Kirjan nimi: Auringon sisar (The Sun Sister)
Sarja: Seitsemän sisarta #6
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2019, suomennos 2020
Sivumäärä: 897
Mistä: Siskolta lainassa
' Mitä jos olisit kertonut sille hiirulaista muistuttavalle terapeutille totuuden, Electra? Mitä jos olisit myöntänyt, että olit edellisenä iltana niin tolkuttomassa tuiskeessa viinasta ja kokaiinista, että olisit voinut mennä sänkyyn vaikka joulupukin kanssa etkä olisi muistanut mitään? Että isäsi kuolema ei ole syynä siihen, ettet pysty ajattelemaan häntä, vaan se, että tiedät, kuinka hän sinua häpeäisi - kuinka hän oli sinua hävennyt? '
s. 16
Papa Saltin ympäri maailmaa adoptoimista tyttäristä on katraan viimeisen eli tulisieluisen ja kapinallisen Electran vuoro. Toisin kuin sisarensa, jotka ovat tutustuneet heidän kasvatti-isänsä kuoleman jälkeisiin viesteihin ja vihjeisiin heidän juuristaan, ei Electra ole edes harkinnut näihin tutustumista. Sisäinen katkeruus isän häpeää kohtaan on kova. Electralla ei oikeastaan mene kovin hyvin. Päällisin puolin hän elää jokaisen pikkutytön unelmaa ollen maailmankuulu ympäri maailmaa matkustava supermalli, joka asuu New Yorkin luksuslukaalissa ja jolle designerit lähettelevät muotiluomuksia ilmaiseksi. Maailmankuulu rock-muusikko Mitch on kuitenkin juuri jättänyt hänet ja ympärillä tuntuu pyörivän siipeilijöitä, jotka haluavat osansa Electran kuuluisuuden loisteesta. Pinnan alla ainut asia joka pitää Electran liikkeellä on viina ja kokaiini.
Electran elämä on kiihtymässä spiraalin lailla kohti täydellistä romahdusta. Onneksi kuitenkin hän saa elämäänsä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät tästä äkkipikaisesta ja vaikeaksikin tituleeratusta nuoresta naisesta. Eräs näistä henkilöistä on nainen, joka väittää olevansa Electran isoäiti ja siten Papa Saltin elävä vihje tämän juurista. Electra saakin kuulla tarinan Cecilystä, joka sai siipeensä rakkaudessa ja päätti 1939 jättää New Yorkin seurapiirit taakseen ja lähteä Keniaan vierailemaan vielä nelikymppisenäkin rajusti juhlivan kummitätinsä Kikin luo. Kenian mykistävä luonto ja sen rakastettavat ihmiset tekevät päättymättömän vaikutuksen nuoreen Cecilyyn. Maailmanpoliittiset jännitteet kuitenkin kuumenevat kun Toinen Maailmansota lähestyy, mikä heijastuu myös Englannin siirtomaavalta Keniaan.
' Mieleni teki jäädä sinne ylös, mistä kukaan ei löytäisi minua. Tunsin olevani vapaa, ja ajatus paluusta New Yorkin ihmiskäden muovaamille vuorille käänsi vatsaa. Siellä kaikki oli valheellista ja ahnetta ja merkityksetöntä, kun taas täällä kaikki oli aitoa ja puhdasta. [- -]
Katsoin näköalaa vielä viimeisen kerran.
"Mistä johtuu, että minusta tuntuu siltä, kuin minulla ei olisi mitään, vaikka minulla on kaikkea?" kysyin yläpuolelleni kohoavilta vuorilta. '
s. 86-87
Electra on monilla mittapuilla saavuttanut kaiken: hän on kaunis, kuuluisa ja niin rikas, että voi tehdä mitä haluaa. Silti hänen sisällään jäytää. Hänen elämästään puuttuu sisältö ja tuota tyhjyyttä hän turruttää alkoholilla ja huumeilla. Nykymaailmassa palvotaan niin helposti menestystä ja rahaa, mutta sen kaiken huipulla voikin huomata kuinka tyhjä ja merkityksetön tuo polku onkaan lopulta ollut. Sitten koitetaan menestyä vähän lisää, ylläpitää täydellisyyden kulisseja, sillä eihän se voi niin olla että kaiken sen jälkeen tässä ei olisikaan ollut mieltä. Electra oli täydellinen esimerkki nyky-yhteiskuntamme surullisesta merkityksettömyyden tunteesta ja sen aikaansaamasta vapaana vellovasta ahdistuksesta. Ne asiat, jotka tuovat oikeasti sisältöä ja täyttymystä ovat painuneet unohduksiin.
Itse asiassa pohdin pitkään mitä tehdä tämän teoksen kanssa, sillä epäilin suuresti että tässä on kyllä sisar, joka ei tule iskemään minuun millään päihteidensekaisen muotimaailmansa kanssa. Sarjaa oli kuitenkin tänne asti tampattu, joten ei auttanut muu kuin ottaa nokka kohti New Yorkia. Yllätys olikin suuri kun tämä tarina imaisi minut täysin mukaansa. Electra kipuili elämänsä tyhjyyden kanssa ollen yksinäinen ja hukassa. Nämähän ovat tunteita, joihin tavallinenkin pulliainen voi samaistua! Hänen matkaansa kohti traumojensa käsittelyä oli hieno seurata eikä myöskään Cecilyn Afrikka kuvauksista puuttunut eksotiikkaa ja kiehtovia käänteitä.
Vaikka olinkin pitkään aivan myyty tämän teoksen kanssa, niin lopulta kuitenkin kävi samoin kuin CeCen Helmen sisaren kanssa eli imu lopahti kesken. Riley oli tehnyt tässä hiukan erilaisen ratkaisun ja kysymyksiä herättävän vihjeen sijasta Electra saikin isoäitinsä suoraan kertomaan hänen juuristaan. Näin Rileyn teoksille ominainen jäljitystyö ja uuteen maahan tutustuminen jäi uupumaan, kun tarinaa kerrottiin mukavasti New Yorkin kalliista ökyhuoneistosta. Jäin kaipaamaan enemmän tarttumapintaa tuonne Afrikkaan. 40-luvun kuvaus oli kyllä kiehtovaa, sillä en ollut ollut tietoinen monistakaan asioista kuten paikallisväestön mahdottomuudesta päästä edes kouluun ja kuinka Toinen Maailmansota vaikutti noin voimakkaasti myös siirtomaissa. Harmi vain että Cecilynkin kautta keskityttiin siihen vaaleaihoisten maailmaan eikä tuo paikallisen kansan elämä noussut vahvasti esiin. Rotusortoa tuotiin siis kyllä niin Kenian kolonialismin ajalta kuin Yhdysvalloista esiin. Oikea Afrikka jäi silti hiukan etäiseksi ja jäin kaipaamaan myös katsausta nykyaikaan.
Riley on varsin tasavahva näiden viihdeteostensa kanssa. Hänen Seitsemän sisarta -sarjan vetovoima perustuu siihen, että hän sopivassa suhteessa tarjoilee uusia paikkoja, historiaa, romantiikkaa ja monimutkaisia perhesuhteita. Ehkä pienoista tiivistämistä voisi harrastaa näiden mammuttiteosten kanssa, mutta Rileyn kerronta saa kyllä sivut kääntymään vinhaa vauhtia. Näissä ei ainakaan lopu luettava kesken. Mukavia välipalakirjoja, joissa on yleensä myös hiukan vakavampiakin ulottuvuuksia mukana. Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa sisaruskatraan puuttuva palanen eli seitsemäs Kadonnut sisar.
Tähdet: 3 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
3. Varjon sisar
4. Helmen sisar
5. Kuun sisar
Muualla luettu: Elämä on ihanaa, Kirjanmerkkinä lentolippu ja Kirjarouvan elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti