Viisi pientä possua - Agatha Christie

Kirjan nimi: Viisi pientä possua (Five Little Pigs)
Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Anna-Liisa Laine
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1943, suomennos 2009
Sivumäärä: 226
Mistä: Omasta hyllystä

' Poirotin mieleen muistui eräs lastenloru. Hän yritti unohtaa sen. Hän ei saanut ajatella aina lasten hokemia. Viime aikoina siitä tuntui tulleen hänelle suoranainen päähänpinttymä. Loru pysyi itsepintaisesti hänen mielessään.

Tämä pieni possu meni ostamaan ruokaa

Tämä pieni possu kotonansa huokaa...  

Kun Caroline Crale todettiin syylliseksi aviomiehensä murhaan, juttuun liittyi läheisesti viisi henkilöä: [- -] Poirotin tehtävänä oli saada selville totuus - murhasiko Caroline Crale aviomiehensä vai oliko murhaaja joku pienistä possuista. '

s. 5

Kuusitoista vuotta sitten Amyas Crale sai surmansa. Tämä naisista hetkellisesti huumautuva loistava taidemaalari oli vertaansa vailla. Hänen vaimonsa Caroline Crale katsoi kuuliaisesti vierestä miehensä naisseikkailuja, sillä hän tiesi tämän aina lopulta palaavan hänen luokseen. Nyt oli kuitenkin jokin toisin. Amyas oli hullaantunut aivan uudella tasolla maalaamastaan kauniista ja saaliinhimoisesta Elsa Greeristä. Elsan innoittama taulu oli tuleva olemaan hänen mestarillisin teoksensa! Ensimmäistä kertaa Caroline kuuli myös puhuttavan jopa avioerosta. Kukaan ei siis ihmetellyt, kun Amyas kuolee myrkytettynä Carolinen tuomasta oluesta. Edes Caroline ei vaikuttanut oikeudessa jaksavan puolustautua vaan hän tyytyi kohtaloonsa.

Nyt Carolinen ja Amyasin parikymppinen tytär on kuitenkin saapunut Poirotin puheille. Tullessaan täysi-ikäiseksi tämä Kanadaan lähetetty tyttö on viimein saanut kuulla totuuden vanhemmistaan. Jokin ei kuitenkaan täsmää. Miksi viimeisinä elon hetkinään Caroline on lähettänyt tyttärelleen kirjeen, jossa vakuuttaa syyttömyyttään, vaikka oikeudessa hän ei vastustanut tuomiota? Poirotin on aika laittaa kuuluisat harmaat aivosolunsa töihin. Poirot käy jututtamassa kaikkia viittä juttuun liittynyttä henkilöä: osakekaupoilla rikastunutta Amyasin parasta kaveria Philip Blakea, tämän rohdoista kiinnostunutta veljeä ja Cralien naapuria Meredith Blakea, mustasukkaisuusdraaman viettelijä Elsa Greeriä, kotiopettajatar neiti Williamsia sekä Carolinen tuolloin teini-ikäistä siskopuolta Angelaa, joka oli saanut Carolinen kädestä lapsuudessa kasvoja rumentavan arven. Mikäli Caroline ei murhannutkaan aviomiestään kuka sen teki?

'  Poliisipäällikkö Hale huokaisi murheellisena.

- Te olette järjiltänne, hän sanoi. - Mitkään kertomukset eivät ole yhtäpitäviä. Ettekö käsitä sitä? Kaksi ihmistä ei muista koskaan mitään asiaa samalla tavalla. Ja näin pitkän ajan jälkeen! Te saatte kuulla viisi selostusta viidestä eri murhasta.

- Siihen minun suunnitelmani perustuukin, Poirot sanoi. - Se on varmasti sangen valaisevaa. '

s. 58 

Teoksen alkuasetelmat ovat jälleen kiehtovat. Mitä oikeasti tapahtuikaan noina traagisina päivinä kuusitoista vuotta sitten, jotka johtivat Amyas Cralen kuolemaan. Tarjolla on jälleen hyvin rajattu lista murhaaja ehdokkaita ja tapaus, jonka voi ratkaista vain psykologisella päättelyllä, sillä näin pitkän ajan jälkeen savuavaa asetta on enää turha metsästää. Teoksen rakenne olikin hyvin selkeä sisältäen ensin Poirotin haastattelut kaikille viidelle possulle, tämän jälkeen esiteltiin kunkin kirjallinen selostus ja tulkinta näiden päivien tapahtumista ja lopuksi Poirot kerää kaikki yhtään huiman paljastuksen tiimoilta. Kuten poliisipäällikkö Hale olikin ennustanut, näissä kertomuksissa on joitakin poikkeavuuksia. Jonkun on kuitenkin valehdeltava, mutta kuka se on?

Viisi pientä possua on siis perushyvää Christietä. Kun aloitin tämän teoksen ei minulla ollut laisinkaan muistikuvia koko tarinasta. Lukiessa minulle rupesi kuitenkin nousemaan aika pian epäilyksiä, että mitenköhän se juoni menikään. Mistäköhän se johtuu, että toiset Christien juonenkäänteet ovat painuneet tehokkaasti unholaan, mutta jotkut ovat jääneet tuonne aivojen sopukoihin muhimaan. Olisiko tällä jotakin korrelaatiota juonen vaikuttavauuden kanssa, kun se paljastus on ollut lopulta niin yllättävä että muistijälki on päässyt syntymään vahvemmin. Oli niin tai näin, niin luonnollisesti murhamysteeri menettää osan viehätystään, kun se mysteeri osio on liian hyvin muistissa. Onneksi Poirotin työskentelyä ja palapelin hiljaista rakentelua on joka tapauksessa aina nautinnollista seurata. Varsin kiehtovan sopan on Christie siis jälleen kerran keittänyt tuon vanhan lastenlorun inspiroimana. 

Tähdet: 3.5 / 5

Muualla luettu: Jokken kirjanurkka, Luettua elämää, Hurjan Hassu Lukija, Jeenin kirjablogi ja Agatha Christien kirjat