Puolikuu - Chi Zijian

Kirjan nimi: Puolikuu (E'ergunahe youan)

Kirjailija: Chi Zijian, suomentanut Rauno Sainio

Lukija: Hannamaija Nikander
Julkaisija: Aula & co

Julkaisuvuosi: 2005, suomennos ja äänikirja 2022

Kesto: 12h 25min

Mistä: Kirjastosta

 

Tarinan kertoja on evenkinainen. Hän istuu kotansa tulisijan ääressä nyt yhdeksänkymppisenä ja pohtii elettyä elämäänsä. Kuinka maailma on muuttunut, mutta heidän paimentolaiselämänsä ei. Paitsi nyt kun muu heimo on päättänyt muuttaa kiinalaiseen kaupunkiin ja ottaa porot mukaansa. Nainen kuitenkin jäi. Hän ei osaisi elää ilman, että näkee tähdet päänsä päällä. Nykyajan mukavuudet ja vempeleet ovat hänelle tietämättömiä. Hän on paimentolainen. Hän elää vuorille.

 

Elämänsä aikana nainen on ehtinyt nähdä heimonsa kehityskaaren. Kuinka toiset kuolevat, mutta myös kuinka uusia sukupolvia aina syntyy lisää. Heidän heimonsa ei ollut suuri, vain joitakin perhekuntia, mutta heidän elonsa oli sitäkin tiiviimmin sidottu yhteen. Toiset olivat haastavia persoonia, joidenkin välille kauna söi juopaa. Toiset taas lähimpiä ystäviä ja sielunkumppaneita. Eloa rytmittivät porojen vuodenkierto. Kotapaikkoja vaihdettiin säännöllisesti. Riistaa metsästettiin ja kiertävät kauppiaat vaihtoivat nahkoja välttämättömyystarvikkeisiin kuten suolaan ja jauhoihin. Kiinan historia liikkuu jossain kaukana taustalla japanin valloituskausineen ja punaisine vallankumouksineen. Lopulta myös uudet sukupolvet haluavat ennemmin kaupunkiin elämään modernisti. Tämä on tarina pienen paimentolaisheimon viimeisistä hetkistä.

 

Muistan kun tämä Zijianin teos ilmestyi, se sai paljon positiivista huomiota blogimaailmassa. Kauniisti kerrottu tarina, jossa luonto ja vanha paimentolaistapa elää on vahvasti läsnä. Kuulosti juuri minun kirjaltani, joten laitoin sen ylös ehdottomasti luettavien kirjojen listalleni. Sitten se kuitenkin unohtui sinne hyväksi toviksi. Kun huomasin tämän nyt kirjaston äänikirjapalvelusta, laitoin sen heti varaukseen. Odotus oli silti pitkä. Monet muutkin halusivat edelleen sukeltaa evenkien maailmaan. Nyt kuitenkin pääsin naisen hiljalleen kertoman tarinan matkaan kokemaan heidän ilonsa ja surunsa. 

 

Oli hyvin mielenkiintoista lukea naisen kertomana evenkien tavasta elää. Uskomatonta kuinka tuolla Kiinan ja Neuvostoliiton Argun rajajoella elänyt heimo onnistui pysymään noinkin erillään. Jotenkin tätä kuunnellessa ihan unohti, että koko ajan lähestytään vääjäämättä nykyaikaa. Evenkien tavoissa se ei nimittäin juurikaan näkynyt. Miten he ovatkaan selvinneet vuorien kunnon talvista ilman vakituista kattoa päänsä päällä. Vau minkälainen elämäntapa. Tässä huomasin myös yhtäläisyyksiä saamelaisiin: porotaloutta, shamaaneja ja karhun peijaisia. 

 

Olenkin viime aikoina lukenut paljon shamaaneista kertovia kirjoja, ja taas oli mielenkiintoista nähdä, kuinka he tanssillaan paransivat. Toisaalta hinta oli yleensä varsin kova. En voinut ymmärtää miksi kylän shamaani kerta toisensa jälkeen oli valmis menettämään oman lapsensa vaihtokauppana jonkun toisen pelastamisesta... Ylipäätänsä vaikka heimo oli varsin pieni, niin silti teoksen sivuille mahtui hyvin paljon kuolemaa. Onnettomuuksia ja sairauksia, vanhana ja nuorena. Ymmärrän, että kirjailija on halunnut kertoa kaikkien tarinansa henkilöiden koko elämät, mutta varsinkin lopussa näitä kuolemia vain rupesi olemaan hiukan liikaa. Lyyrisesti eteenpäin soljuva tarina ei ihan jaksanut ylläpitää taianomaisuuttaan loppuun asti. Sitten tulivat tukkirekat ja kaupunkikokeilut. Kiehtova elämäntarina kuitenkin tavasta elää luonnon kanssa harmoniassa, mitä ei enää ole.

Tähdet: 3.5 / 5

Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä, Kirjakaapin kummitus, Kirja vieköön!, Anun ihmeelliset matkat, Mummo matkalla ja Kirjavinkit