Fraktaaliruhtinas - Hannu Rajaniemi

Kirjan nimi: Fraktaaliruhtinas (The Fractal Prince)

Sarja: Kvanttivaras #2
Kirjailija: Hannu Rajaniemi, suomentanut Antti Autio
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2013, suomennos 2014

Sivumäärä: 440  

Mistä: Kirjastosta

 

' Alus on oikeassa: ajatus oli tosiaan minun - tai pikemminkin entisen minäni. Aidon ja alkuperäisen Jean le Flambeurin, tarunhohtoisen varkaan ja mieliinmurtautujan. Miellyttävän herrasmiehen, jota kohteliaampaa ei löydy koko aurinkokunnan alueelta. Miehen joka jätti minut tyhjän päälle lukuun ottamatta muutamaa hajanaista muistikuvaa, erinäisiä vanhoja vihollisia, sangen epämiellyttävää vankilatuomiota - ja Schrödingerin laatikon sisältöä. '

s. 22

 

Kvanttivarkaassa kohtasimme mestarivaras Jean le Flambeurin tai paremminkin sen mitä hänestä oli jäljellä dilemmavankilan julmien pelien jäljiltä. Jean kuitenkin pelastettiin, mutta hän ei ole vieläkään saanut menneisyyttään takaisin. Lähes sokkona Jean koittaa suorittaa hänen vapautumisensa järjestäneen pellegrinijumalattaren antamaa tehtävää. Eihän kyseessä ole kuin yksi pieni keikka... 

 

Jean on elämänsä tehtävän edessä, sillä hänen pitäisi löytää keino murtautua itse fraktaaliruhtinaan mielen syvimpiin sopukoihin. Apunaan hänellä on paranneltu Mieli-niminen soturinainen sekä tämän tietoinen avaruusalus Perhonen. Tällä kertaa heidän missionsa suuntana on Maa. Planeetta, jonka villikoodi aavikot ovat vallanneet ja jossa siten on aivan omat lainalaisuutensa. Silti sitkeästi siellä sinnittelee oma kansansa. Twaddud elää täällä viihdyttäen kehottomia jinnejä. Myös hänet tullaan vedetyksi osaksi paljon suurempaa poliittista kriisiä, kuin hän osasi odottaakaan. Onko heidän koko tapansa elää vaarassa?  

 

' Matematiikkagogolini hihkuvat mielihyvästä ratkoessaan Hilbert-avaruusoperaattoreiden spektraalijonoja, sillä jokainen onnistunut laskutoimitus stimuloi niiden mielihyväkeskusta. '

s. 21  

 

Rakastuin joitakin vuosia sitten Kvanttivarkaaseen. Se oli sellaista scifin ilotulitusta, että oksat pois! Tällä kertaa halusin jälleen huiman scifi-matkan, mutta ainakaan tällä kertaa tämä lukija ei aivan päässyt tälle matkalle mukaan. Heti alkumetreiltä vauhti oli sellaista tykitystä eri avaruuskansoista ja teknologioista ja fysikaalisista ilmiöistä, että minulta meni aivan sormi suuhun. En muistanut enää juurikaan tuota maailmaa ensimmäisestä osasta, eikä tässä turhia pidelty lukijaa kädestä ja johdateltu sinne takaisin. Ehkä jossain teoksen puolenvälin tienoilla rupesin saamaan hiukan otetta, että mitä ihmettä täällä edes tapahtuu.

 

Loppua kohden, kun rupesin tosiaan hiukan pääsemään kärryille, juoni oli teoksessa kyllä kiinnostava. Eeppiset avaruussodat eivät ehkä ole niin minun juttuni, mutta Rajaniemi on kyllä taitava kehittämään noita maailmoja. Maa, sielujenmetsästäjät, jinnit ja villikoodiaavikko olivat kuin kiehtova sekoitus Tuhannen ja yhden yön tarinoita ja scifiä. Oli myös mukava saada taustoitusta ja syvyyttä Mielen hahmoon. Oikeastaan pidin kirjasta ja sen tarinoista paljon - silloin kuin vain pysyin kärryillä missä mennään. Tällä kertaa taaperoarjen ja viimeisillä raskaana oleva elämäntilanteeni väsyneet aivot eivät vain istuneet saumattomasti yhteen tämän kovan tason scifin kanssa. Jossain kohtaa paremmalla vireystilalla haluan kuitenkin vielä palata mestarivarkaamme matkaan ja saada selville, miten kaikki tämä eeppinen seikkailu päättyykään.

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Kvanttivaras   

 

Muualla luettu: Taikakirjaimet, Ruusunnuppuja, Kaiken voi lukea!, Aamuvirkku yksisarvinen, Kujerruksia, Kirjavinkit ja Jokken kirjanurkka