Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan (ja lapsesi kiittävät, että sinä luit) - Philippa Perry

Kirjan nimi: Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan (ja lapsesi kiittävät, että sinä luit), (The Book You Wish Your Parents Had Read (and Your Children Will be Glad That You Did)

Kirjoittaja: Philippa Perry, suomentanut Heli Naski
Kustantaja: Atena

Julkaisuvuosi: 2019, suomennos 2020

Sivumäärä: 293

Mistä: Kirjastosta

' Tämä ei ole suoraviivainen lastenkasvatusopas.

En aio käsitellä yksityiskohtaisesti pottaharjoittelua tai rinnasta vieroitusta.

Tämä kirja käsittelee suhdettamme lapsiimme ja seikkoja, jotka voivat estää hyvän yhteyden tai parantaa sitä.

Tarkastelen saamamme kasvatuksen vaikutusta omaan vanhemmuuteemme ja virheitämme - varsinkin niitä, jotka aiomme visusti välttää - sekä virheiden korjaamista.

Et löydä kirjastani paljonkaan vinkkejä, konsteja tai kasvatusniksejä. Jotkin kohdat saavat sinut ehkä järkyttymään tai suuttumaan. Kenties ne jopa tekevät sinusta paremman vanhemman. '

s. 11

Perry lähtee kirjassaan ajatuksesta, että me kaikki olemme lapsuutemme tuotoksia. Vanhemmilla on suuri vastuu eikä kukaan meistä voi toimia joka tilanteessa optimaalisesti. Pinna voi palaa kiukuttelevan natiaisen kanssa kauppareissulla tai epätoivo iskeä kun lapsi vain huutaa eikä häntä saa millään liikkeelle vaikka kiire painaa jo niskaan. Se on vain inhimillistä. Psykoterapeutti Perry lähestyykin ajatusta siitä, että ymmärtämällä omia tunnereaktioitamme voimme jo huomattavasti parantaa suhdettamme lapsemme kanssa. Sen sijaan siis että heijastelemme oman lapsuutemme kipeitä kokemuksia turhautumisena omaan lapseemme, olisi tärkeätä pysähtyä kuulostelemaan. Enkö kestä lapseni huutoa, koska omassa lapsuudenkodissani kaikki meluaminen oli ehdottoman kiellettyä ja tämä tilanne nostaa tuon muiston häpeän ja pelon esiin? Kaikkeen ei tarvitse löytää tiettyä syy-seuraussuhdetta, mutta tärkeätä olisi tutkia mikä on se varsinainen tunne siellä puolustusreaktion alla. Ymmärtämällä itseämme voimme avautua sille lämmölle ja ymmärryksenosoitukselle mitä lapsi tarvitsee.

 

Teoksessaan Perry kuvaa, kuinka keskeisessä roolissa on aidon yhteyden muodostaminen lapsesi kanssa. Lämmin ja hyväksyvä ympäristö yhdistettynä avoimeen kommunikaatioon on avainasemassa. Sinä haluat, että lapsesi kokee voivansa kertoa sinulle asioita. Myös rajat ovat rakkautta, mutta määräilyn sijasta asiaa voi lähestyä monin tavoin. Jos joku koittaa määritellä sinut (esimerkiksi kertomalla sinun olevan liian holtiton että pääsisit tekemään jotakin) niin kyllähän se ärsyttää ja herättää kapinan halun. Entä jos toisen määrittelyn sijasta puhuisikin omista tunteistaan? Kuinka minua vanhempana pelottaa tai kuinka minulle tulee paha mieli jostakin asiasta. Näin paitsi kannustat avoimeen kommunikaatioon ja yhteistyöhön (välittömän vastareaktion sijasta), niin se myös opettaa lapsellesi tunteiden tunnistamista ja sanoittamista. Tunnetaidot ovat taito, joka helposti unohdetaan, mutta ai että kuinka tärkeä se onkaan. Kuinka torjutuksi sitä tunteekaan itsensä, jos ollessaan vihainen joku sanoo ettei saisi suuttua, sen sijaan että tulisi kuulluksi ja hyväksytyksi. Faktatennis on myös riitelyssä aivan turhaa, oli kyse sitten natiaisesta tai kumppanista. Se ei johda mihinkään - eikä varsinkaan rakentavaan lopputulokseen. Parempi vain tunnustaa se tosiasia, että ihminen on tunteellinen eläin. Sanoita, sanoita, sanoita tunteesi. 

 

Tässäpä kirja, jonka lukemisesta moni voisi hyötyä. Vaikka kyseessä onkin kasvatuskirja, joka on ensisijaisesti suunnattu vanhemmille, niin sanoisin että kirjan opit eivät rajoitu vain tähän. Se tarjoaa näkökulmia myös omaan käyttäytymiseen ja tunnereaktioihin. Kuinka olemme vanhempiemme lapsia ja kuinka tämä lapsuuden ohjelmointi näkyy meissäkin vielä edelleen aikuisina (tai vanhempina). Vaikka ohjeet siis ovatkin pitkälti muotoa, kuinka kommunikoida paremmin lapsesi kanssa tai kuinka käsitellä ja ymmärtää omia eri tilanteista nousevia tunnereaktioita, niin täysin samoja oppeja voi hyvin hyödyntää myös muussa elämän kanssakäymisessä. Tahtojen taiston sijasta kukapa ei haluaisi dynamiikkaa, jossa yhteistyö ja hyväksynnän ilmapiiri kukkisi. 

 

Itse ainakin pidin tätä teosta hyvinkin hyödyllisenä ja silmät avaavana. Koin tämän ennen kaikkea rohkaisevana puheenvuorona, joka saa lukijankin pohtimaan omaa käytöstään. Vaikka olemme kasvatuksemme tulos, koskaan ei ole liian myöhäistä oppia omista tunteistaan ja siten katkaista vahingollisten käytösten ketju. Kukaan ei ole täydellinen. Mokia tulee varmasti tehtyä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että homma olisi menetetty. Perryn ote on ihanan ymmärtävä ja lempeä. Suosittelen!

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kiintymysvanhemmuus, Blinger shimmer, Yksi luku vielä... ja Onnellinen avioliitto