Muurahaisia ja dinosauruksia - Liu Cixin

Kirjan nimi: Muurahaisia ja dinosauruksia (Bai'eji wangshi)

Kirjoittaja: Liu Cixin, suomentanut Rauno Sainio
Kustantaja: Aula&co

Julkaisuvuosi: 2004, suomennos 2023

Sivumäärä: 170

Mistä: Kirjastosta

 

' Muurahaisten ja dinosaurusten liitto johti siis kahteen olennaiseen seikkaan: muurahaisista tuli dinosauruksille näppärät sormet, ja toisaalta dinosauruksista tuli muurahaisille ajattelun ja luovuuden lähde. Kahden myöhäisliitukaudella versoneen älyn yhteensulautuminen synnytti räjähtävän ketjureaktion. Sivilisaation aurinko kohosi Gondwanamantereen ylle ja toi valoa Maan pitkään jatkuneeseen evoluution yöhön. '

s. 45

 

Maapallon historia on ollut pitkä. Jos se tiivistettäisiin yhdeksi vuorokaudeksi, olisi ihmisten korkeakulttuurit astuneet näyttämölle vasta sen 'viimeisen sekunnin viimeisellä kymmenyksellä'. Mitä siis on tapahtunut kaikkena tuona aikana ennen ihmistä? Voisiko olla mahdollista, että jo ennen Homo Sapiens lajin voittokulkua olisi äly ja kehitys ottanut askelia jo toisten lajien matkassa? Mitäpä jos yhden älykkään lajin sijasta niitä olisikin ollut samanaikaisesti peräti kaksi? Ja ne olisivat yhdessä onnistuneet luomaan korkeakulttuurin vailla vertaa?

 

Näin nimittäin juuri käy. Kun hirmuliskolle jää ikävästi raadeltua lihaa hammasväliin, tuli muurahaisjoukkio apuun. Ne kun saivat samalla mainion aterian noista paloista, jotka olivat vain tähteitä valtaville dinosauruksille. Vähitellen hammashoidosta muurahaiset laajentavat yhteistyötään koko dinosauruksen kehon hoitoon ja jopa kirjoitusapuriksi. Valtavat kiviplakaatit saavat siis jäädä historiaan, kun dinosaurusten kömpelöt kädet saavat aisaparikseen muurahaisten taitavat pataljoonat! Vaikka toinen laji on valtava ja toinen pikkuruinen, täydentävät ne toisiaan. Onhan dinosauruksilla luovuutta mitä konemaisilta muurahaisilta puuttuu, ja vastaavasti muurahaisilla hienomotoriikkaa, mistä kömpelöt dinosauruksen kätöset voivat vain haaveilla. Yhdessä he siivittävät toinen toisensa aivan uskomattomaan kukoistukseen. Mutta kaikella tuolla kehityksellä on hintansa. Joskus kehityksen voittokulku voi näet kompastua omaan kauhun tasapainoonsa.

 

' Dinosaurusten yhteiskunnan väkiluku oli yli kymmenkertaistunut höyrykoneen aikakauden ajoista. Hirmuliskot söivät paljon ja kuluttivat runsaasti kaikkea mahdollista erittäin suurta. Valtavan tarpeen tyydyttäminen vaati lukemattomia ison mittakaavan maatiloja ja tehtaita, joiden koneet saivat voimansa fossiilisista polttoaineista ja ydinenergiasta. Paksu savukerros peitti taivasta tehtaiden yllä. [- -]

Myös muurahaiset elivät nyt edistyneessä tietoyhteiskunnassa. Niiden maailma pyöri kuitenkin eri voimalähteillä kuin dinosaurusten yhteiskunta. Öljyn ja kivihiilen sijaan ne hyödynsivät tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa. Muurahaisten kaupungeissa oli pilvin pimein tuulimyllyjä, jotka muistuttivat kokonsa puolesta - ja muutenkin - meidän lastemme rakastamia väkkäröitä. Rakennusten julkisivut oli rakennettu kiiltävistä mustista aurinkokennoista. '

s. 76 

 

Liu Cixin on luonut kutkuttavan spekulatiivisen teoksensa - minkälainen olisikaan ollut yhteiskunta, mikäli dinosaurukset ja muurahaiset olisivat muinoin lyöttäytyneet yhteen? Olin aiemmin lukenut häneltä Muistoja planeetta maasta -sarjan aloitusosan ja vakuuttunut että tässä on kirjailija, joka tietää mitä tekee. Nyt mamma-aivoillani jätin kuitenkin suosiolla tuon sarjan jatkamisen hetkeksi hyllylle, sillä sen verran fysiikkaa sen sivuille on upotettu. Tämä pieni satiiri teos sen sijaan kuulosti juuri passelilta. Yleisesti kun olen pitänyt poliittisista satiireista kuten vaikkapa McEwanin Torakasta tai Orwellin Eläinten vallankumouksesta.

 

Kun siis aloitin tämän teoksen, olivat odotukseni varsin korkealla. Ikävä kyllä Liu Cixin tuntui hukkaavan tuon potentiaalin tällä kertaa. Tuntui oikeastaan, että teoksessa poljettiin pitkälti samaa polkua, vaikka sivuja oli vain se alle kaksisataa. Paljon toisteltiin, kuinka dinosaurusten yhteiskunnassa kaikki oli niin suurta kuin meidän kerrostalomme tai valtamerialuksemme, kuinka paljon heidän yhteiskuntansa kulutti ja eli välinpitämättömästi kilpavarustellen menemään. Vastaavasti muurahaisilla taas kaikki oli niin pikkiriikkistä, että heidän suurimmatkin rakennelmansa vastasivat meidän lastemme leluja. Kaikki oli myös niin vihreää ja teknologisesti edistyksellistä ja huoli planeetan tilasta oli heidän harteillaan. Osoittelevuus oli jo sen verran kärkästä, että useampaan kertaan jäin pohtimaan kuinkas pitkään tämä teos vielä jatkuukaan. Olihan näillä sivuilla myös kiinnostavia huomioita maailman menosta, mutta vahviten käteen jäi silti tuo kyllästymisen tunne. Harmi. Ehkä pitäydyn jatkossa siis kiltisti Liu Cixin tuotannossa enempi scifin kuin satiirin saralla.  

Tähdet: 2 / 5