Sarja: Outolintu #1
Kirjoittaja: Veronica Roth, suomentanut Outi Järvinen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2011, suomennos 2014
Sivumäärä: 361
Mistä: Kirjastosta
' "Lapsemme ovat tulleet kuudentoista vuoden ikään. He seisovat aikuisuutensa kynnyksellä, ja nyt heidän on aika valita, millaisia ihmisiä heistä tulee." Marcuksen ääni on luja ja jokainen sana on yhtä painokas. "Vuosikymmeniä sitten esi-isämme ymmärsivät, että maailmaa raatelevista sodista ei voinut syyttää poliittisia aatteita, uskontoja, rotuja tai kansalaisuutta. He löysivät sodan ytimestä ihmisen luonteen - tai ihmisen taipumuksen pahaan. He jakautuivat osastoihin pyrkiäkseen keskuudessaan eroon ominaisuuksista, jotka heidän mielestään olivat syypäitä maailman sekasortoon." [- -]
"Ne jotka syyttivät vihaa, muodostivat Sopuisan." [- -]
"Ne jotka syyttivät tietämättömyyttä, muodostivat Terävän." [- -]
"Ne jotka syyttivät vilpillisyyttä, muodostivat Rehdin." [- -]
"Ne jotka syyttivät itsekkyyttä, muodostivat Vaatimattoman." [- -]
"Ne jotka syyttivät pelkuruutta, muodostivat Uskaliaan." '
s. 34-35
Beatrice elää entisen Chicagon raunioilla, joka on jakautunut viiteen eri osastoon, jotka pyörittävät yhdessä yhteiskuntaa. 16-vuotiaana jokainen nuori valitsee mihin osastoon hän haluaa liittyä. Sopivuus eri osastoihin mitataan taipumustesteillä, joiden tulosten tulisi auttaa nuoria näkemään oma paikkansa, vaikka sen antama tulos ei sidokaan ketään valitsemaan juuri sen ehdottamaa osastoa. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin yksi hallitseva piirre, joka tulee esiin taipumustestin simulaatiossa - paitsi Beatricella. Beatricen tapauksessa testi ei osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Hän on divergentti - outolintu - joita yhteiskunnassa ei pitäisi olla mahdollista olla. Testin tekijä kuitenkin piilottaa Beatricen tuloksen ja tallentaa tämän tietoihin hänen olevan Vaatimaton oman kotiosastonsa mukaisesti. Kenellekään ei saa kertoa hänen todellista tulosta, sillä muuten hän olisi hengenvaarassa.
Kun tulee aika valita oma osasto Beatrice ei kuitenkaan kestä ajatusta jäädä Vaatimattomien epäitsekkääseen elämään. Hän haluaa jotakin muuta. Hän haluaa olla niin kuin Uskaliaat, jotka hyppivät liikkuvasta junasta! Näin hän päätyy vaihtamaan osastoa ja hylkäämään perheensä. Uskaliaissa kuitenkin selviää, että kaikki halukkaat eivät suinkaan pääse osaston jäseniksi. Alkaa kolmiosainen koulutusjakso, jossa testataan kokelaiden niin fyysistä kuin henkistä voimaa. Mikäli olet tuloslistauksen pohjalla, lennät ulos. Monet koulutuksen koettelemukset ovat hengenvaarallisia, mutta silti Uskaliaassa uuden identiteetin ottanut Tris on enemmän kuin kotonaan. Mutta pystyykö hän siltikään pääsemään kymmenen parhaan joukkoon ja Uskaliaan täysivaltaiseksi jäseneksi? Samaan aikaan yhteiskunnassa rupeaa myös esiintymään soraääniä. Voisiko joidenkin vallanhimo sotkea koko yhteiskuntajärjestyksen?
' "Hetkinen", minä keskeytän. "Sinulla ei siis ole aavistustakaan minun taipumuksistani?"
"Kyllä ja ei", hän vastaa. "Minun päätelmäni on, että sinulla on yhtäläiset taipumukset Vaatimattomaan, Uskaliaaseen ja Terävään. Ihmiset jotka saavat tämäntyyppisiä tuloksia ovat..." Hän vilkaisee olkapäänsä yli kuin odottaisi että joku ilmestyy pian hänen taakseen. "...heitä kutsutaan... divergenteiksi." '
s. 20
Luin vastikään Collinsin Nälkäpelin joka upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin. Tuon YA-dystopian saralta täysosumaksi muodostuneen lukukokemuksen jälkeen kiinnostuin tarttumaan viimein myös tähän Rothin Outolintu-sarjaan, jonka ensimmäisen osan DVD:n olen kuluttanut lähes puhki. Harmikseni en kuitenkaan päässyt sukeltamaan tähän Outolinnun maailmaan samoin kuin moniin muihin YA-fantasian sisaruksiin. En tiedä vaikuttiko tuo juuri lukemani Rileyn Myrskyn sisaren koskettavuus vai mikä, mutta tämä Rothin teos tuntui vain aivan liian pinnalliselta. Henkilöt eivät olleet kovin monitahoisia puhumattakaan teoksen köykäisestä rakkaustarinasta. Jotenkin tässä lukiessa iski oikein silmille se kuinka Neljä on Trisin kouluttaja kahden vuoden ikäerosta huolimatta eli eräänlainen opettaja. Hiukan kyseenalaista siis... Jännä miten elokuvaa katsoessa en ole ikinä kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta tässä kirjassa romantiikka vain rakennettiin sen verran rauhassa, että tämä epäsuhta pääsi häiritsemään ajatuksiani.
Turha sitä on siis kierrellä, että Outolintu oli minulle pienoinen pettymys. Yllätyin vastikään tuosta Nälkäpelin koskettavuudesta ja jotenkin asetin odotukseni sen mukaisesti myös Outolinnulle. Rothin sarjan avausosa ei ikävä kyllä onnistunut lunastamaan näitä ja jätti lukukokemuksen hiukan vaisuksi. Jopa tuo maailma, josta elokuvaa katsoessa olin hyvin kiinnostunut ei tuntunutkaan enää kirjassa kovin uskottavalta. Ehkä tämä teos olisi vaatinut sen, että tapahtumat tulevat yllätyksinä, jolloin Uskaliaan koulutuksen brutaalius saa lukijan haukkomaan happea. Elokuvan pohjalta osasin kuitenkin odottaa jo koulutuksen kaikkia huippuhetkiä, joten sekään ei enää tehnyt juurikaan vaikutusta. Kokonaisuutena sanoisin Outolinnun olevan aika keskinkertainen YA-dystopia. Valituksestani huolimatta silläkin oli toki hetkensä. Odotukseni olivat vain aivan liian korkealla. Taidankin tämän sarjan tiimoilta siis jättää lukemiset ainakin toistaiseksi vain tähän osaan. Niin paljon muita kutkuttavia YA-fantasiasarjoja kun pukkaa jatkuvasti ilmoille nopeampaa kuin niihin ehtii tutustua.
Tähdet: 2.5 / 5
Muualla luettu: Yöpöydän kirjat, Elämäni kirjat, Ullan luetut kirjat, Auringonlaskuissa, Oksan hyllyltä, Expelliarmus, Hurjan Hassu Lukija, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjahullun päiväkirja, Aamusta yöhön..., Iltatähden syttyessä, Niin monta lukematonta ja Nenä kirjassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti