Kirjan nimi: Maailmansilmä
(The Eye of the World, ch. 24-53)
Sarja: Ajan Pyörä #2
Kirjoittaja: Robert Jordan, suomentanut Marja Sinkkonen
Kustantaja: Karisto
Kirjoittaja: Robert Jordan, suomentanut Marja Sinkkonen
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 1990, suomennos 1997
Sivumäärä: 564
Mistä: Kirjastosta
' Heidän täytyi uskoa, että toiset olivat elossa. Heidän täytyi. Miksi? ääni hänen takaraivossaan nalkutti. Niin että lopulta kaikki päättyy niin kuin jossain Thomin tarinassa? Sankarit löytävät aarteen ja voittavat roistot ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti? Jotkut hänen tarinoistaan eivät pääty sillä tavalla. Joskus jopa sankarit kuolevat. Oletko sinä sankari, Rand al´Thor? Oletko sinä sankari, lammaspaimen? '
s. 47
Maailmansilmä jatkaa täsmälleen siitä mihin Ajan pyörän ensimmäinen osa Vaarojen taival jäi. Kaksvirran maaseudulta on lähtenyt joukkio matkaansa. Pimeyden valtias jahtaa kammottavine joukkoineen näitä kolmea nuorukaista: taustoistaan tuntematonta Randia, keppostelevaa mutta alati enemmän synkkyyteen vaipuvaa Matia sekä sepänkisälli Perriniä, joka on oppinut hyvin vanhan taidon eli kommunikoimaan susien kanssa. Matkassa heillä oli mukana velhotar Aes Sedai Moiraine ja tämän Kaitsija Lan. Ei pidä myöskään unohtaa Kaksvirrasta mukaan lähteneitä Aes Sedain alkavia kykyjä osoittavaa Randin silmäterää Egweneä, kylän nuorta Viisautta Nynaevea sekä kiertelevää Leikaria (trubaduuria) Thomia.
Viimeisimmän trollokkien hyökkäyksen jäljiltä joukkiomme on kuitenkin joutunut erilleen toisistaan. Koska määränpäänä oli päästä Aes Sedaiden tukikohtaan Tal Valoriin, jatkavat kukin polkujaan kohti tuota päämäärää ja Caemlynin suurta kaupunkia matkan varrella. He eivät ole kuitenkaan ainoat matkallaan, sillä Aes Sedait ovat saaneet kiinni Väärän Lohikäärmeen, jota katsomaan on lähtenyt kansainvaellus kohti samaista Caemlynia. Pimeyden valtias on myös koonnut kannattajiaan, jotka ovat seurueidemme kantapäillä minne vain he menevätkään. Mutkia ei siis matkasta puutu, mutta onneksi on jäljellä myös puhdassydämisiä apureita. Niitä sankarimme tulevatkin tarvitsemaan, sillä puhutaan että Pimeyden valtias on päättänyt sokaista itse Maailmansilmän, pysäyttää Ajan ja vapautua kahleistaan hallitsemaan maailmaa.
' "Yhden asian me voimme tehdä. Me voimme yrittää. Se, mikä vaikuttaa sattumalta, on usein osa Kuviota. Kolme lankaa on kohdannut täällä, ja jokainen niistä varoittaa samasta: Maailmansilmästä. Se ei voi olla sattumaa. Se on Kuviota. Te kolme ette valinneet, vaan Kuvio valitsi teidät. Ja te olette täällä, missä vaara tunnetaan. Te voitte astua syrjään ja kenties siten tuomita maailman tuhoon. Pakeneminen tai piileskely ei pelasta teitä Kuvion kutoutumiselta. Tai sitten te voitte yrittää. Te voitte mennä Maailmansilmän luo, te kolme ta'averenia, kolme verkon keskipistettä, jotka on asetettu sinne missä vaara uhkaa. Voitte antaa Kuvion kutoutua ympärillenne siellä, ja sillä te ehkä pelastatte maailman Varjolta. Valinta on teidän. En voi pakottaa teitä lähtemään." '
s. 394-395
Pidin paljon siitä, että sankarijoukkiomme oli joutunut hajaannuksiin niin että useampikin juonilanka lähti punoutumaan. Näin annettiin useammalle hahmolle tilaisuutta syventyä ja erityisesti Perrin sai paljon kertojatilaa Randin ohella. Eipähän enää tarvitse pähkäillä, että kumpi olikaan Mat ja kumpi Perrin näistä kahdesta muusta valitusta. Myös menoon tuli monipuolisuutta kun ei tarvinnut seurata vain samaa tarpomista vaan jokaisella joukkiolla oli hiukan omat reittinsä ja haasteensa matkallaan.
Paljon syvennyttiinkin lisää tuohon Ajan Pyörän maailmaan ja uusia erikoisuuksia esiteltiin. Erityisesti valtavankokoiset muinaiset Ogierit sulattivat sydämeni. Omista asumuksistaan ihmisten ilmoille lähtenyt Loial oli niin hellyttävävä rauhallinen jätti, joka oli haaveillut näkevänsä muinoin heidän Ogierien rakentamat luontoa kunnioittavat Lehdot. Todellisuus oli kuitenkin, että ihmiset muistivat Ogierien saavutuksista vain kuolleesta materiaalista kivestä rakennetut kaupungit ja lehdot olivat ajan saatossa joutuneet kaupungistumisen jalkoihin ja tuhoutuneet. Loial rakasti ja arvosti luontoa eikä voinut ymmärtää ihmisten materialisoitumista ja taipumusta väkivaltaan. Toivottavasti tapaamme tämän kirjastossa kökkivän jätin myös jatkossa.
Maailmansilmähän ei varsinaisesti ole erillinen teos vaan Ajan Pyörä -sarjan avausosan jälkimmäinen puolisko, joka oli päätetty jakaa kaksiin kansiin suomennoksessa. Koska Vaarojen taival ja Maailmansilmä muodostivat alkuperäisen kokonaisuuden, päätin lukea ne perätysten. Olisihan se pitänyt arvata, että pienoinen ähkyähän siitä tuli kun yli tuhat sivua seurattiin sankariemme hidastempoista matkantekoa ja minne vain he menivätkään niin pahuus seurasi perässä eri muodoissa. Välissä tuntui että oli mennyt taas useita satoja sivuja vain toistellen kuinka hetken aikaa luullaan olevan turvassa kunnes taas lähdetään paniikissa pakoon ja repeat. Jordanilla ei todellakaan ole ollut kiire tämän fantasiatarinansa rakentamisessa.
Oikeastaan vaikka alussa tuo ähky vaivasi, niin silti Maailmansilmä tarjosi paljon uusia paikkoja, hahmoja ja juonenkäänteitä. Myös tuota kiehtovaa maailmaa valotettiin jälleen enemmän, mikä tyydytti loputonta tiedonnälkääni, vaikka vielä paljon jäi asioita seuraaviinkin osiin. Huomioiden, että tässä on jo luettu sarjaa tuo päälle 1000 sivua niin luulisi, että oltaisiin jo huomattavasti pidemmällä, mutta toisaalta mihinkäs tässä olisi kiire. Viime aikoina olen huomannut arvostavani yhä enenevissä määrin rauhallista kerrontaa ja tarinan rakentamista. Siihen tämä moniosainen sarja osuu ja uppoaa mainiosti. Kaiken kaikkiaan tämäkin sarjan osa imaisi minut lopulta täysin pyörteisiinsä. Melkein tekisi mieli tarttua taas pikimmiten seuraavaan osaan, jotta selviäisi mihin suuntaan Pyörä jatkaa Kuvionsa kudontaa.
' Pyörä muovaa Kuviota kuten Pyörä mielii", Moiraine mutisi. "Yksikään silmä ei näe Kuviota ennen kuin se on kudottu. '
s. 97
Tähdet: 4 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti