Olemisen sietämätön keveys - Milan Kundera

Kirjan nimi: Olemisen sietämätön keveys (Nesnesitelná lehkost bytí)

Kirjoittaja: Milan Kundera, suomentanut Kirsti Siraste
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1983, suomennos 1985

Sivumäärä: 390

Mistä: Isältä lainassa

' Poistuessaan myöhemmin hotellista zürichiläiskotiinsa (jonne oli jo kauan sitten ilmestynyt pöytä, tuoleja, nojatuoleja ja matto) Tomás tuumi onnellisena kantavansa elämäntapaansa kaikkialla kuin etana kotiloaan. Tereza ja Sabina olivat hänen elämänsä kaksi napaa. Vaikka navat olivatkin etäällä toisistaan ja yhteensovittamattomat, molemmat olivat silti kauniita.

Mutta juuri siksi että Tomás kantoi elämäntapaansa kaikkialla kuin se olisi ollut hänen ruumiinsa osa, Tereza näki jatkuvasti samoja unia. '

s. 45

Tomás on tsekkiläinen kirurgi, joka ei osaa elää ilman irtosuhteitaan. Hän on jo kokenut yhden epäonnistuneen avioliiton eikä aio enää palata suhteiden loukkuun. Hän elää vapaana sieluna ja nauttii siitä kun voi avata aina uuden naisen salaisuudet. Kunnes hänen elämäänsä astuu Tereza. Tuo pikkukaupungin tarjoilijatar, hauras kuin linnunpoikanen. Naiset eivät ikinä saa jäädä yöksi, mutta Terezalle iskee kuume. Rakkaus tai hullaannus ottaa Tomásin valtaansa. Toisaalta hän ei voi enää elää ilman Terezaa, mutta ei myöskään luopua aiemmasta huikentelevasta elämäntavastaan. Kuinka valita suhteen painon ja vapaan elämän keveyden väliltä?

Tereza on puolestaan elänyt syrjässä koko elämänsä. Hänen suhteensa äitiin on ollut vaikea eikä hänen käsityksestä itsestään ole kehumista. Häntä jäytää ainainen epävarmuus - riitänkö? Tereza näkee jatkuvasti painajaisia, mutta samalla ei kykene luopumaan huikentelevasta Tomásista. Hän valitsee painon taakan kantaakseen. Hänen täysi vastakohtansa on puolestaan Tomásin irtosuhteiden vakituisempi naisseuralainen taiteilija Sabina. Hän elää vapaata elämää täysillä, mutta tyydyttääkö se? Piileekö olemisen keveydessä kuitenkin tyhjyyttä? Kaiken taustalla on myös kouhuava Praha. Prahan kevään kansannousun jälkeen neuvostojoukot ottavat kaupungin tiukkaan puristukseensa. Myös Tomás ja Tereza joutuvat omilla tahoillaan kohtaamaan valloittajien byrokratian ja pelon ilmapiirin seuraukset.

 

' Mutta onko paino todella hirvittävää ja keveys ihanaa?

Taakoista raskain musertaa meidät maahan. Silti kaikkien aikojen lemmenrunoudessa nainen halajaa taakakseen miehen ruumista. Taakoista raskain on siten samalla elämän intensiivisimmän täyttymyksen kuva. Mitä raskaampi taakka on, sitä maanläheisempää, todellisempaa ja aidompaa on elämämme.

Taakan ehdoton puuttuminen sitä vastoin tekee ihmisestä ilmaa kevyemmän, hän lentää korkeuksiin, etääntyy maasta ja maallisesta olosta, hän on enää vain puolitodellinen, ja hänen liikkeensä ovat yhtä vapaita kuin merkityksettömiä.

Kumpi meidän siis on valittava? Paino vai keveys? '

s. 15

 

Päältä katsottuna tuo juoniselostus voi kuulostaa pelkältä  suhdesotkulta, mutta ai että siellä pinnan alla oli niin paljon muuta. Kunderan kirjoitustyyli ei nimittäin ole tyypillinen, vaan hän käsittelee hyvinkin filosofisia kysymyksiä. Nämä henkilöt ja heidän haasteensa ovat vain peili paljon suuremmalle ja merkityksellisemmälle pohdinnalle. Heti alussa lähdetään liikkeelle Nietzschen "ainaisen paluun" ajatuksesta, josta sitten keriytyy auki tämä koko tarina. Kundera ei tarjoile vastauksia tai elämänoppeja Coelhomaiseen tapaan. Hänen lähestymisensä on kietoa filosofia ja tarina saumattomasti yhteen.

 

Mies painii keveyden ja painon rajamaailmassa etsien kiikkulaudallaan tasapainotilaa. Hän on halujensa orja, mutta lopulta on valittava, sillä kukaan ei voi ottaa painosta vain merkityksellisyyttä ja keveydestä vapautta. Molemmilla kolikoilla on nimittäin kääntöpuolensa eikä Tomás voi myöskään vain nyppiä rusinoita pullasta. Naisella on taas omat haasteensa sielun ja ruumiin, lapsuutensa traumojen kanssa. Hänen sisällään jäytää vastustamaton putoamisen kaipuu. Sillä ihminen ei välttämättä pelkää korkeita paikkoja ja varsinaista putoamista. Hänet saa jähmettymään kauhusta se pieni sisäinen ääni, jota putoaminen itseasiassa houkuttaa. Henkilöt olivat niin aitoja ja kukin omalla tavallaan rikkinäisiä. Tasapainoilu elämässä painon ja keveyden välillä ei ole helppoa eikä Prahan kevään jälkeinen neuvostomiehittäjien miljöö tee siitä yhtään helpompaa.

 

Tämä oli yksinkertaisesti upea teos. Minulla ei jälleen ollut käytännössä lainkaan ennakkotietoja Kunderan teoksesta eikä niteessäni edes ollut takakansitekstiä valaisemassa asiaa. Jostain syystä olin odottanut jotakin vaikeata ja pitkäpiimäistä klassikkoa ja voi kuinka väärässä olinkaan! Kunderan filosofinen pohdinta ja niin inhimilliset henkilöt veivät minut heti mennessään. Tuntui että halusin ottaa melkein jokaiselta aukeamalta lainauksia ylös, niin osuvia kuvauksia ja metaforia hän käytti tekstissään. Se suorastaan lumosi minut, vaikkei sen kirjoitusasu ole mitenkään erityinen. Mutta se sisältö. Miten joku onkin osannut kirjoittaa jotakin näin paljasta ja rehellistä, mutta samalla filosofisen älykästä.

' Ihminen ei voi koskaan tietää, mitä hänen tulee haluta, sillä eläessään vain yhden elämän hän ei voi verrata sitä edellisiin tai korjailla sitä seuraavassa. [- -]

Einmal ist keinmal, Tomás toisteli mielessään saksalaista sananlaskua. Kerran tapahtuva on kuin koskaan tapahtumaton. Jos ihminen saa elää vain yhden elämän, hän ei tavallaan elä lainkaan. '

s. 19

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Eniten minua kiinnostaa tie, Jokken kirjanurkka, Kirjasähkökäyrä, Ankin kirjablogi, Ullan luetut kirjat, Mari A:n kirjablogi, Luettua, Morren kirjablogi, 100 kirjaa, Sivutolkulla, Käytännöllisiä kokeiluja kirjojen kanssa, kovasti kirjaimellisesti ja 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä