Vaarojen taival - Robert Jordan

Kirjan nimi: Vaarojen taival (The Eye of the World, ch. 1-23)

Sarja: Ajan Pyörä #1
Kirjoittaja: Robert Jordan, suomentanut Marja Sinkkonen
Kustantaja: Karisto

Julkaisuvuosi: 1990, suomennos 2002

Sivumäärä: 479

Mistä: Kirjastosta

 

' Kaksvirta ei ollut paikka, jossa tarujen olisi kuulunut muuttua todeksi. Jos trollokeilla oli ylipäätänsäkin sijaa, ne kuuluivat ulkopuoliseen maailmaan, paikkoihin missä olivat Aes Sedait ja väärät Lohikäärmeet ja Valkeus yksin tiesi mitä kaikkea muuta, mitä leikareiden tarinoissa olikaan herännyt henkiin. Ei Kaksvirtaan. Ei Emondinvainioon. '

s. 144

 

Eräänä tuulisena päivänä nuorukainen Rand al'Thor on isänsä Tamin kanssa matkalla metsän asumukseltaan kohti Emoldinvainion rauhallista pikkukylää. Talvi on ollut rankka. Kevät on pahasti myöhässä, mitään ei vieläkään puske maasta esiin ja sudet ovat vieneet karjat. Silti Emoldinvainiossa luottavainen kyläväki on päättänyt järjestää jokavuotiset Bel Tinen kevätjuhlallisuudet, joihin Rand ja Tam ovat tuomassa juotavaa. Matkalla kylään Rand kuitenkin näkee mustan ratsastajan, joka huokuu halua tappaa. Muukalaisen, jonka viitta ei liikahdakaan hyytävästä viimasta huolimatta ja joka katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin.

Kylässä Rand tapaa ystäviään aina jekkuja tekevän Matin sekä sepän kisällin Perrin, jotka ovat molemmat myös nähneet tämän mysteeriratsastajan. Tämä on kuitenkin vasta alkua. Yön tullen Randin ja Tamin metsätilalle sekä kylään hyökkäävät tarujen kammottavat trollokit - puoleksi ihmiset ja puoleksi eläimet, jotka tappavat tappamisen ilosta palvellessaan Pimeyden valtiasta. Aivan kuin kiertävien trubaduurien Leikareiden kertomukset olisivat heränneet henkiin. Mutta mitä nämä kammotukset oikein haluavat pienestä syrjäisestä Emoldinvainiosta?

Onneksi kylässä on samanaikaisesti Mahtia kanavoiva eli eräänlainen velhotar Aes Sedai Moiraine henkivartijansa Kaitsija Lanin kanssa. Rand, Mat ja Perrin lähtevätkin heidän mukaansa kohti tuntematonta. Heille kaikille on oma paikkansa Pyörän Kudelmassa. Ystävysten kohtalot ovat kietoutuneet taistoon hyvän ja pahan välillä. He ovat avain, jonka avulla Pimeyden valtias saatettaisiin saada kukistettua lopullisesti. Tästä lähtee liikkeelle vaarojen taival kohti mahtavien Aes Sedaiden tukikohtaan, mutta matkalla kaikki tarujen painajaiset koittavat estää matkaseurueen etenemisen.

 

' Ajan Pyörän pyöriessä", Moiraine sanoi puoliääneen etäinen katse silmissään, "paikat kantavat monia nimiä. Miehet kantavat monia nimiä ja kasvoja. Kasvot ovat erilaisia, mutta mies on aina sama, eikä kukaan siltikään tiedä mitä Suurta Kuviota Pyörä kutoo, tai edes aikakauden kudelmaa. Voimme vain tarkkailla, ja tutkia, ja toivoa." '

s. 58 

 

Jordanin luoman Ajan Pyörän maailma on kiehtova. Nimensä mukaisesti aika on eräänlainen pyörä joka pyörii. Samat legendat ja henkilöt tulevat vastaan eri aikakausina, kun edellisen muistot ovat haalistuneet legendoista myyteiksi ja siitä unholaan. Tämä valtaisa pyörä kutoo kudelmaa, jossa kaikki ovat osana, mutta näitäkin versioita on monia ja vasta jälkikäteen voidaan tunnistaa mitä Suurta Kudelmaa ollaankaan eletty. Todella kiehtova aikakäsitys ja varmasti sarjan edetessä tätä ymmärrystä menneisyydestä ja Ajan Pyörän toiminnasta saadaan vielä syvennettyä. Selkeästi ystävyksemme ovat kuitenkin tärkeä osa nykyistä Suurta Kudelmaa. Olikin siis aika jättää taakse Kaksvirran kodikkaat olkikatot ja kohdata mitä maailmalla oli tarjottavanaan.

Jordanin fantasiasarjan maailmaa ja tarinaa pohjustetaan rauhassa. Erika Vikin fantasiateoksen Hän sanoi nimekseen Aleia yhteydessä valittelin hiukan kuinka se vaikutti olevan pitkälti vain johdanto-osa, jossa kovasti pohjustetaan, mutta sarja itsessään ei vielä päässyt pitkälle käyntiin. Tässä Jordanin teoksessa puolestaan rauhallinen eteneminen sai vielä uuden merkityksen. Tämä 500-sivuinen teos oli niin alkusoittoa, että ei ihme että osia tässä taitaa olla suomennettuna yli kaksikymmentä. Alkuperäisteokset on tosin jaettu kahteen tai kolmeen erilliseen suomennos niteeseen, joten tässä olikin vasta varsinaisesti ensimmäisen alkuperäisen osan ensimmäiset luvut! Onneksi tuo maailman rakennus piti kuitenkin tiukasti otteessaan ja ahmin kaiken tiedon mitä maailmasta ja ystävysten kohtalon polusta oli tarjolla. Nautinkin todella tästä rauhallisesta menosta ja nojatuolimatkasta, jossa ei ollut kiire mihinkään. 

Tätä lukiessa ei voinut kuitenkaan olla pohtimatta, kuinka fantasiassakin on ne tietyt tarinat, joista näitä suuria saagoja ammennetaan. Paljon yhtymäkohtia Tolkienin Taru sormusten herrasta trilogiaan oli nähtävissä, sillä molemmat lähtevät liikkeelle syrjäisestä pikkukylästä, josta asukit elelevät auvoisasti omissa oloissaan. Sieltä nuorukaisten on lähdettävä toteuttamaan tehtäväänsä ja matkaseurue lähtee liikkeelle mukanaan mm velhoa ja miekkamiestä. On olemassa suuri paha, joka on murtautumassa vapaaksi ja hänen kätyreitään sekasikiöitä ja mustia ratsastajia, jotka vaanivat seuruettamme. Kuulostaako tutulta? Luonnollisesti maailma on eri ja mitä pidemmälle juonessa edetään sitä enemmän se lähtee omille urilleen. 

 

Jordan on selkeästi rakentanut tarinaansa pitkään, joten en ihmettele miksi tämä on noussut fantasiapiireissä suosioon. Päähenkilöt jäivät vielä hiukan etäisiksi, sillä lähes koko matka kuvattiin vain Randin näkökulmasta. Erityisesti Mat tuntui myös pikku pojalta jäynineen ja hän (ja myös muut) toimivat useampaan kertaan niin harkitsemattomasti ja typerästi, että lukijana ei voinut kuin ihmetellä heidän toljailuja vaikka vaara uhkasi joka taholta. Onneksi loppua kohden useampikin kertoja rupesi pääsemään ääneen joukkion hajaantuessa antaen lukijalle jo vilahduksen, minne päin tämä kerronta lähtee kehittymään. Jäänkin innolla odottamaan minkälaisiin seikkailuihin Ajan Pyörä vie meidät seuraavassa osassaan.

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Paljon melua kirjoista ja Unelmien aika