Alkemisti - Paulo Coelho

Kirjan nimi: Alkemisti (O Alquimista)

Kirjailija: Paulo Coelho, suomentanut Sanna Pernu
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 1988, suomennos 2008

Sivumäärä: 221 

Mistä: Omasta hyllystä

 

' Itätuuli oli alkanut puhaltaa rajummin ja hän tunsi sen voiman kasvoillaan. Se oli toki tuonut maurit, mutta se toi myös tuoksun aavikolta ja huntuihin verhoutuneista naisista. Siinä tuntuivat hiki ja unelmat, jotka olivat lähettäneet kerran miehet kohti tuntematonta etsimään kultaa, seikkailuja - ja pyramideja. Poika alkoi kadehtia tuulen vapautta ja tajusi, että hän voisi olla yhtä vapaa. Häntä ei estänyt kukaan muu kuin hän itse. Lampaat, kauppiaan tytär ja Andalusia laitumet olivat vain askelia hänen elämäntiellään. '

s. 52

 

Pojan nimi on Santiago. Hän kiertää Andalusia laitumia lammaslaumansa kanssa. Hän hylkäsi pappiskoulutuksen, koska halusi nähdä maailmaa ja mikä siihen sen parempi toimi kuin paimenen kutsumus. Elämä kulkee omia tuttuja ja turvallisia uriaan ja poika on onnellinen. Sitten hän rupeaa näkemään samaa unta. Siinä hän matkustaa kauas läpi aavikon kohti pyramideja, joiden luota hän on löytävä aarteen.

 

Pojan on valittava jatkaako tuttua tapaansa elää vai seuratako unelmaansa nähdä maailmaa. Lopulta poika päättää lähteä salmen yli Afrikkaan ja lähteä tavoittelemaan pyramideja. Se kun tuntuu olevan Maailman sielun häntä varten kirjoittama elämänpolku. Matkallaan hän kohtaa paljon viisaita ihmisiä. Elämä opettaa hänelle monia asioita ennen kuin pyramidien huiput viimein nousevat hänen edessään. Ja tällä matkalla hän kokee suuren valaistumisen. Hänestä kasvaa todellinen Alkemisti. 

 

' "[- -] Ne valmistavat henkeäsi ja tahtoasi, sillä tätä maapalloa hallitsee yksi perustotuus: on ihminen kuka on tai tekee mitä tekee, toive joka pursuaa syvältä sydämestä on lähtöisin Maailmankaikkeuden Sielusta. Unelmansa toteuttaminen on ihmisen tehtävä maan päällä."

"Vaikkei haluaisi kuin kiertää paikasta toiseen tai mennä naimisiin kangaskauppiaan tyttären kanssa?"

"Tai etsiä aarretta. Maailman Sielua ruokkii ihmisten onni. Tai onnettomuus, kateus, mustasukkaisuus. Ihmisen ainoa velvollisuus on seurata omaa elämäntietään. Yksi on kaikki.

Ja kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen." '

s. 44-45  

 

Kun tämän kirjan kannet sulkeutuivat, päällimmäisin ajatukseni oli, että tätä varten minä luen. Olen joskus vuosia ja vuosia sitten lukenut tämän Coelhon teoksen ja muistin pitäneeni siitä jo tuolloin teinivuosinani. Nyt jo aikuiseksi kehittyneen mieleni kanssa tämä teos kuitenkin resonoi vielä aivan uudella tasolla. Pysähdyin lähes joka sivulle makustelemaan Coelhon elämänoppeja. Tuntui, kuinka sieluni kietoutui yhteen tämän teoksen sanoman kanssa ja muodosti tuon ykseyden. 

 

Kuten on jo tainnut käydä selväksi, niin tämä lukukokemus oli minulle hyvin vaikuttava. Coelhon teksti oli upea yhdistelmä satua ja elämänviisauksia. Kuinka taitavasti hän olikaan onnistunut punomaan nuo ajatuksensa siitä kuinka elää osaksi Pojan sadunomaista matka- ja kasvukertomusta. Jokainen sivu oli kuin helmi. Seurasin pojan vaiheita suurella mielenkiinnolla ja samalla omaksuin joka sivuisia elämän viisauksia. Oman elämänpolun seuraaminen, Maailmansielun ykseys, hetkessä elämisen taito... 

 

Tämä tarina on täynnä elämänfilosofiaa, vertauskuvia ja symboliikkaa. Kerronnassa oli hiukan samaa kuin Coelhon Jousen tiessä, mutta Alkemisti oli paljon hioutuneempi kokonaisuus, jossa opit olivat kietoutuneet saumattomaksi osaksi Pojan kasvutarinaa löytää oma tiensä. Kyllä sen itsekin tietää, että ei se ole helppoa heittää ulkoisten meriittien tavoittelua ja yhteiskunnan odotuksia romukoppaan. Kuitenkin kuten Poika myös minä olen lähtenyt tavoittelemaan omaa elämänpolkuani. Tulen varmasti palaamaan vielä lukuisia kertoja tämän kokoaan suuremman tarinan pariin.

 

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjakko, Lukijatar, Hurjan Hassu Lukija, Aamuvirkku yksisarvinen, Kirjahullun päiväkirja, Kirjahyllyn kätköistä ja 100 kirjaa