Adélen kysymys - Joel Haahtela

Kirjan nimi: Adélen kysymys

Kirjoittaja: Joel Haahtela
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2019

Sivumäärä: 188

Mistä: Kirjastosta

 

 ' Tästä nainen putosi, tässä hänen jalkansa lipesi, ehkä juuri tämän kiven päältä. Tai ehkä hän putosi tahallaan, lipsautti vain jalkansa pienellä ja peruuttamattomalla liikkeellä. Vai ottiko nainen sittenkin vauhtia, juoksi ja levitti kätensä, katsoi maisemaa viimeisen kerran ihmisenä, joka oli ollut? Pyyhkikö tuuli sillä hetkellä pois hänen entisen elämänsä ja putosiko hän ilman halki uuteen itseensä? Niinkö helppoa se oli? '

s. 8

 

Keski-ikäisen suomalaisen yliopistoprofessorin elämän suunta on hukassa. Vaimo on ottanut etäisyyttä, poika kärsii ahdistuksesta ja omat lapsuuden traumat ovat nousemassa pintaan. Hänen ystävänsä on kuitenkin kokenut ihmeen Pyreneillä sijaitsevassa luostarissa. Mies päättääkin tehdä matkan tuonne talviseen luostariin saadakseen selville, mitä pyhälle Adélelle todella tapahtui 900 vuotta sitten.

Legendan mukaan Adéle tippui jyrkänteeltä, mutta varman kuoleman sijasta hänet löydettiin alhaalta täysin vahingoittumattomana rukoilemasta jumalaa. Hän jatkoi ihmetekojen linjalla ja kuolemansa jälkeen hänet julistettiinkin pyhäksi. Mies perehtyy todistajalausuntoihin ja kanonisointiprosessin asiakirjoihin luostarin kylmässä arkistossa. Samalla hän tekee myös matkaa itseensä ja elämäänsä. Miten hän on päätynyt tähän tilanteeseen? Mikä on oikeasti tärkeätä? Rauhoittavassa luostarin ympäristössä hän rupeaa pohtimaan ovatko ihmiset menettäneet jotakin oleellista tavoitelleessaan vain tiedepohjaisia selityksiä. Ehkä ihmeita voi sittenkin tapahtua.

' Ehkä ongelma on minussa ja minun tavassani katsoa. Ihmeitä ei tapahdu, niin olen oppinut, se on hakattu sisääni. Että aina on syy ja seuraus, ja ne kulkevat maailman halki käsi kädessä, rakastavat toisiaan. Newton keksi luonnonlait, mutta se mikä jää niiden ulkopuolelle, lakkaa olemasta, niihin lakeihin meidät on köytetty. [- -] Olisinko minä ollut koko elämäni väärässä? '

s. 27

Huhhuh mitä tulikaan luettua! Haahtelan kerronta on totisesti herkän kaunista ja polveilevaa. Päähenkilön pohdinnat tuntuivat aidoilta ja pääsivät ainakin tämän lukijan suojamuurien läpi. Isoja teemoja on tämän pienoisromaanin kansien sisään upotettu. Samoin kuin Carlsonin Eunukissa niin myös tässä sukelletaan syvälle yhden miehen sielunmaisemaan, kun seesteisessä luostarimiljöössä pohditaan elämän suuria kysymyksiä ja samalla käsitellään omia menneitä muistoja. Haahtelan päähenkilöllä on kriisi meneillään ja hän etsii paikkaansa. Tuo talvinen luostari appelsiinipuineen toimikin hienona taustana oman elämän totuuden etsinnälle. Mihin loppujen lopuksi pitäisi uskoa? 

Haahtela on selkeästi taitava kirjailija. Olin aiemmin lukenut häneltä vain eriskummallisen Traumbachin, joka oli hieno lukukokemus, vaikka siitä olikin vaikea saada selkoa. Adélen kysymyksessä  Haahtela on valinnut paljon selkeämmän otteen, mutta silti kerronnassa oli sitä tiettyä voimaa, jonka tuntee kun lukee oikeasti taitavaa proosaa. Pienestä sivumäärästään huolimatta tämä oli voimallinen lukukokemus, joka nosti loppupuolella jopa liikutuksen kyyneleitä silmiini. Haahtelan pohdinnat ja huomiot osuivat ja upposivat minuun. Loppujen lopuksi onko sillä väliä mitä Adélelle todella tapahtui? Armeliaisuuden ja sisäisen rauhan voi silti löytää - kunhan vain on läsnä.

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin Book Club, Kahvikissan kirjahylly, Lumiomena, Tuijata, Kirjakaapin kummitus, Kirjat kertovat, Kirjallisuustoimittaja, Kirjasta kirjaan, Kirjan pauloissa, Yökyöpeli hapankorppu lukee, Annelin lukuvinkit, Kirjakirjokansi, Kaikkea kirjasta, Oksan hyllyltä, Kirjakimara, Kirjallisia, Kirjahavahduksia, Kirjakontti, Kirjarikas elämäni, Hemulin kirjahylly, Kulttuuri kukoistaa -kirjablogi, LM - Mummin kirjastossa, Pussillinen lukulakuja ja Sinimarjan matkassa - luettuja kirjoja