Kirjan nimi: Kokonainen elämä (Ein ganzes Leben)
Kirjailija: Robert Seethaler, suomentanut Raimo Salminen
Lukija: Markus Niemi
Julkaisija: Aula & co
Julkaisija: Aula & co
Julkaisuvuosi: 2014, suomennos ja äänikirja 2020
Kesto: 3h 32min
Mistä: Kirjastosta
Andreas Egger on vasta lapsi, kun hän saapuu laaksoon jota reunustavat Alpit vuonna 1902. Hänen uskotaan olevan neljä, mutta kukaan ei tiedä tarkasti. Pormestari vain valitsee hänelle satunnaisen kesäpäivän syntymäpäiväksi. Nuori Egger kasvaa maatilalla saaden säännöllisesti isännän raipasta, milloin kaatuneen maitolasin tai särkyneen astian vuoksi. Egger on niin liikkeissään kuin mieleltäkin rauhallinen ja hidas, mutta vahvuutta hänen käsivarsistaan löytyy vaikka kuinka.
Täysi-ikäistyttyään Egger lähtee maatilalta ja päätyy elättämään itseään laaksossa erilaisilla hanttihommilla. Kenen pelto vaatii kääntämistä tai puu kaatamista on Egger paikallaan, vaikka huono jalka hiukan vaivaakin. Kaikista eniten hän on kuitenkin elementissään vuorilla. Niiden rinteillä hän osaa liikkua eikä jalan vammaa edes huomaa. Kun edistys saapuu laaksoon ja erilaisia hissejä ruvetaan rakentamaan vuorien rinteille, on Egger pelottomana mukana poraamassa reikiä vuorenrinteeseen, jotta tukipylväät saadaan paikalleen. Vaikka maailma etenee, pieneen kylään rupeaa saapumaan turistien virtoja laskettelemaan ja patikoimaan vuorten rinteillä, elää Egger omaa rauhallista elämäänsä. Hän rakastuu, menettää rakkaansa, joutuu sotaan, palaa muuttuneeseen maailmaan, mutta silti rakkaus vuoriin pysyy. Vähään tyytyvä Egger ei muutu, vaikka maatalousyhteiskunta lipuikin siinä sivussa nykyaikaan.
En muista tarkalleen mistä tämän teoksen olin bongannut luettavien listalleni, mutta kun etsin jälleen uuttaa kuunneltavaa tuli tämä sopivasti vastaan. Hiukan kuitenkin hämmennyin, miten vain reilu kolmeen tuntiin saataisiin puristettua Eggertin kokonainen elämä? Kovin yksityiskohtaista ja laveaa kerrontaa siis tuskin olisi luvassa. Ehkä kuitenkin kauniita maalauksellisia hetkiä? Olihan kaiken taustalla jylhät ja mahtavat Alpit. Ja esittelytekstissäkin tätä tarinaa kuvataan hienosyiseksi ja elegantiksi.
Tämä teos ei kuitenkaan ollut niin hienopiirteinen kokemus kuin toivoin. Ehkä nämä itävaltalaiset teokset eivät vain ole minua varten, sillä kipuilin Seethalerin kerronnan kanssa hiukan samoin kuin Menassen Dunkelblumin. Jotenkin en vain saa siitä otetta. Sen lisäksi teoksen lukija ei ainakaan auttanut asiaa. Oma lukuääneni on varsin lempeä ja pehmeä, mutta Niemen lukutapaa voisi kuvata hyvinkin sanalla rouhea. Kovat konsonantit äännettiin vahvasti ja sanat eivät vain soljuneet nätisti eteenpäin. En toisaalta tiedä olisinko löytänyt tästä teoksesta sitä kustantamon lupaamaa eleganttiutta edes toisella lukijalla, mutta nyt varsinkin tuntui haastavalta tavoittaa senkaltaista tunnelmaa. Olivathan ne Alpit komeita ja Egger aika symppis yksinkertaisine elämineen, mutta jotain jäi silti uupumaan.
Tähdet: 2.5 / 5
Muualla luettu: Lukupino, Kirjarouvan elämää, Tuijata, Kirjojen kuisketta, Kirja hyllyssä, Kulttuuri kukoistaa, Sivumerkkejä, Unelmien aika, Kirjat kertovat, Kirjareppu, Mummo matkalla, Kirjallisia ja Anun ihmeelliset matkat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti