Ihan lopussa - Sophie Kinsella

Kirjan nimi: Ihan lopussa (The Burnout)

Kirjailija: Sophie Kinsella, suomentanut Kaisa Kattelus

Lukija: Leena Pöysti
Julkaisija: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2023, suomennos ja äänikirja 2025

Kesto: 11h 22min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Sasha hoitaa markkinointia suuressa nosteessa olevassa start-up yrityksessä. Työ on mahtavaa - ainakin muiden silmissä. Todellisuus on nimittäin se, että Sasha joutuu tekemään pyöreitä päiviä, ja silti sähköpostien vuori ei ota talttuakseen. Työvoimapula on valtaisa, mutta perustajan veli, joka toimii markkinointijohtajana, keskittyy vain erilaisiin iloisuus hankkeisiin. Sasha on aivan ratkeamispisteessä, kunnes lopulta hänen on vain pakko päästä pois. Ryhtyä nunnaksi. Karata. Ihan sama kunhan vain pääsee pois. Hän lähtee juoksemaan pakoon ja - törmää kirjaimellisesti tiiliseinään.

 

Näin ollen Sashan on aika jäädä hermolomalle. Hänen äitinsä, joka on hurahtanut appeihin, löytää Sashalle täydellisen appin. 20 askelta parempaan itseensä! Ja mikä vielä parempaa näin talvikuukaisina heidän lapsuuden lomapaikassa on hyvin tilaa - peräti hienossa Hotelli Rilstonissa. Äiti siis auttaa Sashaa pakkaamaan hulavanteet ja joogamatot matkaan ja varmistaa, että hotellin henkilökunta on valmis tarjoamaan hänelle lehtikaalismoothieta ja puhdistavaa nonimehua. Hotelli ei kuitenkaan ole aivan sitä, mitä Sasha lapsuudestaan muistaa... Merenpuoleisista ikkunoista näkymä on rakennustelineisiin ja ruokasalin pöydät saattavat pettää alta. Mutta ainakin hänellä on käytössään koko ihana Rilstonin ranta! Vaikka avomeriuinti näin talvella ei ehkä niin houkutakaan... Sitten rannnalle ilmestyy toinenkin työuupunut. Maailman raivostuttavin mies häiritsemään Sashan mindfulness-harjoituksia!

 

Teininä suorastaan ahmin Kinsellan teoksia. Ne olivat hauskaa hömppää, joiden tarinoissa oli aina jokin kiva twisti lähtöasetelmissa. Aikuisiällä olen uudelleenlukenut omasta hyllystä Salaisuuksia ilmassa ja siitäkin on aikaa vierähtänyt jo melkein kymmenen vuotta. Nyt kun univaje painoin vauva-arjessa sen verran pahasti päälle, halusin jotakin mukavaa hömppää kuunteluun, ja päätinkin testata vieläkö Kinsella vetoaa. Ja kyllähän tämän tarinan matkassa tuli naurettua!

 

Kinsellalla on kyky ottaa jokin niinkin vakava aihe kuin paha työuupumus ja silti tehdä tarinasta ratkiriemukas. Siis apua kuinka hauska tuo Sashan pako oli, vaikka samalla ymmärtää, että poloinen on aivan poikki. Entä sitten luksushotelli, joka onkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut aivan joksikin muuksi. Ja koko kylä tiesi terveysintoilevan Lehtikaalinaisen joka saapui hotelliin, niin että Sasha oli pulassa mistä löytää salaherkut. Nauroin niin paljon tämän tarinan matkassa ja hymy oli huulilla. Silti Kinsellan ote on lempeä ja kohtelee Sashaa rakkaudella.

 

Tuo aivan ratkiriemukas meno ei aivan kuitenkaan kantanut loppuun asti. Iloa kyllä saatiin irti Rilstonin omalaatuisesta henkilökunnasta, mutta eihän uusia absurdeja tilanteita voi loputtomasti saada irti samasta paikasta. Tarina rupesikin sitten taittumaan vahvemmin romanttiseen juoneensa. Pääparin välillä oli nasevaa sanailua, mutta kyllähän siinä vain niin käy, että ne Sashan kauan kadoksissa olleet seksihalutkin rupeavat viimein heräämään. Ehkä Finn ei olekaan se maailman rasittavan mies? Voisiko hän ollakin työuupumuskamu? Tai vielä jotakin muutakin? Tämä osio ei tosiaan ollut niin yllätyksellinen. Toisaalta tässä romanttisen tarinan rinnalla kulki myös heidän muistonsa surffiopettaja Terrystä. Ja kuinka sydäntä lämmitti, että muistisairaana vanhuksenakin he antoivat Terryn kokea vielä yhden suffitunnin ohjauksen. Tämä paluu Kinsellan maailmaan yllättikin minut positiivisesti. Ehkäpä sitä voisi kuunnella hänen tuotantoaan lisääkin, kun tarvitsee hauskaa ja kevyttä hömppää luentaan.

 

Tähdet: 3.5 / 5

Kullervon tarina - Jussi Moila

Kirjan nimi: Kullervon tarina

Kirjailija: Jussi Moila

Lukija: Eero Aho & Elias Salonen
Julkaisija: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2026, äänikirja 2025

Kesto: 6h 36min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Untamo elää 1000-luvun Itä-Suomessa Karjalan kuninkaana. Hän on kuitenkin menettänyt vaimonsa ja poikansa. Sitten hänen veljensä Kalevi saapuu. Maat on jaettu poikien kesken, mutta silti Kalevi saapuu Untamon maille, kalastaa tämän vesissä ja kaskeaa yli tarpeensa. Lopulta Untamo saa tarpeekseen ja lähtee sotureineen hävittämään Kalevin tiluksia. Tuli loimuaa ja veri virtaa, kun veljessurma koittaa. Muiden painostuksesta huolimatta hän ei kykene surmaamaan Kalevin poikaa Kullervoa. Hän päättääkin kasvattaa tästä oman poikansa. 

 

Myöhemmin aikuinen Kullervo istuu venäläisten orjakaapparien tekemässä vankimontussa. Hän rupeaa kertomaan koskelle tarinaansa. Kuinka hyvä hänen isänsä Untamo hänelle aina oli, mutta kuinka muut kyläläiset orjaksi haukkuivat. Kuinka kiivasluontoinen Kullervo koitti aina parhaansa, mutta silti aina vain enempi vihoja sai niskaansa. Lopulta hän ei tunne enää muuta tietä kuin miekan tien. Vihan ja katkeruuden. Ja siltikin kaiken sen alla on nuori mies, joka yrittää vimmatusti taistella traagista kohtaloaan vastaan - Ukko Perkele.

 

Huhhuh minkälaisen tunteidenmyrskyn Moila tarjosikaan tämän Kalevalaisen tarinan matkassa. Kullervon tarina todella meni ihon alle ja kosketti. Kuinka pieni poika ei ymmärrä miksi hän näkee niin väkivaltaisia unia - luuleehan hän olevansa Untamon poika. Kaikkensa yrittää, mutta silti aina onnistuu pettämään isänsä toiveet, joka koittaa vakuuttaa kyläläisiä siitä, että kyllä Kullervo hyvä poika on. Orjaksi he haukkuvat ja kaikesta kylää kohdanneesta epäonnesta syyttävät. Jatkuvasti käskevät Untamoakin pojan tappamaan. Pitihän Untamokin Kullervoa öisin jalkakahleessa. Silti häntä rakasti. Koskettavaa olikin seurata kuinka hän koitti tukea kiivasluontoista Kullervoa tämän kasvuntiellä. Mutta eihän noista lähtökohdista muuta voinut kasvaa. Viha ruokki vihaa ja lopulta Kullervo tunsikin suurinta yhteyttä miekkansa kanssa.

 

Olinkin suuresti yllättynyt, kun minulle selvisi, että tämä Moilan teos perustuu Antti J. Jokisen ja Jorma Tommilan käsikirjoitukseen tuosta Kullervon tarina suurelokuvasta, joka ilmestyi tammikuussa. Ei siis niin päin, että elokuva perustuisi tähän kirjaan vaan että tämä kirja perustuu elokuvaan. Tämä oli kuitenkin saanut äänikirjapalvelussa peräti 4.3/5 arvion ja kommenteissa ylistettiin Moilan taiturimaista kieltä, joka herätti Kalevalaisen mielenmaiseman henkiin. Päätin siis antaa tälle mahdollisuuden, vaikka hiukan jännitinkin asiaa. Yleensä elokuvasta sovitetut teokset nimittäin jäävät varsin pinnallisiksi selostuksiksi. Niin ei kuitenkaan käynyt Moilan teoksessa. Upeasti hän on tavoittanut vuorottelevien kertojien Untamon ja Kullervon sisäisen maiseman. Kaikki ne tunteet ja hienovaraiset ajatukset. Kieli myös soljui todella taitavasti eteenpäin maalaten taitaen tuon Kalevalaisen maailman. 

 

En ole Jokisen elokuvaa nähnyt, mutta ainakin tämä Moilan tulkinta siitä on yksinkertaisesti upea. Kurkkuani kuristi ja kyyneleet olivat nousta silmiin useampaan otteeseen. Tämä tarina todella pääsi koskettamaan. Taitaen on tämä Kalevalan traaginen Kullervon tarina uudelleen herätetty henkiin. Tämä on kuin miehinen vastine Emmi Itärannan Louhen uudelleentulkintaan Lumenlaulajaan. Monia se on hurmannut, mutta minä en päässyt äänikirjan matkassa kiintymään Lauhan/Louhen traagiseen kohtaloon. Sen sijaan Moilan Kullervo sukelsi syvälle. Hienoa kieltä ja upeaa tulkintaa. Tällaista lisää!

 

Tähdet: 5 / 5 

   

Nalle Puh - A.A. Milne (Klassikkohaaste 22)

Kirjan nimi: Nalle Puh  (Winnie The-Pooh)

Sarja: Nalle Puh #1

Kirjailija: A.A. Milne , suomentanut Kersti Juva

Julkaisija: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1926, suomennos 1997

Sivumäärä: 155 

Mistä: Kirjastosta

 

' "Ole kiltti ja kerro Nalle Puhille kertomus."

"Voin kertoakin", minä sanoin. "Millaisista kertomuksista hän pitää?"

"Sellaisista joissa kerrotaan hänestä. Hän on sellainen karhu."

"Vai on."

"Ole kiltti ja kerro."

"Minä yritän."

Ja minä yritin. '

s. 10

 

Risto Reipas laskeutuu portaat alakertaan ja Nalle Puh tömpsähtelee hänen vanavedessään. Risto Reipas pyytää kuulla sadun ystävästään Nalle Puhista ja hänen tovereistaan. Ja niin kertomus alkaa. 

 

Puolen hehtaarin puistossa tapaamme pöhkön karhun Nalle Puhin ja hänen aran ystävänsä Nasun. Yhdessä he päätyvät seikkailuihin kuten pyydystävät Tärppää ja Möhköfanttia. Pelastautuvat tulvan kourista ja koittavat ilahduttaa Ihaata tämän syntymäpäivänä. Jääpä Puh jumiin Kanin koloon ja Nasu joutuu Kengun kourissa peräti kylpyyn. Eikä pidä unohtaa koko joukkion suurta Raparetkeä Pohjoisvavalle.  

 

' "Puh, kun aamulla heräät, mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?" kysyi Nasu viimein.

" 'Mitä tänään on aamiaiseksi?' " sanoi Puh. "Mitä sina sanot?"

"Minä sanon: 'Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?' " sanoi Nasu.

Puh nyökkäsi miettiväisesti.

"Se on sama asia", hän sanoi. '

s. 153

 

Esikoiseni täyttää pian kolme ja hänelle on tullut luettua paljon kuvakirjoja kirjastosta. Nalle Puh oli siis tullut tutuksi, mutta samoin kuin Muumi-kirjojen kanssa halusin nähdä millainen se alkuperäinen A.A. Milnen kirjoittama Nalle Puh tarina olikaan. Sopivasti Nalle Puh vieläpä viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhlavuottaan, joten ajattelin tämän olevan mainio valinta tähän alkuvuoden kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, jota Kulttuuri kukoistaa-blogi emännöi tällä kertaa.

 

Nalle Puh olikin mitä mainioin klassikko. Kaikki nimittäin tuntevat sen hahmot, mutta silti kovin moni ei ole lukenut tätä Milnen alkuperäistä tekstiä. Tässähän Puolen hehtaarin metsäkin oli puisto nimellä. E.H. Shepardin kuvituksistakin puuttui vielä tuo Nalle Puhin ominainen punainen paita. Eikä Tiikeriä ollut tässä teoksessa vielä lainkaan. Ja enpä ollut tiennyt kuinka innokas Puh olikaan kehittelemään lauluja - kuinka hurmaavaa!

 

Lopulta kun esikoiseni näki tämän kirjalainani hänkin halusi päästä lukemaan äidin Nalle Puh kirjaa. Näin päädyinkin lukemaan tämän kirjan hänelle kokonaisuutena ääneen. Tämä oli ensimmäinen tällainen enemmän tekstiä sisältävä satukirja, jota hänelle luimme ja hänhän rakastui tähän ikihyvin. Hän olisi halunnut meidän lukevan vain tätä kirjaa eli teos oli hitti myös nuoremman sukupolven edustajasta :D

 

Nalle Puh oli siitä myös mukava kirja, että näin aikuislukijanakin sen lukemisesta nautti. Ehkäpä siihen vaikutti se, että kyseessä on jo klassikkoikään päässyt teos, mutta sen teksti oli myös itsessään taidokasta ja palkitsevaa. Yllättävän usein lastenkirjoissa itse teksti on nimittäin myös yksinkertaistettu roimasti, mutta tuota yksinkertaisuutta ei tarvinnut pelätä Milnen matkassa. Toki tässäkin on paljon hersyvää dialogia jolla tarinaa kuljetettiin eteenpäin, mutta sekin tuntui jotenkin hyvin aidolta. 

 

Nuo Risto Reippaan eläinystävät veivät sydämeni. He tuntuivat kuvastavan niin hyvin tuollaista pienen lapsen mielenmaailmaa. Jokaisella oli myös vahvat omat luonteenpiirteensä. Hyvää he silti aina tarkoittivat, vaikka välillä pienent pöhköt päät eivät taivukaan kaikkeen. Olenkin oikein iloinen, että tutustuin tähän lastenkirjallisuuden klassikkoon. Ja kyllähän se esikoinen onnistui jo kirjastosta löytämään Milnen toisen Nallu Puh teoksen Nalle Puh rakentaa talon. Eli matka Nalle Puhin matkassa tulee jatkumaan.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Hurjan Hassu Lukija, Kirjahullun päiväkirja, Oksan hyllyltä, 100 kirjaa, Ankin kirjablogi ja Fiktiivinen maailma

 

 

 

Aiemmat klassikkohaasteeni:

Klassikkohaaste 15: As you like it, William Shakespeare 

Klassikkohaaste 16: Romeo & Juliet, William Shakespeare

Klassikkohaaste 18: Rautatie, Juhani Aho 

Klassikkohaaste 19: Sukelluslaivalla maapallon ympäri, Jules Verne 

Klassikkohaaste 20: Kasvattitytön tarina, Jane Austen  

Tinasotamiehet - Anniina Mikama

Kirjan nimi: Tinasotamiehet

Sarja: Taikuri ja taskuvaras #3

Kirjailija: Anniina Mikama

Lukija: Maija Lang
Julkaisija: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2020, äänikirja 2020

Kesto: 12h 27min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Taikurissa ja taskuvarkaassa kohtasimme nuoren Minan, joka elätti itsensä taskuvarkaana. Minan maailma kuitenkin mullistui, kun hän valitsi uhrikseen nuoren herrasmiehen. Tuo mies oli Tom, joka palkkasikin näppäräsormisen Minan hänen ja pyörätuolissa olevan Professorin apulaiseksi. He nimittäin tekivät maagisia taikatemppuja 1800-luvun Helsingissä. Ja kyllähän se nuoren Minan sydänkin pääsi läikähtämään. 

 

Nyt uudet tuulet kuitenkin puhaltavat, kun esiintymisseurue saa kutsun saapua peräti Lontoon lavoille. Laivamatkan jälkeen alkaa suuren spektaakkelin valmistelu, sillä he aikovat esittää näytöksensä peräti kahdessa teatterissa - samaan aikaan! Mina kuitenkin epäilee, että heidän matkallaan on jokin toinenkin syy. Pian myös Tomin menneisyyden haamut tulevaisuudesta löytävät heidän seurueensa. Pystyvätkö he keksimään keinon pelastua?

 

Kun tämä Mikaman kotimainen sarja ilmestyi, sai se paljon huomiota blogipiireissä ja kirjallisuuspalkintojen saroilla. Hiukan jälkijunassa lähdin tähän taikaesitysten täyteiseen matkaa mukaan. Kaksi ensimmäistä osaa olivat jo täynnä kiinnostavia elementtejä, kuten 1800-luvun miljöö ja Tomin erilaiset mekaaniset vekottimet ja esitysten silmänkääntötemput. Ensimmäisen osan lopussa kun vielä sekoitettiin soppaan mukaan tulevaisuuden androideja niin kiinnostukseni oli taattu. 

 

Silti edelliset osat eivät täysin lumonneet minua vaan jäivät ihan mukaviksi lukukokemuksiksi. Ajatus jäi silti kytemään, että tässä olisi potentiaalia. Pitkään olenkin katsellut tätä trilogian päätösosaa äänikirjapalvelun kuuntelukirjastosta. Varsinkin kun sen saama arvio oli peräti 4.6/5. Onneksi tartuinkin Tinasotamieheen, sillä se viimein lunasti ja yhdisteli taitavaksi kokonaisuudeksi kaikki nuo Mikaman luomat eri elementit.

 

Kukapa ei olisi myyty, kun teoksen sivut pursusivat uskomattomia taikatemppuja. Ihanaa kun Minan ja Tomin esitystä ja muitakin silmänkääntötemppuja kuvattiin niin paljon näillä sivuilla. Sen lisäksi kuinka usein sitä tulee törmänneeksi samoissa kansissa tulevaisuuden taistelurobotteihin sekä etsitään Arthurin legendan Merliniä. Ja päälle vielä Minan ja Tomin suhteen pienoinen kriisi ja Lontoon katupojat... Sekalaisista aineksista kehkeytyi varsin herkullinen kokonaisuus, joka piti otteessaan viimeisille sivuille asti. Tässä sarjassa olisi kyllä ainesta kansainvälisillekin markkinoille! 

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Taikuri ja taskuvaras

2. Huijarin oppipoika   

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Lukujonossa, Bibbidi Bobbidi Book, Kirjoihin kadonnut, Siniset helmet, Unelmien aika, Oksan hyllyltä, Aamusta yöhön... ja Kirjahilla

 

Aviomiehen salaisuus - Helena Steen

Kirjan nimi: Aviomiehen salaisuus

Sarja: Ilona Berg ja englantilaiset murhat #1

Kirjailija: Helena Steen

Lukija: Anniina Piiparinen
Julkaisija: Docendo

Julkaisuvuosi: 2025, äänikirja 2025

Kesto: 10h 25min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Ilona Berg on nuori nainen, jonka opinnot ovat jääneet kesken perheen köyhdyttyä. Onneksi varakas liikemies Berg iskee kuitenkin silmänsä häneen. Näin Ilona lähtee tuoreen aviomiehensä kanssa kohti tämän kotimaata Englantia. 1920-luvun helmikuinen Lontoo on hämyisän sumun valtaama, eikä siten näytä parhaita puoliaan. Eipä sen puoleen, että Ilona pääsisi Lontoon katuja tutkimaan, sillä kontrolloiva aviomies pitää huolen siitä, että tämä pysyy visusti hotellissa. Itse mies kuitenkin lähtee illalla ulos - palaamatta enää koskaan.

 

Seuraavana päivänä lehdessä on kohuotsikot Bergin pariskunnan murhasta. Mutta kuka on tuo nainen joka on murhattu toiseen hotelliin hänen aviomiehensä kanssa? Entä miksi aviomies oli ollut niin hermostunut ennen lähtöään? Voisiko tällä olla yhteyksiä Venäjälle? Scotland Yardia avustava aatelistaustainen herrasmiesetsivä Henry päättää ottaa Ilonan siipiensä suojaan. Onhan tämä mahdollisesti vaarassa. Ilona osoittautuu kuitenkin varsin kekseliääksi nuoreksi neidoksi. Ja hän on päättänyt saada miehensä murhaajan selville, joko Henryn avulla tai ilman.

 

Oi olipa tämä Ilona Bergistä kertova uusi sarja mukava tuttavuus cozy crimen rintamalla. Itsehän en voi sietää liikaa verta ja suolenpätkiä, mutta cozy crime Agatha Christien hengessä uppoaa minuun kuin kuuma veitsi voihin. Tämä Steenin teos osuikin lukumakuuni täydellisesti. Siinä oli mukavan rauhaisa rytmi selvittelyssä ja tiettyä vanhan ajan henkeä. Samaan aikaan pääparin välillä oli mukavaa jännitettä aistittavissa kuin Lynn Messinan Beatrice Hyde-Claire ratkaisee sarjassa, jota oikeastaan luenkin vain tuon herkullisen suhteen kehityksen vuoksi.

 

Steenin dekkari tarjosi tämän lisäksi mitä herkullisimman miljöön. 20-luku on kiehtova aika ja Ilonan matkassa päädyttiinkin niin ilolintujen joukkoon hämyiselle klubille kuin perienglantilaiseen kartanomiljööseen palvelusleeraamaan kuin Downton Abbeyssa konsanaan. Entäpä Henryn koti kamaripalvelijoineen. Ah kuinka rakastinkaan tuota ajankuvaa! Ja jotenkin tuo koko murhajuonikin oli sen verran nerokas, että ainakin minun hoksottimeni osoittivan kyllä toisaalle kunnes lopun jännitysnäytelmä astui kuvaan. 

 

Tämä teos vei ainakin tämän lukijan sydämen. Ilona on kiehtova hahmo, joka joutuu jos jonkinlaisiin kiipeleihin. Niistä hänen onkin selviydyttävä nopeiden hoksottimiensa avulla - ja ehkä joskus turvautuen myös Henryn auttavaan käteen. Ei kuitenkaan liian innokkaasti. Mukava oli myös päästä seuraamaan välillä Henryn tutkimusten edistymistä ja niitä ajatuksia joita neuvokas rouva Berg hänessä herättikään. Toivottavasti tämä teos saisi pian jatkoa, sillä ainakin tämä lukija on täysin myyty.

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä, Lukutoukan luetut sivut ja Kirjavinkit  

 

Maailmanloppu ja ihmemaa - Haruki Murakami

Kirjan nimi: Maailmanloppu ja ihmemaa (Sekai no owari to hadoboirudo wandarando)

Kirjailija: Haruki Murakami, suomentanut Raisa Porrasmaa

Julkaisija: Tammi

Julkaisuvuosi: 1985, suomennos 2015

Sivumäärä: 546 

Mistä: Kirjastosta

 

' "Kyllä. Teen nyt esipesun täällä. Vien pestyt luvut mukanani kotiin ja suoritan shufflingin siellä. Shuffling vaatii kaikenlaisia ennakkojärjestelyjä. Palaan sitten tänne suffling-tietojen kanssa.

"Tämän tulisi ehdottomasti olla valmis kolmen päivän päästä, keskipäivään mennessä."

"Se riittää hyvin", minä sanoin.

"Toistan vielä: pidä huoli ettet myöhästy", vanhus painotti. "Jos olet myöhässä, tapahtuu kauheita."

"Romahtaako maailma?" kysyin.

"Tietyssä mielessä", vanhus sanoi aivan kuin sanoilla olisi ollut kätketty merkitys. '

s. 45

 

Laskijat ovat erikoistuneet datan käsittelyyn ja salaamiseen. Tokiossa yksi tämän ammattikunnan edustaja on juuri saamassa toimeksiannon joka on muuttava hänen koko maailmansa. Vanhuksen laboratorioon pitää kulkea pitkällä äänettömällä hissillä, monimutkaisten käytäväsokkelon läpi ja lopulta vielä sukeltaa pimeään tunneliin ja sen päässä olevan vesiputouksen läpi. Laskija kuitenkin hoitaa työnsä kunnialla. Suorittaa datan esipesun ja lähtee kotiin suorittamaan haastavampaa erikoistason shufflingia. Hän saa professorilta mukaansa myös lahjan - yksisarvisen kallon. Pian on selvää, että myös Merkitsijät havittelevat Laskijan hallussa olevaa dataa ja kalloa. Sitten vanhus katoaa. Tämän vain vaaleanpunaiseen pukeutuva 17-vuotias pullea lapsenlapsi kertoo maan alla asuvien kammottavien sysiäisten vieneen professorin. Pystyvätkö he pelastamaan tämän? Varsinkin ennen vanhuksen asettamaa aikarajaa johon mennessä data pitäisi hänelle toimittaa.

 

Toisaalta on myös Maailmanloppu. Siellä mies saapuu paksun muurin ympäröimään kaupunkiin. Sen portilla Portinvartija irrottaa tämän Varjon, sillä Varjot eivät voi kulkea tämän kaupungin kaduilla. Täällä miehestä tulee Untenlukija. Hän lukee kalloista unia joka ilta, vaikkei täysin ymmärräkään työtään. Kaupunki vaikuttaa täydelliseltä, mutta onko se sitä sittenkään? Miehen Varjo heikkenee heikkenemistään. Varjon kuollessa myös ihmisen sielu kuolee. Haluaako mies todella jäädä tähän rauhan tyyssijaan, vai pitäisikö hänen koittaa paeta Varjonsa kanssa vielä kun se on mahdollista? 

 

' Olosuhteet olivat ylittäneet mielikuvitukseni rajat jo kauan sitten ja päätyneet niin sanotusti tietoisuuden rajamaille. En osannut kuvitella enää mitään. En voinut muuta kuin ponnistella kykyjeni äärirajoilla, loikkia yksitellen yli mielikuvituksen ja olosuhteiden välillä levittäytyvien pohjattoman syvien kuilujen. '

s. 310  

 

Huhhuh nyt oli jälleen sellaista mielikuvituksellista tykitystä Murakamilta, että oksat pois! Jo heti ensisivuilla lukijan on oltava tarkkana kun eteen vyörytetään Laskijoita, Systeemiä, Merkitsijöitä, Shufflingia, Sysiäisiä, yksisarvisen kalloja... Hiljalleen nämä asiat rupeavat avautumaan, mutta aina kun luulee saaneen tarinasta otteen ja ymmärtäneen mistä on kyse, se luiskahtaakin jälleen uusille uskomattomille radoilleen. Tätä lukiessa ei kyllä rehellisesti sanottuna voinut koskaan tietää mille urille tarina seuraavaksi lähtee. 

 

Ja yhden tällaisen uskomattoman maailman lisäksi Murakami oli onnistunut luomaan niitä peräti kaksi! Kaksi uskomatonta, mutta silti täysin erilaista maailmaansa. On kyllä pakko nostaa hattua tuon miehen mielikuvituksen tasolle. Olen aiemminkin lukenut Murakamia ja lumoutunut erityisesti hänen näistä maagisen realistisista teoksistaan kuten 1Q84. Paljon samaa näissä olikin, vaikka maailmat ja itse tarinat olivatkin täysin eri. Tietty tunnistettava ja omintakeinen kerrontatyyli Murakamilla silti on.

 

Murakamin kyky ei rajoitu pelkästään mielikuvituksellisten tarinoiden kehittelyyn, vaan sen lisäksi hänen teoksissaan on myös syvällistä pohdintaa. Tällä kertaa päästiinkin uppoutumaan syvälle mieleen ja ihmisen identiteettiin. Kuka minä olen? Mistä minä itse oikeastaan koostuu? Mikä on sielu? Ja entä jos jokin muuttuu, onko se enää minä? Mielenkiintoinen huomio oli myös, että kirjan hahmoilla ei ollut varsinaisia nimiä, vaan heihin viitattiin juurikin Portinvartijana tai Pulskana neitinä tai Professorina. Kuitenkin kirja käsitteli juurikin identiteettiä ja minuutta. 

 

Oli kerrassaan lumoavaa päästä sukeltamaan Murakamin tarinana arvoituksiin. Tarkkana on toki oltava ja varmasti minun vauva-arjen väsyttämiltä aivoiltani meni myös paljon ohi. Onneksi tällä kertaa ei sentään tarjoiltu Kafkan rannalla teoksen tyylistä shokeerausta ja hiukan liiankin metafyysista tasoa. Pidin Maailmanlopusta ja ihmemaasta paljon. Vaikka se on toki myönnettävä, että ennakolta olin luullut ihmemaan olevan tuo varjoton kaupunki jossa vaeltelee yksisarvisia, mutta niinpä vain nämä maailmat olivatkin toisinpäin :D

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirjaluotsi, Sivumerkkejä, Kirjanurkkaus, Ullan luetut kirjat, Lumiomena, Kirjamies, Kirja vieköön!, Mitä luimme kerran, Ligths & music, Bibliofiilin päiväunia, Kaisa Reetta T., Kannesta kanteen, sivuista sivuille, Opus eka, Kirjakimara, Pikkuseikkoja, Kirjallisia kosketuksia ja Kirjavinkit  

 

Yllättävä rakkaus - Julia Quinn

Kirjan nimi: Yllättävä rakkaus (The Viscount who Loved Me)

Sarja: Bridgerton #2

Kirjailija: Julia Quinn, suomentanut Pia Salo

Lukija: Anniina Piiparinen
Julkaisija: Tammi

Julkaisuvuosi: 2000, suomennos ja äänikirja 2021

Kesto: 12h 50min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Bridgertonien kahdeksanlapsisen perheen esikoinen Anthony on aina tuntenut suurta vastuuta perheestään. Heidän isänsä kuoli hänen ollessa nuorukainen ja jätti täten Anthonyn perheen pääksi ja varakreivin tittelin haltijaksi. 1800-luvun englannin seurapiireissä nyttemmin kolmikymppisellä Anthonylla on aikamoinen elostelijan maine. Perhe on kuitenkin hänelle kaikki kaikessa. Itseään hän ei kuitenkaan ole nähnyt aviotumassa, sillä hän uskoo vakaasti kuolevansa nuorena kuten isänsäkin. Vastuu aatelissuvun jatkamisesta kuitenkin painaa vaakakupissa. Hän päättääkin nyt viimein löytää itselleen vaimon. Vaimon joka täyttäisi kaikki ulkoiset vaatimukset, mutta johon hän ei vahingossakaan voisi rakastua.

 

Tämän vuoden seurapiirien helmeksi onkin tituleerattu kaunista Edwina Sheffieltiä. Hän on herttainen ja lumoava ilmestys eli juuri sitä mitä Anthony etsii. Hän päättääkin aloittaa Edwinan kosiskelun. Tämä ei kuitenkaan sovi Edwinan suojelevalle isosiskopuolella Katelle. Hän on nimittäin lukeneet ahkerasti Lady Whistledownin Seurapiirisanomia ja on siten liiankin tietoinen Anthonyn elostelijan maineesta. Kate tekeekin kaikkensa pitääksen Anthonyn erossa siskostaan, mutta samalla hän itse joutuu väistämättä tiukkoihin sanasotiin tuon mahdottoman elostelijan kanssa. Ja eikä aikaakaan kun yllättävät tunteet rupeavat heräämään itse kussakin.

 

Olen katsonut Bridgertoneihin perustavasta Netflix -sarjasta ensimmäisen kauden sen ilmestyessä ja hullaannuin tuosta värikylläisestä pukudraamasta. Nyt kesällä kun kaipasin loppuraskauteeni jotakin kevyttä luettavaa päätinkin aloittaa tämän alkuperäisen kirjasarjan parissa. Daphnen tarina olikin yllättävän koukuttava myös kirjana, ja arvasin jo heti lukiessa, että tämän sarjan pariin tulen vielä palaamaan. Ja tässä sitä nyt ollaan. Yksi Bridgerton tarina jälleen kuunneltu ja varmasti vielä lukuisia edessä.

 

Historiallinen romantiikka on genre, johon minulla on heikko kohta. Jotenkin nuo seurapiirien etiketit mahdollistavat niin herkullisia kohtaamisia ja väärinymmärryksiä. Quinnillä onkin erityinene kyky herättä tuo aika ihanasti henkiin niin, että lukijana sitä koukuttuu ja pahasti. Koko ajan halusin vain palata Anthonyn ja Katen vuorottelevien kertojanäkökulmien matkaan. Ei tätä olisi millään malttanut lopettaa kesken! Anthonyn ja Katen välillä oli aivan mahtavaa sanallista kanssakäymistä, jossa piikit sihahtelevat, mutta silti sitä pyrittiin naamioimaan etiketinmukaiseksi kohteliaaksi keskusteluksi. Kemiaa todellakin löytyi ja minä lukijana kihertelin aivan ääneen noita yhteenottoja kuunnellessa. Unohtamatta Bridgertonien ratkiriemukasta krokettipeliä :D

 

Tällä kertaa myös nautin paljon siitä, että en etukäteen tiennyt mitä minulla oli edessä. Olenkin iloinen, että en ole enää seurannut tuota sarjaa, sillä näin pystyin nauttimaan Quinnin tarjoilemista yllättävistä käänteistä ilman ennakko-odotuksia. Tuntui, että herkulliset miljööt ja kohtaamiset seurasivat toisiaan. Tanssiaisia, vaunu-ajeluja, kartanoa... Ovathan nämä Quinnin teokset varsin kevyttä viihdettä, vaikka vähän lapsuuden traumoja käsiteltiinkin molemmilla päähenkilöillä. Sen lisäksi juonen asetelmissa oli hyvin paljon samaa tuon ensimmäisen osan kanssa. Silti nämä teokset onnistuvat ahmaisemaan tämän lukijan maailmaansa. Mahtavaa, että tämän sarjan osia on niin paljon, sillä ainakin tämä lukija aikoo palata seuraamaan Bridgertonien sisarkatraan avioitumiskiemuroita jälleen seuraavan kevyen romantiikan lukunälän yllättäessä. Anniina Piiparinen on myös loistava lukija, jonka matkassa aika kulkee kuin siivillä. Näillä tarinoilla on omat paikkansa, ja Quinn kyllä osaa genrensä taitaen.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Salainen sopimus 

 

Muualla luettu: Morren kirjablogi, Ruusunnuppuja, Paljon melua kirjoista (Elina) ja Paljon melua kirjoista (Hanna)