Näkijän tytär - Kristiina Vuori

Kirjan nimi: Näkijän tytär
Kirjailija: Kristiina Vuori
Kustantaja: Tammi

Julkaisuvuosi: 2012 / 2018

Sivumäärä: 556

Mistä: Kirjastosta

' Hän ei ollut koskaan itse miettinyt, mistä hänen unensa tai näkynsä olivat lähtöisin. Ne olivat niin luonnollinen osa häntä itseään.

Ei Eira ollut noita, eikä tietäjä. Hän oli vain Eira, tyttö, joka omasi muutamia harvinaisempia taitoja. Kykyjä, jotka kumpusivat hänen tuntemattoman isänsä puolelta. Eikä hän voinut tuomita kykyjään, sillä silloinhan hän olisi tuominnut oman sukunsa. Hän kyllä pelkäsi niitä, koska ei tuntenut niiden mahtia eikä siksi osannut hallita niitä. '

s. 172

 

On vuosi 1219 kun Starkin suvun ainut perijä Margareeta joutuu raiskauksen uhriksi kesken haukanmetsästyksen ja tulee raskaaksi. Hänen miehensä Klaus haluaisi lähettää näin häpäistyn vaimonsa tavan mukaan pois silmistä, mutta perheen pää herra Ulf päättää toisin. Tämä voi olla hänen ainut mahdollisuutensa saada suvulleen uusi perijä. Toisaalta kaunis emäntäpiika Ursula liehittelee myös Ulfia ja niin lähes samaan aikaan taloon syntyy kaksi lasta. Herra Ulfille poika ja uusi perijä Richard ja hänen tyttärelleen, joka menehtyy lapsivuoteeseen, tytär Eira. Eira ja Richard kasvavat kasvinkumppaneina ollen toistensa tukena, sillä Eiraa kaikki katsovat ristiin. Hän on äpärä, jota Klaus ei ole tunnustanut ja kaiken lisäksi omaa noidan punaiset hiukset. 

 

Kun jo nuori Richard lähetetään Hämeeseen saamaan kasvatusta ja herra Ulf kuolee metsästysonnettomuudessa, jää Eira aivan yksin. Hänen on yhä vaikeampi peittää muilta myös verenperintöään: hän nimittäin näkee enteitä ja kykenee parantamaan käsillään. Hän joutuu mahdottoman valinnan eteen, jonka seurauksena alkaa loputon vaellus Hämeeseen. Hämeessä nimittäin asuu Ilvesten vanha näkijöiden suku, ehkä siellä voisi olla paikka myös Eiralle. 

 

Nuoreksi neidoksi kasvanut Eira myös haaveilee lapsuudentoveriaan Richardia, vaikka he ovatkin sukua. Unissaan hän kohtaa kuitenkin punahiuksisen vakavamielisen nuorukaisen... Samaan aikaan kansan keskuudessa myös kuohuu. Ruotsalaisen kuninkaan valta ottaa yhä vahvempaa sijaa kirkon avulla. Rannikko on jo kristittyä, mutta Hämeessä vanhat uskot ovat pysyneet vankasti vielä paikallaan. Nyt kirkko on kuitenkin päättänyt tehdä tähän muutoksen. Veristen ristiretkien aika on koittanut ja nuori Eira päätyy tämän kaiken polttopisteeseen Hämeeseen.   

' Rouva Talvikki ei osannut latinaa, eikä jaksanut muutenkaan keskittyä tähän turhanpäiväiseen kirkolliseen höpinään. Olihan selvää, että kirkko vain esitti pyhittävänsä tulevan sadon, kun ei muutakaan keksinyt, jotta olisi helpommin saanut kansan luopumaan muinaisista riiteistään. Rouvan oli kuitenkin pakko myöntää, että kirkko toimi ovelasti. Korvasi vanhat tavat uusilla, omiin oppeihinsa sopivilla, ja siinä sivussa väki ohjattiin kuin varkain noudattamaan uuden uskon opetuksia. Hämäläisrouva ei kristinuskosta paljon välittänyt, mutta viekkaudelle hän antoi arvoa. '

s. 92-93

Luimme kirjaston lukupiiriin vähän aikaa sitten Vuoren uusimman teoksen Tulppaaneja kuninkaalle ja yllätyin tuolloin positiivisesti. Jostain syystä olin odottanut Vuoren teosten olevan aika höttöistä historiallista romanssia ja sen sijaan sainkin todella mielenkiintoisen sukellukset haaremien eloon. Ja aiheestaan huolimatta teoksessa ei edes ollut mitään ihmeellistä hekumaa. Siinä oli teos minun makuuni. Innostuin niin, että menin kuuntelemaan Vuorta ihan kirjastoon ja ilahduin todella paljon, kun kuulin minkälaisen pohjatyön hän tekee teoksiinsa, jotta historialliset faktat ja miljööt olisivat kohdallaan. Tätä halusin lukea lisää, joten päädyin valitsemaan hänen tuotantonsa aivan ensimmäisen teoksen. Ja kyllähän sen näki, että jo yli kymmenen teosta kirjoittaneena on Vuori kirjailijanakin kehittynyt tässä matkalla melkoisesti.

 

Näkijän tytär on varsin herkullinen teos aihepiiriltään. Se osuu juuri tuohon ajanjaksoon, kun ristiä tuotiin väkisin kansalle, mutta vanhat uskomukset elivät vielä vahvoina. Shamanismi ja näkijän kyvyt parantaa ja nähdä enteitä olivat kutkuttavia. Myös ylipäätään tarkka kuvaus tuon ajan talouden toimista ja elämästä oli kiehtovaa seurattavaa. Ikävä kyllä sitten on kuitenkin se pieni mutta tulossa. Paikoin tätä kuvausta oli jopa niin paljon, että se hiukan töksäytti tuota muuten vetävää tarinallista kerrontaa. Aivan kuin kirjailijalla olisi ollut halu näyttää kaikki mitä hän tietää ja saada se upotettua sivuille. Toisaalta nautin kyllä tästä yksityiskohtien määrästä, koska historia kiinnostaa minua paljon ja monin paikoin ne olivatkin luontevasti upotettu tarinaan, mutta ei vain aina.

 

Sitten on vielä tuo romantiikka juoni. Anteeksi, mutta paikoin tuntui, että olisin lukenut jotain halpaa kioskipokkaria, sillä varsinkin alkupuolella väkivaltaista seksiä oli ripoteltu sinne sun tänne. Ehkä tällä haluttiin luoda autenttista ajankuvaa, en tiedä, mutta pohdin jo jossain kohtaan, että jätänkö tämän kesken. Tuli vähän Gabaldon Matkantekijä-sarja mieleen, jossa muuten kiinnostava historiallinen romantiikka kertomus oli vain kuorrutettu aivan liialla hekumalla ja seksillä. Onneksi alun jälkeen nämä jäivät Vuoren teoksessa kuitenkin vähäisemmäksi ja varsinainen kiehtova juoni sai tilaa Eiran kasvaessa. Toisaalta oliko pakko, että hänen oli oltava sukua (oletetusti tai oikeasti) molempien kolmiodraaman miehien kanssa? Eikö yhtään tavallisempaa asetelmaa oltaisi voitu valita ilman sukurutsan riskiä? Ei kyseessä tietenkään ollut aivan lähin sukulainen mutta silti...

 

En siis rakastunut tähän Vuoren esikoiseen täysin varauksitta, mutta ihan mukava välipalateos tämä silti oli. En jotenkin tunnu saavan kyllikseni näistä historiallisista tarinoista, joissa erityisesti tietäjät ja parantajat ovat tärkeässä roolissa. En myöskään laita romantiikkaa pahakseni ja onnistuihan Vuori punomaan varsin taitavasti jännitteitä näiden hahmojensa välille. Nyt kuitenkin ymmärrän hänen kertomuksensa siitä, kuinka hän oli kirjoittanut tälle teokselle itse asiassa kaksi eri lopetusta. Tämän mikä kirjassa nyt oli ja toisen mikäli kustantaja ei olisi hyväksynyt tätä. Lopussa minun nimittäin teki mieli huutaa eih, sillä toivoin toisenlaista loppua. Ilmeisen vahvasti siis elin mukana tässä historiallisessa kolmiodraamassa kuitenkin :D

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Sallan lukupäiväkirja, Kirjahullun päiväkirja, Nenä kirjassa, Taikakirjaimet, Arca Fabulorum, Kirjanainen, Eniten minua kiinnostaa tie, Kujerruksia, Kirjasähkökäyrä ja Kirjakaapin avain