Käen kutsu - Robert Galbraith

Kirjan nimi: Käen kutsu (The Cuckoo´s Calling)

Sarja: Cormoran Strike #1
Kirjailija: Robert Galbraith, suomentanut Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2013, suomennos 2013

Sivumäärä: 463

Mistä: Omasta hyllystä

 

' Tapaus sysäsi syrjään politiikkaa, sotaa ja katastrofeja käsittelevät uutiset, ja kaikki jutut oli koristeltu kuvilla kuolleen naisen virheettömistä kasvoista ja solakasta, veistosmaisesta vartalosta. Muutamassa tunnissa harvat tiedossa olevat faktat olivat levinneet miljoonien ihmisten tietoisuuteen kuin virus: julkinen riita kuuluisan miesystävän kanssa, paluu yksin kotiin, muiden kuulemat kirkaisut ja lopulta kohtalokas putoaminen... '

s. 13

 

Lula Landry on nuori nainen, joka päällisin puolin elää täydellistä elämää. Hän on kuuluisa huippumalli, joka seurustelee julkkisten kanssa ja omistaa miljoonia. Sitten hän putoaa parvekkeelta. Alakerrasta huumehuuruinen elokuvaohjaajan vaimo väittää kuulleensa riitelyä, mutta ketään ei löydetä. Lehdistö riepottelee Lulan elämällä. Kuinka valkoiseen perheeseen adoptoitu musta lapsi sai kaiken, mutta silti ajautui huonoihin piireihin julkisuuden mukana. Ja tässä on lopputulos. Poliisi nimittäin julistaa tapauksen itsemurhaksi. Case closed.

 

Cormoran Strike on puolestaan sotainvalidi, jolla ei mene kummoisesti. Hän on entinen sotilaspoliisi, joka on menettänyt jalkansa ja nyt jalantyngän arpea jomottaa. Siviilissä hän tekee yksityisetsivän tehtäviä, mutta lainat painavat päälle eikä asiakkaita kuulu. Sitten pitkäaikaisen naisystävänkin kanssa tulee ero ja Strike päätyy toimistoonsa yöpymään telttasänkyyn. Elämässä ei ole hurraamista.

 

Nyt Strike saa kuitenkin uuden asiakkaan, kun Lulan adoptioveli John Bristow tulee hänen puheilleen. Hän on takertunut ajatukseen, että valvontakamerakuva, jossa kaksi mustaa miestä juoksee pois asunnolta pian Lulan putoamisen jälkeen liittyy tapaukseen. Hän ei saa rauhaa niin kauan kuin Lulan murha on selvittämättä. Itsemurha se ei ollut, hän on varma. Strike hiukan epäilee, mutta suostuu ottamaan jutun selvitettäväkseen. Hän joutuukin sukeltamaan syvälle julkimoiden ja yläluokkaisten ihmisten elämiin. Onneksi hänen apunaan tällä matkalla on tilapäinen uusi sihteeri Robin, joka on harvinaislaatuisen osaava tehtävissään. 

 

' "Strike, minä haluan ainoastaan oikeutta", Bristow sanoi käheästi kaidat kasvot helakoina.

Hän olisi yhtä hyvin voinut koputtaa jumalallista äänirautaa: sana kajahti rapistuneessa toimistossa ja herätti Striken rinnassa kaihoisan ja korvin kuulumattoman sävelen. Bristow oli paikantanut sen liekin, jota Strike suojeli, kun kaikki muu oli palanut tuhkaksi. Hän oli epätoivoisessa rahapulassa, mutta Bristow oli antanut hänelle toisen, paremman syyn luopua kursailusta. '

s. 38 

 

Tämä sarjan aloitus on pyörinyt hyllyssäni jo monta vuotta aina vain muuttaen mukanani ajatuksella, että ehkä jonakin päivänä. Tasaisin väliajoin olen kuitenkin törmännyt kehuviin arvioihin Galbraithin sarjan uusista osista, joten viimein lämpenin ajatukselle tarttua tähän teokseen. Harry Potterit ovat kuitenkin olleet minulle hyvin rakas sarja, joten olihan se pakko selvittää miten J.K. Rowling (Robert Galbraith salanimen takana) on onnistunut täysiveristen aikuisten dekkarien kanssa. Varsinkin kun hänen ensimmäinen ei velhomaailmaan sijoittuva romaaninsa Paikka vapaana ei loppujen lopuksi ollut kovin mieleenpainuva ja hiottu lukukokemus. Miten tämä dekkarisarja onkaan siis saanut niin paljon innokkaita lukijoita?

Nyt tämän luettua voin henkäistä. Tämähän oli varsin mainio dekkari minun makuuni, vaikka yleensä luenkin vain cozy crimea. Murhilla ei riepoteltu eikä mitään raakuuksia kuvattu. Sen sijaan pääpaino oli sotaveteraani Striken tutkimuksissa ja ihmisten kanssa jutteluissa, kun hän koitti piirtää kuvaa Lula Landrystä kaiken sen mediakuvan takaa. Tytöstä, joka etsi epätoivoisesta tummia juuriaan. Tytöstä, jota paparazzit vainosivat ja jolla oli vain harvoja todellisia ystäviä. 

 

Käen kutsu olikin herkullinen dekkari, jossa päästään kurkistamaan julkkisten julkisivun taakse. Malleja, muotisuunnittelijoita, räppäreitä ja kalliita pikku putiikkeja. Toisaalta myös vieroitusklinikkaa, huumeita ja alkoholia. Tämän vastapainona taas oli Strike. Suoraselkäinen iso nyrkkeilijän näköinen miehenköriläs, joka asuu toimistossaan ja koittaa saada elämänsä edes jotenkin kuosiin. Tässä oli jotenkin taitavasti tavoitettu tuo elämän pinta ja tehtiin syväluotaavia havaintoja. Ei se kynätaituruus ole kadonnut minnekään Rowlingin hyppysistä, vaikka genre onkin vaihtunut täysin. Ja myös itse murhajuoni kyllä piti otteessaan läpi teoksen ja onnistui yllättämään lopussa. Oikein mieluusti siis palaan seuraamaan minkälaisia tapauksia Strike ja Robin saavatkaan jatkossa eteensä.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Amman lukuhetki, Kirjakaapin kummitus, Oksan hyllyltä, Tuhat ja yksi kirjaa, Kirja hyllyssä, Kaisa Reetta T., Hurjan Hassu Lukija, Kirjabrunssi, Kujerruksia, Lukuneuvoja ja Kirjojen keskellä