Maan ja veren huone - Sarah J. Maas

Kirjan nimi: Maan ja veren huone (House of Earth and Blood)

Sarja: Crescent city #1

Kirjoittaja: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2020, suomennos 2023

Sivumäärä: 964

Mistä: Kirjastosta

 

' Poissa - he kaikki olivat poissa. Vanhaan maljakkoon kuvatun demonin takia. He olivat poissa, eikä hänen elämässään olisi enää susia. Ei asunnossa vetelehtimistä. Ei tyhmää, humalaista tanssimista kadunkulmissa tai musiikin luukuttamista aamukolmelta, kunnes naapurit uhkasivat soittaa legioonalaiset paikalle.

Ei ystäviä, jotka sanoisivat rakastan sinua ja tarkoittaisivat sanojaan. '

s. 413-414

 

Crescent Cityssä nuori puoliverinen haltija Bryce viettää täyttä elämää. Hän juhlii yöt alkoholin ja riemujuuren voimalla ja päivät hän istuu galleriassa harvinaisten esineiden ympäröimänä. Brycen paras kaveri ja kämppis Danika on puolestaan muodonmuuttaja susi, joka on nouseva joku päivä kaikkien susien johtajaksi. Nyt hän johtaa kuitenkin vain omaa turvallisuusjoukkoaan pirulaumaa, jossa on myös eräs komea alfasusi Connor. Ehkä Bryce voisi viimein lähteäkin hänen kanssaan treffeille...

 

Sitten kaikki muuttuu. Eräänä iltana palattuaan täysin sekaisin juhlista Brycea kohtaa kammottava näky. Danika ja koko hänen laumansa on teurastettu julmasti heidän yhteiseen kotiinsa ja kammottava demoni pakenee paikalta. Bryce on menettänyt kaiken. 

 

Kaksi vuotta myöhemmin tapahtuu samanlainen kammottava veriteko ja uhrilla on jälleen yhteys Bryceen. Lähes jumalallisessa asemassa oleva arkkienkeli Micah päättääkin laittaa Brycen asialle selvittämään, mitä Danikalle ja hänen laumalleen kävi, ja mikä on tuo kammotus, joka on päässyt valloilleen hänen kaupunkiinsa. Avukseen - tai pikemminkin lapsenvahdikseen - Bryce saa langenneen enkelin Hunt Athalarin. Itse arkkienkelin luottomiehen, kun surmatyöt on tehtävä - Umbra Mortisin, Kuoleman Varjon.

 

' Hetkeä myöhemmin Brycen puhelin surahti kahvipöydällä. Juuri silloin kun ohjelma alkoi.

Hän vastasi soittoon samalla kun istahti sohvalle. Hän ei tunnistanut numeroa, muttei lainkaan yllättynyt, kun Hunt ärähti: "Avaa verhot. Haluan katsoa tätä ohjelmaa."

Bryce nosti molemmat paljaat jalkansa sohvapöydälle. "En tiennytkään, että enkelit alentuvat katselemaan tosi-tv:tä."

"Katsoisin mieluummin juuri nyt meneillään olevaa aurinkopallopeliä, mutta tyydyn siihen mitä on saatavilla."

Ajatus siitä, että Umbra Mortis katselisi treffikilpailua, oli niin naurettava, että Bryce keskeytti lähetyksen. '

s. 213

Oi olen rakastunut! Tässäpä vasta oli fantasiateos omalla twistillään. Ensinnäkin keskiaikaisen perinteisen fantasiamaailman sijasta Maas on rakentanut modernin kaupungin yökerhoineen, puhelimineen ja tosi-tv ohjelmineen. Ainut vain että näillä kaduilla asustaa, alisteisessa asemassa olevien ihmisten lisäksi, muun muassa eläin muodonmuuttajia, haltijoita, noitia, enkeleitä, keijuja, merenväkeä, vampyyreita - you name it! 

 

Bryce olikin itse asiassa harvinainen tapaus näillä sivuilla, sillä puoliverisenä ja käytännössä ilman voimia, hän oli hyvin heikko verrattuna näihin yllä lueteltuihin vaaneihin. Se ei silti estänyt häntä. Tämä omalla tavallaan vahva nuori nainen ei nimittäin suostunut kumartelemaan ketään ja laittoi jauhot suuhun vaikka itse arkkienkelille, jos niikseen oli tarve. Olinkin aivan kikseissä Brycen ja Huntin välisestä kommunikaatiosta. Kaikki tiesivät Huntin ja pelkäsivät häntä, mutta Bryce sen kuin jättää hänet sateeseen vartioon kiroamaan. Olikin kiehtovaa seurata kuinka heidän välinsä kehittyivät, kun molempien kovat kuoret rupesivat raottumaan, kun keskinäinen luottamus kasvoi.

 

Kuten taisinkin jo hehkuttaa, niin tämä fantasiasarjan avaus oli kuin minulle tehty. Siinä oli rohkealla kädellä kaiken maailman oliota omine kykyineen, mutta myös tiettyä kepeyttä kerronnassa, jota naseva dialogi vahvisti. Jännitystä oli luvassa, mutta myös romantiikkaa. Oikeastaan tämä teos vastasi paljon sitä, minkälaisia fantasiatarinoita itse kehittelin päässäni teininä (ei tosin näin taitavasti kerrottuna). Ehkä tuo aspekti toikin tiettyä nostalgiaa, niin että se ei edes haitannut, että lähes jokainen henkilö liittyi jotenkin joko oman lajinsa johtohahmoihin, harvinaislaatuisiin erityiskykyihin tai oli muuten vain kaikkien pelkäämä ja tuntema. Superlatiiveja siis oli reilusti käytössä, mutta ainakin lukiessa pysyi kiinnostus ja lysti mukana. 

 

Niin paljon vielä jäi kokematta tuosta Maasin luomasta fantasiamaailmasta, että onneksi sarjaan on tulossa jatkoa. Vaikka pidinkin jo Maasin nuortenfantasiasta, on tämä aikuisille suunnattu sarja vielä monin kerroin kiinnostavampi kokonaisuus. Pakko on nostaa hattua, kun fantasiakirjaa lukiessa tuli kosketuksen kyyneleet silmäkulmista. Niin vahvasti tässä tuli elettyä mukana.

Tähdet: 5 / 5

Muualla luettu: Kirjapöllön huhuiluja, Siniset helmet ja Sivujen seikkailija