Kirjan nimi: Gulliverin matkat kaukaisilla mailla (Travels into Several Remote Nations of the World)
Kirjoittaja: Jonathan Swift, suomentanut Samuli Suomalainen
Lukija: Jukka Pitkänen
Julkaisija: SAGA Egmont
Julkaisija: SAGA Egmont
Julkaisuvuosi: 1726, suomennos ja äänikirja 2018
Kesto: 4h 22min
Mistä: Kirjastosta
Lemuel Gulliver kouluttautuu lääkäriksi 1600-luvun lopun Englannissa, mutta onni ei ole hänelle myöten. Töitä rupeaa olemaan huonosti tarjolla, joten elättääkseen perheensä päättää hän vuosisadan vaihteessa pestautua laivalääkäriksi. Hän seilaa meriä eri alusten mukana ja tässä on nyt kerrottu hänen uskomattomimmat matkansa.
Ensimmäisellä matkallaan heidän aluksensa haaksirikkoutuu myrskyssä ja Gulliver pelastautuu ainoana selviytyjänä. Pian hän kuitenkin huomaa rantautuneensa hyvinkin omituiselle saarelle - Lilliputtiin. Sen asukkaat ovat noin peukalon pituisia ja kaikki on siellä minikokoista. Täällä Lilliputit köyttävät hänet ja pitävät vankinaan joukkovoimansa avulla, mutta ajan myöten Gulliverin lämminhenkisyys tekee hänestä keisarinkin rakkaan toverin. Poliittiset kiistat aiheuttavat kuitenkin kuumia paikkoja.
Selviydyttyään ensimmäiseltä retkeltään päätyy hän seuravan kerran laivansa mukana täydentämään varastoja autiolta saarelta. Gulliver eksyy joukosta ja jää jälkeen, kun muut pakenevat kauhuissaan. Saarella asustaa nimittäin jättiläisiä! Gulliverista tuleekin eräälle maanpojalle markkinoiden näyttelyesine ja lopulta hänen tiensä vie aina hoviinkin asti.
Ilmeisesti Swiftin teos on alkujaan julkaistu kahtena osana ja sisältäen yhteensä neljä matkakertomusta. Tämä suomennokseni sisälsi kuitenkin vain nuo kaksi ensimmäistä osiota, vaikka sen esittelytekstissä kyllä puhuttiin myös leijuvista puutarhoista ja älykkäistä hevosista. Yllätyinkin siis suuresti, kun näihin ei koskaan päästy. Koko kirjaston äänikirjavalikoimasta ei edes löytynyt teosta, jossa olisi nuo kaksi seuraavaa osaa, joten tuttavuuteni Gulliverin matkoihin jäi nyt sitten puolitiehen.
Toisaalta jos totta puhutaan, niin olisin varmaan jättänyt tarinan jo hyvissä ajoin kesken, jos se olisi kestänyt vielä neljä tuntia enemmän. Vaikka sitä luulisi, että noin mielikuvituksellista matkoista saisi vaikka millaisia sattumuksia kerrotuksi, niin Swift keskittyi enempi toteavaan tyyliinsä vain luettelemaan pituusmittoja (jaloissa ja tuumissa luonnollisesti) ja selittämään varsin tylsiä tietoja maista. Ehkä osan puuduttavuudesta loi se, että nämä kaksi maata olivat aika samankaltaiset, toinen vain hyvin pieni ja toinen suuri, joten lukijana ei kokenut kovin kummoisia yllätyksiä. Ehkä tuon toisen puoliskon mielikuvituksellisemmat maat olisivat siis tuoneet lisää, mutta nyt mentiin sillä mitä sai.
Oli tälläkin teoksella omat hetkensä poliittisen satiirin muodossa. Lilliputit muun muassa sotivat verisesti aiheenaan kummasta puolesta kananmuna pitäisi avata - kysymys, joka nousi lähes uskonnollisen fanatismin mittoihin. Jättiläiset eivät puolestaan tienneet edes toisten kansojen olemassaolosta, joten he kauhistelivat suuresti Gulliverin selittäessä ruudin tuhovoimasta. Miten kukaan voisi valjastaa tieteensä tuhoon luomisen sijasta? Mitä olen ymmärtänyt näin jälkikäteen muita blogeja lukiessa niin noissa seuraavilla retkillä Swiftin satiiri vasta pääsisikin kunnolla kukkimaan. Nämä ensimmäisten osien pilkahdukset eivät kuitenkaan onnistuneet pelastamaan muuten aika toisteista ja tylsää tarinaa.
Tähdet: 2 / 5
Muualla luettu: Luettua elämää, Jokken kirjanurkka, Yöpöydän kirjat ja Ota lukuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti