Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus - Tarquin Hall

Kirjan nimi: Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus (The Case of the Missing Servant)

Sarja: Vish Puri #1

Kirjoittaja: Tarquin Hall, suomentanut Tero Valkonen
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2009, suomennos 2012

Sivumäärä: 346

Mistä: Omasta hyllystä

' MITÄ YKSITYISIMMÄT ETSIVÄT OY

VISH PURI, TOIMITUSJOHTAJA, JOHTAVA ETSIVÄ SEKÄ

YHDEN KANSAINVÄLISEN JA KUUDEN KANSALLISEN

PALKINNON VOITTAJA

"TUNNUSSANAMME ON LUOTTAMUKSELLISUUS" '

s. 20

 

Intian oma Poirot on täällä! Vish Puri on menestynyt Delhiläinen yksityisetsivä, joka on urallaan voittanut monia palkintojakin. Veristen murhatapausten sijasta tämän mestarietsivän ja hänen tiiminsä päivät kuluvat kuitenkin ennen kaikkea sulhas- ja morsiusehdokkaiden taustojen tarkistamiseen. Siinä työssä ei parane jättää kiveäkään kääntämättä, sillä avioliitot ovat vakava asia Intiassa, jossa samalla kaksi sukua yhdistyy toisiinsa. Nykyaikana kun ei voi enää luottaa mihinkään, kun länsimaiset tavat ovat saavuttaneet myös perhekeskeisen Intian tuoden leväperäisen suhtautumisen ulkopuolisiin suhteisiin mukanaan. Onpahan useammalta löytynyt myös väärennettyjä tutkintotodistuksia ulkomailta. 

 

Nyt Vish Purilla, tai tuttavallisemmin Pullukalla, on kuitenkin haastavampi tehtävä edessään. Hänen apuaan tarvitsee harvinaislaatuinen Jaipurilainen asianajaja Kasliwal. Kasliwal ei nimittäin suostu osaksi Intiaa syövyttävää korruptiokoneistoa, vaan päinvastoin hän on päättänyt taistella sitä vastaan kaikin keinoin - myös saaden muun muassa arvostettujen tuomarien, poliitikkojen ja poliisien vihat niskoilleen. Nyt Kasliwal on pulassa. Hänen palvelijansa Mary on lähtenyt kuin savuna ilmaan ja Kasliwal on se joka saa syyt niskoilleen vaikkei ruumista ole vielä löytynytkään. Vish Purilla ei siis ole helppo tehtävä edessään, kun kyseisestä palvelijattaresta ei tiedetä mitään muuta kuin etunimi. Hänet olisi kuitenkin pian löydettävä tai Kasliwal on joutuva syyttömänä Intian oikeusjärjestelmän loputtomiin rattaisiin. Tämän lisäksi ohessa kulkevat erään arvostetun sotasankarin maksama sulhaskandidaatin tutkinta sekä Vish Purin yli-innokkaan äidin tutkimukset siitä kuka yritti ampua hänen rakkaan poikansa. Joskus etevinkin etsivä voi nimittäin kaivata äitinsä apua, vaikkei sitä myöntäisikään.

 

 ' "Onko teillä hänestä valokuvaa, henkilökohtaista omaisuutta, henkilökortin kopiota?"

"Ei mitään"

Puri alkoi puhua korostetun tyynesti. "No oliko hän edes poliisille rekisteröity palvelijatar?"

Kasliwal pudisti päätään.

"Hyvä herrä, haluan nyt selventää yhden asian", Puri sanoi. "Ehdotatteko te todella, että minä etsin käsiini heimolaistytön nimeltä Mary, josta emme tiedä sukunimeä, kotipaikkaa emmekä sitä mihin hän oli matkalla?"

"Aivan"

"Hyvä herra, nyt minun täytyy kaikella kunnioituksella sanoa, että te varmaan pelleilette."

"Voin vakuuttaa, että vaikka pidän hyvistä vitseistä, tässä ei ole hiukkaakaan pilaa", Kasliwal sanoi painokkaasti. "Olette niin pätevä yksityisetsivä, että tämän pitäisi olla teille pikkujuttu. Tapaushan on yksinkertainen."

Purin silmät pullistuivat epäuskosta.

"Ei todellakaan ole yksinkertaista löytää kadonnutta naishenkilöä maasta, jossa on toista miljardia asukasta", hän sanoi. "Sellainen vie aikaa, resursseja ja kaiken taitoni, jota on huomattavan paljon. Ei tätä ratkaista Keltaisia sivuja katsomalla." '

s. 41 

  

Tällä kertaa cozy crime saralla päädyin kokeilemaan kirjaston ota ja jätä-hyllystä muinoin matkaani tarttunutta Vish Purin tutkimuksia. Vaikka takakansitekstissä puhutaankin nykyajan Sherlock Holmesista, niin sanoisin, että tällä ulkonäöstään ja osaamisestaan itsetietoisella herkkusuulla oli kyllä enemmän yhteistä Christien Poirotin kanssa - viiksiä myöten. Paljon keskityttiin päättelyiden tekemiseen eikä niinkään suoraan toimintaan. Asiakkaiden oli jopa vaikea nähdä mistä ihmeestä he oikein maksavat ennen kuin tulee tutkinnan lopun suuri paljastus. Toisaalta toisin kuin Poirot Hastingseineen ja Holmes Watsoneineen niin Purilla oli huomattavasti suurempi joukkio apureita, joita lähettää tekemään varsinaiset jalkatyöt. Jostain syystä myös kaikilla heillä oli omat lempinimensä joita käytettiin oikeiden nimien sijasta, kuten Purin Pullukka. Siten apureinaan hänellä oli Loisteputki, Pönttö, Kasvovoide, Käsijarru jne. Hiukan omituinen kerrontaratkaisu, mutta mistäpä minä tiedän, onko tällainen lempinimien käyttö yleistäkin Intiassa.

 

Varsin hauska oli kuitenkin päästä seuraamaan tällaisen salapoliisin seikkailuja nyky-Intiassa. Ei se asioiden tutkiminen ole normaalistikaan helppoa, mutta kun lisätään siihen täysin toimimattomat ja korruptoituneet poliisit sekä maksetut todistajat, jotka sanovat aivan mitä vain rahasta, niin koitapa siinä saada totuutta kaivettua esiin. Liikennekaaos oli myös kuvattu sellaisena, että kyllä siinä länsimaista hirvittäisi, eikä tuollainen 30h junamatkakaan täpötäydessä vaunussa, jossa ihmisiä työnnetään jo ikkunoista ulos kuulosta kovin hehkeältä menolta. Varsinkin avioliittotutkimusten mukana pääsi myös seuraamaan sen saran kulttuurillisia eroavaisuuksia, kun elettiin murrosta omien valintojen ja järjestettyjen liittojen välillä. Ja kyllähän se kasti ja muutenkin hierarkia näkyi. Intia on vastakohtia maa, jossa rikkailla on itsehuuhtelevat ja tervehtivät vesivessat ja köyhät työskentelevät vaikka myrkkykaasuissa kituuttaen juuri ja juuri hengissä.

 

Hallin teos oli varsin mukiinmenevää cozy crimeä. Jännitystä oli sopivasti, mutta tunnelma pysyi mukavan rattoisana ja keveänä läpi teoksen. Hiukan McCall Smithin Mma Ramotswen tapaan tässä oli itse tutkimusten lisäksi keskiössä tuo matka aivan toisenlaisen kulttuurin puitteisiin. Robertsin Shantaramin tasoista upeata Intian herättämistä henkiin ei tällä teoksella ollut aivan tarjottavanaan, mutta eipä dekkarilta voi odottaa samaa kuin tuhat sivuiselta epookkiromaanilta. Mukavan lisämausteen se silti toi tarinaan. Kääntäjällä on kyllä ollut haastava työ siinä, miten kääntää paikalliset termit niin että ne olisivat sujuva osa tekstiä. Vastikään lukemassani Porrasmaan kääntämässä japanilaisessa Sukegawan Tokuen reseptissä tämä onnistui ihanan luontevasti, mutta tässä Vish Purin mysteerissä minua rupesi jo vähän tympäisemään jatkuva tarve vilkuilla takana olevaan sanastoon, kun tuntui ettei tekstistä oikein saanut irti mistä kyse. Kokonaisuutena kuitenkin varsin leppoisa dekkari, jonka kulttuurimatka ja humoristinen ote toimivat tähän lukunälkään.

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjaluotsi, Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirjan pauloissa, Kirjoihin kadonnut, Hemulin kirjahylly, Mari A:n kirjablogi, Kirjainten virrassa, Nenä kirjassa, Kirja joka maasta, Lukutoukan kulttuuriblogi, Notko, se lukeva peikko, Anun ihmeelliset matkat, Cafe Voltaire ja Mitenköhän tässä kaikessa käy