Kirjan nimi: Jopa taivas on meidän (Divorare il cielo)
Kirjoittaja: Paolo Giordano, suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
Kustantaja: Aula & Co
Kirjoittaja: Paolo Giordano, suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2021
Sivumäärä: 586
Mistä: Kirjastosta
' Näin heidät pulikoimassa uima-altaassa, oli yö. Heitä oli kolme ja he olivat hyvin nuoria, lähestulkoon lapsia, kuten minäkin silloin olin. '
s. 11
14-vuotias Teresa viettää kesänsä isänsä lapsuudenkodissa eteläisessä Italiassa. Eräänä yönä hän herää kesken unien kuullessaan ääntä pihan uima-altaalta. Naapurin maatilan kolme poikaa ovat päättäneet saapua luvatta kuutamouinnille. Vaikka tunkeutujat saadaan häädettyä, herättää tämä kohtaaminen Teresan uteliaisuuden. Hän tutustuu maatilan poikiin Nicolaan, Berniin ja Tommasoon, jotka on kasvatettu yhdessä ja heidän välillään on uskomattoman vahva side. Heidän kasvattajanaan toimii maatilaa pitävä uskonnollinen Cesare, joka kasvattaa pojat vahvasti kunnioittamaan luontoa ja Jumalaa.
Joka kesä Teresa palaakin eteläiseen Italiaan ja myös poikien luo. Heidän kasvaessaan Teresan ja Bernin välit rupeavat lähentymään. Ennen niin tiivis trio ei enää jaakaan kaikkea, sillä Teresa on Bernin. Kaikki kuitenkin muuttuu seuraavan vuoden aikana. Vuosikymmeniä myöhemmin Teresa käy Tommason kanssa läpi mitä oikein tapahtui. Miten vuosien saatossa tilanne pääsikin niin eskaloitumaan. Miten ajatukset luonnon suojelemisesta ja omavaraisesta elämästä rupesivat kaartumaan kohti epätoivoisia toimia. Vaikka henkilöiden suhteet muuttuvat ja murtuvat vuosien saatossa, yksi asia on ja pysyy - Teresan rakkaus Berniä kohtaan.
' Meillä oli vihdoin niin paljon sähköä kuin halusimme. Meillä oli ekopyykkäri. Meillä oli liikuteltava kanahäkki, jonka saatoimme siirtää sinne, missä kanoja tarvittiin maaperän lannoittamiseen. Meillä oli ympäri vuoden vihanneksia, jotka olivat meidän laillamme lähes omavaraisia veden suhteen. Meillä oli aurinkopannu, jossa teimme munakokkelia ja nyt myös pikkuruisia keraamisia sylintereitä, joilla sadeveden pystyi puhdistamaan tehokkaammin, patentoitu japanilainen keksintö, jonka Danco oli löytänyt ties mistä. Mutta näistä voitokkaista saavutuksista huolimatta pinnan alla lymysivät vihamieliset voimat. '
s. 233-234
Luin vastikään Giordanon aiemman teoksen Ihmisruumis, jonka Afganistanin sodan kuvaus ei tehnyt minuun vaikutusta. Päätin kuitenkin antaa kehutulle Giordanolle uuden mahdollisuuden, sillä tämän uutuuden teema kiehtoi minua kovin. Omavaraisempi ja myös permakulttuurin luonnonmukaisiin viljelymuotoihin perustuva elämä on asia jota olen viime aikoina pyöritellyt paljon mielessä. Olinkin utelias näkemään mihin suuntaan Giordano lähtisi näistä asetelmista viemään teostaan. En kuitenkaan osannut odottaa tällaista huikeata kirjallista matkaa, mitä hän teoksessaan tarjosi.
Giordano ei ole ottanut käsiteltäväkseen helpointa tai selkeintä teemaa. Sen sijaan hän käsittelee niin ihmisten kaipuuta luonnonmukaisempaan ja merkityksellisempään elämään; uskontoa; oman seksuaalisuuden kanssa painimista; oman tiensä etsimistä ja yleisten hyväksyttyjen normien venyttämistä; lapsettomuutta; ja kaikkia niitä uhrauksia joita teemme rakkauden nimeen. Missä meneekään se raja, jossa oikea muuttuu vääräksi.
Oikeastaan jokaisen luvun jälkeen tuli sellainen tunne, että kaikki on jo käsitelty ja mitä enää teoksella olisi tarjottavanaan. Silti Giordano onnistui aina yllättämään nostamalla esiin uusia aihealueita tai valottamalla tapahtumia toisesta perspektiivistä. Näin lukijalle rupesi piirtymään silmien eteen tuo kuva, mikä johti siihen että kaikki meni niin perusteellisesti väärille urille. Hän on upeasti kuvannut ryhmän kieroutuneita dynamiikkoja. Se on joko kaikki tai ei mitään. Erityisesti Bernin tarina ja kohtalo herätti hyvin paljon ajatuksia niin monesta aiheesta. Jopa taivas on meidän on todellinen runsaudensarvi, jossa tarinan punainen lanka ei kuitenkaan koskaan katoa. Todella hienon lukukokemuksen Giordano onnistui tarjoamaan.
' "Tarkoitan sitä, että ihmisen kaikkien loistavien tekojen taustalla ovat rikkomukset ja synti, sitä minä tarkoitan. Että jokainen ihmisten välinen liitto on valon ja varjon liitto [- -]" '
s. 299-300
Tähdet: 4.5 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti