Kirjoittaja: Paulo Coelho, suomentanut Pasi Rakas Jääskeläinen
Kustantaja: Bazar
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2003, suomennos 2023
Sivumäärä: 144
Mistä: Kirjastosta
' "[- -] Jos sinä ymmärrät, mitä minä kerron sinulle, voit hyödyntää noita oppeja miten mielit. Tässä muutama minuutti sitten, sinä kutsuit minua mestariksi. Mikä on mestari? Minä sanoisin, että hän ei ole joku sellainen, joka opettaa jotakin, vaan joku sellainen, joka innoittaa oppilasta tekemään oman parhaansa löytääkseen sen tiedon, joka tällä on jo valmiiksi omassa sielussaan."
Ja kun he astelivat vuorta alas, Tetsuya selitti, mikä on jousen tie. '
s. 26
Syrjäiseen maalaiskylään saapuu mies kyselemään Tetsuyan perään. Hän väittää tämän olevan maailmankuulu jousiampuja ja on vaivalla etsinyt tämän käsiinsä haastaakseen hänet taidossa. Poika ei voi uskoa korviaan. Heidän pienen kylänsä puuseppäkö, joka ei ole ikinä koskenutkaan jouseen olisi tämä kyseinen henkilö? Tetsuyan kuitenkin todistaa taitonsa. Tämän nähtyään myös poika haluaa oppia Jousen tien. Tässä ovat Tetsuyan elämänopit pojalle.
' Yhtä kaikki, älä anna itsesi häiriintyä siitä, miten ammut tuona aamuna, meni se hyvin tai huonosti. Edessä on lisää päiviä, ja jokainen nuoli on elämä itsessään.
Hyödynnä huonoja hetkiäsi löytääksesi syyn sille, miksi täriset. Hyödynnä hyviä hetkiäsi löytääksesi tien sisäiseen rauhaan.
Mutta älä lopeta pelon saati riemunkaan tähden: jousen tiellä ei ole loppua. '
s. 99
Kun näin tämän Coelhon pienoisromaanin uutuushyllyssä, tarttui se mukaani kirjastosta. Aina välillä nimittäin tulee sellainen olo, että kaipaa tällaista itsetutkiskelukirjaa muistuttamaan, mikä siinä elämässä olikaan tärkeintä. Jaankin Tetsuyan näkemyksen siitä, että opit kyllä kertoo vaikka tunnin kävelyllä, mutta haaste on jaksaa harjoitella päivittäin koko loppu elämän ajan. Vauva-arjessa on välillä tuntunut, että vain päivät lipuvat tietynlaisessa sumussa ohi. Meditointi ja jooga ovat jääneet. Kaipaan silti sitä sisäistä rauhaa. Nyt tarvitsin siis tämän töytäisyn, että palaisin taas omalle jousen tielleni.
Itse teoksesta on oikeastaan aika haastavaa kirjoittaa mitään. Siinä on tuo pieni kehyskertomus. Oikeastaan vain joitakin sivuja teoksen alussa ja lopussa. Muuten se on eräänlainen jousiammunnan opaskirja. Paitsi, että nämä opit ovat oikeasti oppeja elämään. Jousiammunta kulkee vain yhtenäisenä metaforana sen ympärillä. Sinänsä siis mukavaa vaihtelua, että kaikkea ei oltu valmiiksi pureskeltu lukijalle, vaan oikeasti sivujen mukana sai käyttää omaa päätäkin. Omille univajeisille aivoilleni tämä teki kuitenkin teoksen oppien seuraamisesta jopa hiukan haastavaa. Keskinäinen yhteys ihmisten välillä, uskallus yrittää, mielen rauha ja oman elämän suunnan löytäminen ovat kuitenkin muutamia aihealueita, joita näillä sivuilla kosketetaan. Kyllä tästä siis silti sai jälleen vahvistusta ja positiivista energiaa jatkaa eteenpäin.
Tähdet: 3.5 / 5
Muualla luettu: Kirjat kertovat ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti