Luonnollinen lapsuus - Tiina Kaitaniemi

Kirjan nimi: Luonnollinen lapsuus

Kirjoittaja: Tiina Kaitaniemi
Kustantaja: Avain

Julkaisuvuosi: 2010

Sivumäärä: 275

Mistä: Kirjastosta

 

' Luonnollinen lapsuus etsii ihmislajille ominaista tapaa lisääntyä, hoitaa vauvaa, imettää ja järjestää perheasiat. Kulttuurimme on monessa suhteessa etäännyttänyt meidät luontaisesta elintavasta. '

Takakansi

 

Siinäpä se on takakannessa hyvin kiteytetty. Kaitaniemi on itse evoluutio- ja käyttäytymisekologiaan erikoistunut ekologi ja kahden pojan äiti, joka on lähtenyt tarkastelemaan synnytystä ja vauvanhoitoa evoluutiobiologisista lähtökohdista. Nimensä mukaisesti, mikä olisikaan se kaikista luonnollisin tapa hoivata ihmisjälkeläistä. Nykyaika kun on helposti etäännyttänyt meidät siitä eläimestä, joka kuitenkin asuu meidän sisällämme ja ohjaa loppupeleissä lisääntymistä ja pienen vauvan tarpeita. 

 

Teos jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä on tarjolla vähän johdantoa, evolutiivisen lähestymistavan tarkoituksen avaamista sekä mielenkiintoinen osio siitä miten eri apinalajit hoivaavat pienokaisiaan. Toisessa osiossa käydään luonnollisesta perspektiivistä läpi niin synnytys, imetys, kantaminen, nukkuminen ja vaipatus. Viimeisessä osassa puolestaan syvennytään evoluutionääriseen pohdintaan äitien, isien, lasten ja isovanhempien erilaisista rooleista.

 

' En tarkoita, että kaikki nykyiset lastenkasvatukseen liittyvät menetelmät tulisi haudata pleistoseenin aikaisiin kerrostumiin asti, ja meidän olisi elettävä kuin metsästäjä-keräilijät aikoinaan. Länsimaisessa kulttuurissa on paljon hyvääkin, esimerkiksi ainakin periaatteellisella tasolla tunnustamme lasten oikeudet. Kuitenkin jotkut itsestäänselvyyksiksi muodostuneet tavat tarvitsevat kyseenalaistamista.

Toivottavasti tämä kirja avaa silmäsi, ja jos päädyt toimimaan kulttuurimme suosittamalla tavalla, teet niin, koska katsot sen parhaaksi ratkaisuksi, et tavan vuoksi. '

s. 14  

 

Nyt kun olen valmistautunut tulevaa synnytystä varten lukemalla kirjallisuutta, niin tajusin yhtäkkiä että olenkin unohtanut paneutua samalla intensiteetillä vauva-aikaan. Hätä ei onneksi ollut tämän näköinen vaan viime kirjastoreissulla tuli sitten kannettua mukana vaikka minkälaisia vauvaoppaita. Koska blogini toimii eräänlaisena lukupäivyrinä, ajattelin jatkaa samaa rataa kuin synnytyskirjojen kanssa eli esittellen osittain näitäkin teoksia tänne, vaikkeivat aiheet varmastikaan ole ajankohtaisia suurimmalle osalle lukijakunnasta.

Sitten itse Kaitaniemen teokseen. En tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta yllätyinkin positiivisesti. Kaitaniemellä on vahvoja näkemyksiä joita hän jakaa liikoja pehmittämättä. Koin kuitenkin tämän lähestymiskulman, eli kuinka ihminen lajina hoivaisi luonnostaan pienokaisiaan, hyvinkin mielenkiintoisena. Nykyään kun tuntuu, että tästä vauvaskenestä on tullut aikamoinen kilpavarustelun ja markkinoiden mekka. Tarvitaanko oikeasti sitä kaikkea? Eikö läsnäolo, rakastaminen ja hoiva ole se millä on vuosituhansia pärjätty ilman kaiken maailman pinnasängynhytkyttimiä? Pelkkiä lähteitäkin on lopussa kolmisenkymmentä sivua, joten ainakin Kaitaniemi on paneutunut aiheeseen hyvin.

Itse nautin varsinkin teoksen kahdesta ensimmäisestä osiosta. Viimeisestä evoluution roolijako osasta en sitten puolestani saanut niin paljoa irti ja oikeastaan koin sen aika turhaksi jatkeeksi. Alun osiot olisivat riittäneet kannattelemaan teosta varsin hyvin keskenäänkin. Oli nimittäin kiehtovaa päästä kuulemaan miten erilaisia, mutta silti samoja piirteitä eri apinalajien välillä on lastenhoivassa. Toisessa osiossa oli puolestaan annettu paljon palstatilaa synnytyksen kivunlievitysten haittavaikutuksille (joista olisi kyllä hyvä puhua enemmän yleisestikin kun noita listauksia katsoo), äidinmaidon ylivoimaisuudesta korvikkeeseen nähden sekä lähellä pitämisen tärkeydelle oli kyseessä sitten kantaminen tai perhepeti. Varmasti jokaiselle ajalle on tyypillistä omat hoivametodinsa ja aihehan on monille varsin herkkä. Mutta kuten Kaitaniemi sanookin johdannossaan, niin tärkeintä on tehdä tietoinen valinta. Ainakin itse koin saaneeni tästä paljon ajattelemisen aihetta ja mielenkiintoisia avauksia siihen, miten lähestyä omassakin elämässä näitä aiheita. Tulevaisuus sitten paljastaa mikä toimii ja varmasti näitä tulee uudelleenkalibroitua. Mutta on sillä luonnolla ollut jokin tarkoitus siellä taustalla. Emmehän me muuten olisi selvinneet kaikki nämä vuosituhannet. 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Kiintymysvanhemmuus ja Mehtäpäiväkirjat