tiistai 14. huhtikuuta 2020

Niemi - Juha Hurme

Kirjan nimi: Niemi
Kirjoittaja: Juha hurme
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi:  2017
Sivumäärä: 440
Mistä: Omasta hyllystä

' Nykyihminen saapui Niemelle heti, kun sulava mannerjää teki hänelle tilaa tulla eli noin 9000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua (eaa.). Niemellä tarkoitan tässä sitä Pohjois-Euroopan peräosaa ja Siperian ja Skandinavian kainalokuoppaa, jota niemeläiset, joskaan eivät ketkään muut, alkoivat kutsua muutamia satoja vuosi sitten Suomeksi. Ne kaikki muut kutsuvat Niemeä Finlandiaksi, mikä termi on perua antiikin historioitsijoiden noin 2000 vuotta sitten käyttämästä käsitteestä 'fenni' (tai 'finni' tai 'phinoi'), jolla he nimittivät äärimmäisessä pohjoisessa hytiseviä reppanoita, barbaareita, ali-ihmisiä. '
s. 29

Kaikki lähtee liikkeelle kaiken alusta. On olemassa pienen pieni roiske, johon on ahtautunut koko maailmankaikkeus Niemineen kaikkineen. Sitten tapahtui laajeneminen Big bangin saattelemana ja kaikki lähti lapasesta. Tästä 14 miljardin vuoden takaisesta tapahtumasta ehti kuitenkin kulua tovi ennen kuin koko maapallo ja sen ensimmäinen eliö putkahtivat maailmankartalle. Siitä taas meni mukavasti aikaa ennen kuin meille niin rakas Niememme muotoutui ja sai kamaralleen jäätikön sulettua omat ihmisasukkaansa. 

Koska Niemi nyt sattuu sijaitsemaan aika etäällä kaikesta fancystä, meni täällä ihmisillä hyvä tovi kivi- ja pronssikautista eloa elellessä samalla kun Egyptissä faaraot hallitsivat ja Kreikka eli antiikin kukkeimpia hetkiään. Vasta ristiretkien yleistyttyä tuli Niemen metsäisille ja harvaanasutuille alueille sivistystä naapurimaa Ruotsista. Ikävä kyllä kaikille nämä uudet uskomukset ei oikein menneet läpi ja Lallikin tuli piispa Henrikin kiihkospäissään surmanneeksi, ainakin tarinaperinteessä jos ei muuten. Vanhat luonnonuskot saivat jäädä, mutta ei se kiinnostus tätä takaperoista kohdetta kohtaan ollut päätähuimaavaa. Mitä nyt Kustaa Vaasan pojat saivat viimein 1500-luvulla sotkettua Niemen mukaan kaiken maailman vallanperimyskiistoihinsa. Pitihän jokaisen päästä vuorollaan valtaistuimelle.  

Siitä sitten Niemen kehittyminen jatkui Ruotsin kyljessä, mutta aina parisen sataa vuotta jäljessä eurooppalaisia kavereitaan. Onhan se luonnollista, että menee aikaa että kaiken maailman keksinnöt oman äidinkielen kirjoittamisesta ja aurinkokeskeisestä maailmankuvasta löytävät tiensä näin kauas hytisevään pohjoiseen. Ruotsin suurvaltapolitiikan mukana päästiin kuitenkin osaksi suuria eurooppalaisia merkkitapahtumia eli sotia. Sitten tulikin jo vuosi 1809 ja Niemen omistajuus siirtyi Venäjälle ja siinähän se koko tarina olikin.

' Gustav II Adolf karautti 1618 täyttä laukkaa kolmikymmenvuotiseen sotaan, jota uskonsodaksi kutsutaan. Homma meni kuitenkin pian hösseliksi. Katollinen Ranska liittoutui luterilaisen Ruotsin kanssa katolista Habsburgien keisarikuntaa vastaan, ja luterilainen Tanska-Norja loikkasi 1640-luvulla katolisten valtojen puolelle päästäkseen rokottamaan arkivihollistaan Ruotsia. Semmoista se on, saatana. '
s. 279

Hurmeen viiltävä historiantulkinta on aivan mahtava! Hänen kertojallaan on hyvin vahva oma ääni, joka ei pelkää nälviä tai lisätä omia sivuhuomautuksiaan Niemen historian kulun kertaukseen. Aina paikoin tämä kertojamme myös eksyy aiheesta selittämään tarkemmin jotakin aiempaa yksityiskohtaa luoden tarinaan kerroksia kuin sipulissa konsanaan. Tietysti lopuksi aina palataan takaisin raiteilleen historian ja Suomen kertomusperinteen merkkitapahtumiin. Varsinainen haarautuvien sivujuonien verkko tämä kokonaisuus kuitenkin on luoden limittäin ja lomittain kokonaisuuden, joka kattaa Niemen historian aina alkuräjähdyksestä Venäjän vallan alle joutumiseen samalla reflektoiden muun maailman (enimmäkseen Euroopan) samanaikaisia tapahtumia. Ei kyllä mennyt kehitysaskeleet aivan käsikädessä, vaikka nykypäivänä olemmekin edistyksen kärjessä kieppuva Suomi. Niin se historia ei aina määritäkään tulevaa.

Niemen historiikin lisäksi kansan runoperinne ja sen kehitys on myös vahavasti läsnä. Niemeläiset saivatkin oman kirjakielensä vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa 1500-luvulla Agricolan abckirjasta. Meni kuitenkin vielä pitkä tovi ennen kuin suomeksi tuli varsinaisesti kirjoitettua muuta kuin uskonnollisia teoksia. Intressejä ei kai ollut kun sivistyneistö hallitsi ruotsin ja ranskan ja tavallisella kansalla ei tainnut liemilti olla aikaa tai osaamista kirjallisille harrastuksille. Onneksi kuitenkin suusta suuhun kulkeneet kansantarut ja -runot ovat osittain säilyneet niin Lönnrotin Kalevalassa kuin sen ulkopuolella. Hurme marssittaakin lukijan eteen tätä kehitystä ja myös varsinaisia maistiaisia näistä tuotoksista. Ainakin tähän lukijaan tämä teki suuren vaikutuksen, sillä en ole aiemmin perehtynyt sen enempi aiheeseen tai runouteen ylipäätänsä, joten tämä avasi Suomen kertomaperinnettä aivan uudella tavalla.

Niemi on varmaankin teos, joka jakaa mielipiteitä. Hurmeen kertojan hersyvä ja paikoin ronski ääni voi silittää joitakin vastakarvaan, vaikka minuun sen osuvat heitot upposivatkin. Tuntuu myös, että Hurme ei ole osannut täysin päättää onko kyseessä tieto- vai kaunokirjallinen teos, sillä niin paljon faktaa näillä sivuilla on, että niputtaisin tämän melkein samaan kategoriaan Hararin Sapiensin kanssa. Kuitenkin Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finalandian 2017. Aiemmin olenkin kokenut, että nämä Finlandia-voittajat eivät taida olla niin minun juttuni sillä Jalosen Taivaanpallo (2018), Oksasen Puhdistus (2008) ja Westöön Missä kuljimme kerran (2006) ovat kaikki olleet minulle vain keskinkertaisia lukukokemuksia. Tällä kertaa voin kuitenkin todeta Hurmeen Niemen imaisseen minut Niemen historian pyöritykseen täysin. Todella hieno teos, jolla on myös oma roolinsa kulttuuriperintömme jakamisesta nykyajan lukijakunnalle.

' Heipä hei, Ruotsi. Det var skönt. '
s. 438 

Tähdet: 5 / 5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti