimmat lukukokemukset olkaa hyvä:

 

Vuoden 2025 Top 6

1. Alkemisti, Paulo Coelho

2. Muumilaakson marraskuu, Tove Jansson

3. Pikkupappilan joulu, Enni Mustonen

4. Tuonela, Mikko Kamula

5. Yli-ihmisiä, Juli Zeh

6. Kuninkaiden koitos, George R. R. Martin

 

Oikein ihanaa vuotta 2026 kaikille! 

Löytöpalkkio - Beth O´Leary

Kirjan nimi: Löytöpalkkio (The Wake-Up Call)

Kirjailija: Beth O´Leary, suomentanut Heli Naski

Lukija: Anssi Niemi & Kati Tammensola
Julkaisija: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2023, suomennos ja äänikirja 2023

Kesto: 12h 12min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Tunnelmallisen hotellin aulassa työskentelevät brasilialaistaustainen ja salilla viihtyvä Lucas sekä ilopilleri Izzy pinkit raidat hiuksissaan. Viime jouluna Izzy kirjoitti Lucasille joulukortin jossa tunnusti ihastuksensa. Kaikki meni silloin kuitenkin mönkään. Nyt on jälleen koittanut uusi joulukuu, mutta kuluvan vuoden Izzy ja Lucas ovat olleet jatkuvasti riidoissa tehden kolmannen vastaanottovirkailijan Mandy paran elämästä kauheaa.

 

Nyt hotelli on kuitenkin menossa nurin. Viimeisenä toivonaan hotellin omistaja lähettää Izzyn ja Lucasin käymään läpi ylitsepursuavan löytötavarahuoneen tavaroita. Josko sieltä löytyisi jotakin arvokasta myytävää, jolla kituutella eteenpäin taas hetken. Izzy löytääkin viisi sormusta, jotka hän päättää palauttaa omistajilleen. Tästä alkaa sormusralli, jonka varjolla vihamiehet voivat jälleen ottaa mittaa toisistaan. Mutta vihaavatko he lopulta sittenkään toisiaan niin verisesti kuin ovat luulleet? Ja onnistuvatko he saamaan sormuksista tarpeeksi muhkeat löytypalkkiot, joiden turvin pelastaa hotelli?

 

Olen aiemmin lukenut O'Learyltä jo kolme teosta ja pitänyt niistä kaikista. Hänen teoksensä nimittäin toimivat mainiosti kevyeen viihdenälkään. Kimppakämppä oli nerokas lähtöasetelmiltaan, Vaihtokaupassa oli kivasti otettu eri sukupolvet mukaan kuvioon ja Hukkareissun käänteet onnistuivat yllättämään. Olenkin useaan otteeseen katsellut tätä teosta tuolla äänikirjapalvelussa ja odottanut oikeaa jouluista aikaa tarttua tähän teokseen. Odotukseni taisivat kuitenkin karata hiukan liian korkeiksi.

 

Löytöpalkkio jäi nimittäin varsin keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Sen juoni vihamiehistä rakastavaisiksi on jo varsin nähty, varsinkin kun ainakin minulle oli jo alusta asti selvää mitä väärinkäsityksiä heillä oli taustalla. Suuria yllätyksiä ei siis ole luvassa. Sen lisäksi pidin ylipäätänsä koko sormusrallin ideaa hiukan outona. He saavat ensimmäisestä sormuksesta löytöpalkkion, josta kaikki innostuvat, ja sitten päätetäänkin löytää loputkin omistajat. Mutta siis jos he olivat rahapulassa ja sormukset olivat olleet jo vuosia löytötavaroissa, niin miksi he eivät vain myyneet niitä ja olisivat saaneet isommat rahat? Toki juonen kannalta nyt tuli paljon hauskoja kommelluksia vastaan kun löydettiin omistajat, mutta muuten en vain pystynyt vakuuttumaan tästä toiminnasta. Vaikka toki näitä kevyitä viihdekirjoja lukiessa ei saisikaan takertua sellaiseen pikkuseikkaan kuin uskottavuus.

 

Ei Löytöpalkkio kuitenkaan huono teos ole. Palasin aina ilolla kuuntelemisen pariin. Koko tuo hotelli henkilöineen oli jotenkin niin sympaattinen. Oli myös tuttua ja turvallista seurailla Izzyn ja Lucasin suhteen kehittymistä mahdottomista riitapukareista kohti jotain muuta pieni askel kerrallaan, koska lopputulema oli joka tapauksessa niin selkeä. Vuorottelevat kertojanäkökulmat valottivat herkullisesti eri tilanteiden näkökulmia ja olikin nerokasta, että äänikirjassa oli Izzylle ja Lucasille omat lukijansa. Tuntui melkein kuin olisi ollut aina toisen pään sisällä kuulemassa ajatuksia. Leppoisa ja hauska teos, vaikka joulu jäikin varsinaisesten sormusrallikommellusten ja Izzyn ja Lucasin näpäyttävän sananvaihdon ja kehittyvän suhteen jalkoihin. 

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muualla luettu: Kirjakaapin avain  

 

Myrskynsilmä - Rebecca Yarros

Kirjan nimi: Myrskynsilmä (Onyx Strom)

Sarja: Empyreum #3 
Kirjailija: Rebecca Yarros, suomentanut Laura Haavisto
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2025, suomennos 2025

Sivumäärä: 688  

Mistä: Kirjastosta

 

' Mutta ei hän tiedä. Kukaan heistä ei teidä, millaisen uhrauksen Xaden teki tappaessaan sen tietäjän... niiden kenraalin. 

"Kiitos." Lähden laskeutumaan portaita tutisevin polvin ja yritän jättää huomiotta märän maaperän pistävän hajun, joka kynsii itsevarmuuteni reunoja. "En voi uskoa, että hän tuli tänne."

"Hän varmaan etsii tietoja", Andarna huomauttaa. "On ihan ymmärrettävää, että hän haluaa tietää, mikä on." Sen äänessä kuuluva kaihoisa sävy hätkähdyttää monestakin syystä. '

s. 12

 

Siiveniskussa tapasimme hontelon Violetin, joka vastoin kaikkien odotuksia selvisi vuodesta lentäjien kavadratissa ja onnistui sitoutumaan peräti kahteen lohikäärmeeseen. Rautaliekissä hän koitta selvitä historiankirjoista poistettujen kammottavien myrkkien luomasta uhasta. Rautaliekin lopun täpärä selviytyminen on pakottanut Navarren ylimystön viimein tunnustamaan myrkkien luoman uhan, mutta pystyvätkö riitaisat aatelisit löytämään sovun jolla pelastaa koko manner? Kykenevätkö Navarre lohikäärmelentäjineen ja Poromieli aarnikotkaparvineen vetämään viimein yhtä köyttä?

 

Violetilla on myös omat taistelunsa meneillään. Kukaan ei nimittäin tiedä minkälaisen hinnan Xaden joutui maksamaan pelastaakseen kaikki. Hän kanavoi maasta eli hänestä on tulossa se mitä vastaan he juuri taistelevat - myrkkä. Violet ei suostu menettämään toivoaan Xadenin suhteen. Hän on päättänyt löytää parannuskeinon. Violet lähteekin diplomaattimatkoille saarivaltakuntiin joissa kukaan ei ole käynyt vuosikymmeniin. He etsivät Andarnan kaltaisia, seitsemättä lohikäärmelajia - ja samalla Violet toivoo löytävänsä jonkun tiedonjyvän jonka avulla pelastaa Xaden itseltään. 

 

' "Mutta Sawyer on kyllä oikeassa siinä, että sinä ja Riorson kinaatte kuin viisikymmentä vuotta naimisissa ollut aviopari, joista kumpikaan ei halua hoitaa tiskejä."

"Ei pidä paikkaansa", esitän vastalauseen Sewayerin nyökkäillessä vieressä.

"Samaa mieltä", Ridoc sanoo. "Ja aina samasta aiheesta." Hän nostaa kämmenen rinnalleen. "Luotan sinuun, jos lakkaat salailemasta asioita!" Käsi laskeutuu ja hän kurtistaa otsaansa. "Salaperäinen luonteeni viehättää sinua, ja miten vitussa sinä et voi olla vaarantamatta itseäsi edes hetken vertaa?"

Rhi nauraa niin, että on tikahtua. '

s. 152  

 

Yarrosin Empyreum on monille se The romantasia sarja. Minutkin sen ensiosa lumosi huimilla käänteillään ja herkullisella miljööllään. Unohtamatta tietenkään Violetin ja Xadenin välistä vaarallista vetovoimaa. Nyt Violet ja Xaden ovat jo vakiintunut pari ja onneksi päässyt yli edellisen osan raskaasta luottamusvatvomisesta. Tylsää ei silti tule, sillä Yarros on mainiosti onnistunut löytämään uusia yllättäviä juonenkäänteitä, jotka vievät heidän suhteensakin uuteen suuntaan. Xadenin hiljainen muuttuminen myrkäksi nimittäin muuttaa väistämättäkin heidän dynamiikkaansa. Xaden on vaipua epätoivoon ja Violet koittaa valaa uskoa. Eikä pidä unohtaa Xadenissa herännyttä hyvinkin voimakasta suojeluviettiä Violettia kohtaan.

 

Tarina lähtikin taas varsin mielenkiintoiseen suuntaan. Oli monipuolinen katsaus uusia kiinnostavan erilaisia saaria julmine koettelemuksineen. Lohikäärmeidenkin maailmaan tuli lisää näkökulmia. Nuo taivaan valtiaat vasta ovatkin kiehtova osa tätä sarjan maailmaa. Myrkät loivat puolestaan herkullisia pahisasetelmia. Niin vain Yarros onnistui myös yllättämään lopullaan. En malttaisi odottaa seuraavaa osaa!

 

Tällä kertaa koko lukumatkani ei kuitenkaan ollut aivan niin koukuttava kuin aiemmin. Varsinkin alussa oli vaikea päästä takaisin sarjan maailmaan ja imuun. Ihmettelin ihan miten olenkaan pitänyt tätä kaikista koukuttavimpana romantasiana. Tunsin vain myötähäpeää niistä pakollisista kuumista kohtauksista. Ne tuntuivat jotenkin päälleliimatuilta. Tähän väliin nyt sitten kuvataan taas kokonainen luvullinen hyvin yksityiskohtaista tajunnanräjäyttävää ja uskomattoman kuumaa seksiä. Juuh elikkäs... Onneksi jossain kohtaa itse juoni kuitenkin lähti taas rullaamaan ja sitten olinkin taas koukussa seuraamaan päähenkilöidemme dynamiikkoja ja tutkimusmatkojen uusia maisemia. Lopussa ahminkin jo sivuja. Ja ah mihin kohtaan tämä jäikään! Milloinkohan se seuraava osa ilmestyykään?

 

' "Hän ei ole sieluton myrkkä. Hän on yhä Xaden. Minun Xadenini", tiuskaisen ja pidän tiukasti kiinni siitä ainoasta asiasta, josta olen varma, kun jatkan matkaa alas portaita.

"Tiedät mitä maaperästä kanavoinnista seuraa", Andarna varoittaa.

Tiedänkö? Kyllä. Hyväksynkö sen? En missään nimessä. '

s. 12 

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Siivenisku

2. Rautaliekki

 

Muualla luettu: Lukutoukan luetut sivut ja Pikkuuset kirjat   

   

Aatonaatto - Stephanie Garber

Kirjan nimi: Aatonaatto (Spectacular)

Sarja: Caraval #4 
Kirjailija: Stephanie Garber, suomentanut Kaisa Kattelus
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2024, suomennos 2025

Sivumäärä: 219  

Mistä: Kirjastosta

 

 ' Kun lumihiutaleet alkavat maistua sokerilta,

laulajat aloittavat juhlalaulunsa

ja pipariukot tanssivat pitkin iloisinta katua,

silloin tiedät, että on suuren juhlan aika... '

s. 67 

 

Talven Suuri juhla on saapunut Valendaan. Scarlett on aina rakastanut Suureta juhlaa ja nyt keisarinnana hän haluaa tarjota Valendalaisille erityisen ikimuistoisen kokemuksen täynnä talvista taikaa. Hänen siskonsa Donatella ei kuitenkaan ole innoissaan. Hänellä on nimittäin ongelma. Hän ei ole löytänyt Legendille vielä täydellistä lahjaa! 

 

Hänen oma epävarmuutensa Legendin tunteista (yhdistettynä kammottavan ihmissuhdeoppaan neuvoihin) tekee lahja kysymyksestä elämääkin suuremman. Koska eletään talvisen taian kyllästämässä Valendassa, ei voi odottaakaan muuta kuin, että myös tällä kertaa mystiset kadut johdattavat henkilömme yllättävään ja lumoavaan seikkailuun.

 

' "[- -] Hän sanoi, että sata vuotta sitten Mistelikatu oli ainoa paikka täällä missä kukaan kävi ostoksilla. Sieltä sai parhaat makeiset, kauniemmat hatut, puvut ja sukat ja vihreimmät juhlakuuset. Kuuluisin paikka oli kuitenkin Herra Mistelin leluarkku."

"Kuulostaa lasten sadulta."

"Sellainen se varmaan onkin", Scarlett myönsi. "Joka vuosi herra Mistelin leluarkku avautui vain yhdeksi päiväksi, suuren juhlan aatonaatoksi. [- -]". '

s. 56 

 

Rakastuin viitisen vuotta sitten Caravaliin. Garberilla on nimittäin uskomaton kyky kirjoittaa kaikkia aisteja syleilevää värikylläistä ilotulitusta, että sitä ei voi muuta kuin ihailla henkeä haukkoen. Mielikuvitsellisia maailmoja. Todellista taikaa. Innostuinkin paljon kun huomasin tämän trilogian jatkoksi kirjoitetun pienen joulukirjan. 

 

Sarah J. Maasin Talviyön valtakunnan matkassa ihastuin jo tähän tapaan yhdistää tuttu fantasiamaailma ja joulun tunnelmointi. Aloitin jo alkuviikosta lukemaan tätä Garberin tarinaa ja niin upean talvinen ja joulun ihmettä täynnä oli tuo Suuren juhlan täyttämä Valenda, että halusin säästää loput kirjasta ihan jouluaattoon pieneksi tunnelmointikirjaksi. 

 

Ikävä kyllä alun herkullisen maalailun jälkeen tarina lähtikin ihan muille urille kuin odotin. Minulle olisi nimittäin riittänyt tuo lumoavan Suuren juhlan kuvailu kaikkine maagisine joulujuttuineen. Ja jännitystä olisi ollut aivan tarpeeksi jo käynti tuolla mystisessä leluarkussa. Mutta Garber päättikin toisin... En halua paljastaa liikaa juonesta, mutta sanotaanko, että minun puolestani nuo lyhyet korsettiasut ja kuumat kohtaukset olisi voitu jättää täysin pois. Niissä oli jotenkin hyvin häiritsevä tuo asetelma. Pitääkö nykyään kaikkeen fantasiaan tunkea sitä himoa... 

 

Sen lisäksi juonen pakkomielle löytää täydellinen lahja myös hiukan särähti korvaani. Milloin joulustakin tuli niin kaupallinen, että lahjat ovat siirtyneet sen keskiöön? Minua oikeastaan ärsyttää tuo koko lahjarumba tämän juhlan ympärillä, kun keksimällä keksitään jotakin annettavaa, koska lahjoja nyt vain kuuluu antaa. Meillä onkin perheessämme luovutta lahjanantoperinteestä ja keskitytään jouluna yhdessäoloon ja hyvään ruokaan. En siis ollut ehkä otellisin yleisö tälle Tellan lahjastressillekään. Ja ylipäätänsä jos tarina on kaksisataa sivua hyvin suurella fontilla ja kuvitettuna laitoksena, niin eipä siinä kauheasti muutenkaan ehditä kuvaamaan. Olisin siis jatkanut mielummin panostamista siihen missä Garber on mestari eli lumoavien miljöiden ja taikamaailmojen aistivoimaiseen kuvaukseen. Onneksi häneltä on ilmestynyt toinenkin tähän maailmaan sijoittuva trilogia Caravalin lisäksi. Pitääkin tutustua siihen jossain välissä.

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Caraval

2. Valenda

3. Finale  

 

Muualla luettu: Kirjahullun päiväkirja ja Unelmien aika 

 

Pikkupappilan joulu - Enni Mustonen

Kirjan nimi: Pikkupappilan joulu

Sarja: Kytösavun tarinoita #0

Kirjailija: Enni Mustonen

Lukija: Erja Manto
Julkaisija: Otava

Julkaisuvuosi: 2025, äänikirja 2025

Kesto: 3h 2min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

On joulu 1876. Nuori Johannes on valittu uudeksi pastoriksi Kytömäen pikkupappilaan Lapualle. Hänen Aino-vaimonsa on tohkeissaan. Nyt viimein hän saa järjestää juuri sellaisen joulun kuin hän haluaa. Piparit paistuvat ja kuusi on jo katsastettu metsästä. Kaikki ei mene kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaisesti. Kuolema ei katso kelloa ja pastorin ovelle ilmestyy ensin huutolaistyttö Hanna hakemaan viimeistä voitelua vanhalle isännälleen. Sitten paikalle pamahtaa myös Johanneksen itsetietoinen ja määreilevä äiti. Uudessa pastoraatissa on myös omat tapansa järjestää asiat, mutta onneksi emäntäpiika pitää huolen, että asiat tehdään justiinsa eikä melkein niin kuin pitääkin. Joulun hengessä kaikki kuitenkin löytävät jonkinlaiset sovun ja rauhan sydämiinsä. 

 

Olen pitkään etsinyt sellaista rauhallisen tunnelmallista joulutarinaa, joka imaisisi mukaansa ja laskisi joulun tunnelmaan. Ja viimein luulen löytäneeni täsmäosuman! Tämä Mustosen teos henki joulua. Eikä sellaista nykyajan lahjahössötystä ja tilpehööriä vaan ihanaa vanhan ajan menoa. Oli kaikki oleellinen jouluruokineen, leipomisineen ja kuusineen. Tienoon väkeä myös kestittiin ja lauluja laulettiin. Tarina alkoi sopivasti muutama päivää ennen varsinaista jouluaattoa ja päättyi hiukan sen jälkeen. Tarinaa ei oltu turhaan pitkitetty tai koitettu luoda sen suurempaa draamaa. Tässä pienessä tarinassa keskityttiin jouluun ja se tavoitti sen tunnelman täydellisesti.   

 

Tämä pieni jouluinen makupala on esiosa Mustosen uudelle keväällä ilmestyvälle sarjalle Kytösavun tarinoita. Tässä jo esiteltiin uudet keskeiset hahmot kuten pikkupappilan väki sekä kurjissa oloissa elävä huutolaistyttö Hanna, jonka hyvinvoinnista Aino jo huolestuu. Kätevästi tässä siis pohjustettiin jo Hannan astumista osaksi pappilan eloa. Nerokkaasti tämä oli kuitenkin luotu myös jouluiseksi pikku tarinaksi joka viihdytti jo omin voiminkin. 

 

Mustonen on onnistunut puhaltamaan henkilöihinsä aidon hengen. Erilaiset persoonat tunnisti ja ai että kuinka moneen kertaan nyökyttelin mielessäni, että justiinsa noin tuo voisikin toimia ja sanoa. Murteet myös mukavasti elävöittivät kerrontaa ja Mannon luentaa oli ilo kuunnella. Jään kyllä mielenkiinnolla seuraamaan, mitä kaikkea tämän uuden sarjan matkassa päästäänkään kokemaan. Ainakin Pohjanmaan körtteistä taidan päästä oppimaan uutta.

 

Rauhallista Joulua kaikille! 

  

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjahilla ja Kirjakaapin avain