Kirjoittaja: Umberto Eco, suomentanut Aira Buffa
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1980, suomennos 2015
Sivumäärä: 720
Mistä: Kirjastosta
' Semmoinen minun mestarini oli. Hän ei vain osannut lukea luonnon suurta kirjaa, vaan tunsi myös munkkien tavan lukea kirjoituksia ja ajatella niiden kautta. Tämä taito, niin kuin pian huomaamme, oli hänelle suureksi hyödyksi seuraavien päivien aikana. '
s. 44
Vuonna 1327 benediktiiniläismunkki noviisina toimiva nuori Adson lähtee fransiskaanimunkki William Baskervillen mukana Italiaan, jossa tällä on hoidettavanaan tärkeä tehtävä. Williamin tehtävänä on koordinoida luostarissa kahden eri raamatun tulkinnan omaavan koulukunnan kokoontuminen. Toisaalla ovat paavin lähettiläät, jotka edustavat puhdasta ja virallista oppia, ja toisaalla ovat kerettiläisyyden ja oikean opin välillä taituroivat köyhäinaatetta ajavat ryhmittymät fransiskaanimunkkeineen. Kokouksesta ei ole tulossa helppoa, sillä ylellisyyteen tottuneet kirkonmiehet eivät katso hyvällä Jeesuksen köyhyyden nimeen vannovia jäseniä. Hehän voisivat horjuttaa koko kristillistä valtatasapainoa!
Neutraaliksi kohtaamispaikaksi valitussa benediktiiniläisluostarissa tapahtuu kuitenkin kummia. Kun William ja Adson saapuvat muutama päivä ennen sovittua tapaamista, pyytää luostarin apotti heiltä apua. Yksi munkkiveljistä on löydetty tornin ulkopuolelta mystisesti kuolleena, mutta kaikki ikkunat ovat olleet suljettuina. Kuinka hän on siis voinut saada surmansa? Seuraavana päivänä löytyy puolestaan uusi ruumis hukutettuna verisankoon. Jokin demoni vainoaa luostarin munkkeja. Williamilla tulee kiire selvitystyönsä kanssa, sillä jokainen uusi päivä tuntuu tuovan uuden ruumiin mukanaan. Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo, sillä luostarilla on omat salaisuutensa ja kaikki tuntuvat kiihkeästi yrittävän estää Williamia pääsemästä liian lähelle. Mitä tekemistä on kirjastolla, jonne vain kirjastonhoitajalla on lupa astua? Miksi ruumiit tuntuvat seuraavan ilmestyskirjan ennustuksia? Kello tikittää, sillä kokous on ottava pian paikkansa. Kuka haluaisi sabotoida tätä missiota?
' "Kirjan hyvä on tulla luetuksi. Kirja on tehty merkeistä, jotka kertovat toisista merkeistä, jotka vuorostaan kertovat asioista. Ilman lukevia silmiä ei kirjan merkeistä synny käsitteitä ja kirja pysyy mykkänä. Tämä kirjasto on ehkä syntynyt pelastaakseen sisältämänsä kirjat, mutta nyt se elää haudatakseen ne. Sen takia siitä on tullut paheen lähde. '
s. 577
Monet ovat kommentoineet Ruusun nimen olevan hyvin vaikea teos, jonka jättää helposti kesken ensimmäisen sadan sivun aikana. Olin siis valmistautunut rämpimään hyvin hitaassa ja tuskallisessa suossa kun päätin viimein tarttua tähän moderniin klassikkoon. Koinkin positiivisen yllätyksen heti kättelyssä, koska en kokenut sen suurempia kasvukipuja Econ tekstin kanssa. Luonnollisesti Econ tyyli luo omat haasteensa, sillä hän kertoo hyvin yksityiskohtaisesti asioista ja kuvaa sivukaupalla väittelyitä teologisista kysymyksistä, joista ainakaan minulla ei ollut mitään hajua. Toisaalta näiden pitkien kuvausten vastapainona oli myös osuvaa sanailua ja mielenkiintoisia huomioita. Erityisesti Williamin tyyliä ratkaista loogisella päättelykyvyllään vastaantulevia pähkinöitä oli herkullista seurata. Ensimmäisen sadan sivun jälkeen en siis suinkaan harkinnut lopettamista vaan odotin innolla mihin suuntaan tämä tarina ja sen mysteeri lähtisi minua viemään.
Ruusun nimen rakenne oli myös sidottu kiehtovasti 1300-luvun luostarimaailmaan. Teos on jaettu seitsemäksi päiväksi, josta tulee mieleen luomiskertomuksen seitsenpäiväinen rupeama tai ilmestyskirjan seitsemän pasuunaa. Jokainen näistä päivistä oli puolestaan jaoteltu vielä luvuiksi, jotka noudattelivat luostarielämän rukousaikoja, jotka sijoittuivat aina 2.30 yöllä ja ilta kuuden välille tuolla Pohjois-Italian talvipäivinä. Ei ole luostari elämästä siis rukoushetkiä puuttunut, kun kahdeksan näitä tuokioita mahtui päivään. Joka luvun alussa oli myös lyhyt pohjustus siitä mitä tulevat sivut tulevat pitämään sisällään. Törmäsin tähän tyyliin ensimmäisen kerran vasta noin kuukausi sitten Cattonin Valontuojien parissa, mutta olen jo tykästynyt tähän kerronnantapaan. Se on yllättävän toimiva tapa saada lukija orientoitumaan aina kyseiseen lukuun. Vielä lisävinkkinä teoksen lukemista harkitseville, että Ruusun nimen lopussa on sivunumeroittain suomennokset tekstissä paikoin viliseville latinankielisille papatuksille. Itse huomasin tämän noin 40 sivun tienoilla ja oli kyllä ahkerassa käytössä siitä lähtien.
Oikeastaan Econ teos on hyvin mielenkiintoinen sekoitus eri genrejä. Toisaalta siinä kulkee taustalla Williamin murhamysteerin selvittelytyö, mutta vielä vahvemmin koin tämän pikkutarkkana historiallisena romaanina, joka kurkistaa luostarielämän verhon taakse 1300-luvun kristillisen maailman poliittiseen myllerrykseen. Tärkeässä roolissa olivat nuo syvälliset pohdinnat ja oppineiden väittelyt uskonnon tekstien tulkinnasta. Nämä aiheet vaihtelivat siitä nauroiko Jeesus (ja onko se munkeiltakaan sallittua) kerettiläisyyden analysointiin (missä meneekään oikeastaan oikeaoppisuuden raja ja onko väärissä tulkinnoissa eroja) aina siihen suureen kysymykseen asti oliko Jeesus köyhä vai oliko hänellä omaisuutta, joka jakoi eri kristillisiä koulukuntia. Nämä pohdinnot olivat hyvin perusteellisiä enkä voi sanoa pysyneeni näissä lähimainkana kärryillä. Näen kuitenkin niiden oleellisen roolin teoksen tunnelman ylläpitämisessä, vaikka välillä pienoinen ähky saattoikin yrittää päästä kutittelemaan. Myös kirjat ja niiden oikeutus tulla luetuksi nousivat teoksessa keskiöön eli tällaiselle historiallisista romaaneista innostuneelle lukutoukalle Econ teos oli enimmäkseen aikamoista herkuttelua.
' Luostari ilman kirjoja on kuin kaupunki ilman rikkautta ja mahtia, linnoitus ilman sotaväkeä, keittiö ilman astioita, pöytä ilman ruokaa, puutarha ilman kasveja, niitty ilman kukkia, puu ilman lehtiä. '
s. 61 (suom. s. 725)
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Lukijatar, Kujerruksia, Jokken kirjanurkka, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Lintusen kirjablogi, Sallan lukupäiväkirja, Nulla dies sine legendo, Kirjakimalainen, Kirjaklassikot ja Minnan lukemaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti