Alfie: Kissa kynnyksellä - Rachel Wells

Kirjan nimi: Alfie - Kissa kynnyksellä (Alfie the Doorstep Cat)

Sarja: Alfie #1

Kirjoittaja: Rachel Wells, suomentanut Elina Lustig
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2014, suomennos 2021

Sivumäärä: 366

Mistä: Kirjastosta

' Suljin korvani tassuillani. Pieni pääni oli pyörällä. Kahden menneen viikon aikana olin menettänyt omistajani, ainoan ihmisen, jonka todella tunsin. Elämä oli mennyt päälaelleen, ja sydämeni oli särkynyt. Olin epätoivoinen ja nyt näköjään koditon. Mitä ihmettä minunlaiseni kissan olisi parasta tehdä? '

s. 13

 

Alfie on kissa, joka elää leppoisia kissanpäiviä iäkkään omistajansa Margaretin ja kissavanhus Agnesin kanssa perienglantilaisella rivitaloalueella. Suru tulee kuitenkin taloon, kun ensin aika jättää Agnesista ja sitten myös ihanasta omistaja Margaretista. Alfielta on viety kaikki tuttu ja turvallinen ja nyt hän kuulee puhuttavan löytöeläinhoitolasta. Paikasta, jolla ei todellakaan ole hyvä maine kissojen keskuudessa. Vaihtoehtoja ei siis ole vaan tämän urhean kisun on otettava ohjat omin tassuihinsa ja lähdettävä maailmalle etsimään uutta perhettä ja rakastavaa syliä.

Alun matka ei ole helppo, sillä mukava kotikissan turvattu elämä on aika erilaista kuin katujen lait. Onneksi matkan varrelle sattuu myös auttavia tassuja, joiden avulla Alfie suuntaa kohti potentiaalista asuinaluetta. Kun sellainen löytyy hän jää odottamaan otollista hetkeä, milloin uudet asukkaat muuttavat taloihinsa - ehkä niissä olisi tilaa vielä yhdelle perheenjäsenelle. Hän löytääkin tiensä vastaeronneen Clairen luo, josta yksinäisyys ja rakkaudessa siipeensä saaminen näkyvät kilometrien päähän. Ehkä tässä voisi olla sukulaissielu ja tuolla talossa kaksi yksinäistä voisivat saada lohtua ja tukea toinen toisistaan!

 

Aiemmasta oppineena Alfie ei kuitenkaan halua jättää mitään enää vain yhden kortin varaan. Näin hän rupeaa kynnykseltä toiselle kierteleväksi kissaksi. Hänellä on muutama vakikoti, joiden pääasiallinen lemmikki hän on, sekä muutama vierailukohde. Näinhän hän saa tuplamäärät ruokaa, rapsuja ja rakkautta! Alfie sulattaa ihmisten sydämet, mutta samalla tämä tarkkasilmäinen kissa näkee enemmän kuin uskoisikaan. Pikkuhiljaa hän päättääkin ottaa tehtäväkseen auttaa ihmisiään parhaansa mukaan. Yksinäisyyttä kun on monenlaista ja tällä kissalla voisi olla avaimet näiden haavojen parantamiseen.

' "Ahaa ihmettelinkin, missä olit. Kiitos lahjasta, mutta ei sinun tarvitsisi. Siis todellakin, sinun ei tarvitsisi. Olen varma, että monet meistä olisivat iloisia, kun tyhjentelet kadut hiiristä, mutta mieluummin näkisin, etteivät ne ilmestyisi minun kynnysmatolleni." Vaikka hän sättikin minua, päätin silti, että sisimmässään, ehkä erittäin syvällä sisimmässään, hän arvosti lahjojani. Eihän hän ollut enää heittänyt minua pihalle, vai oliko? Olen kissa enkä voinut tuoda samanlaisia lahjoja kuin ihmiset. Margaret oli halunnut antaa kukkia ystävilleen, joten minä tein sen, mihin minä pystyin. Ehkä Jonathan ymmärsi sen paremmin kuin näytti ulospäin. Katsoin häntä, nuolin huuliani ja nau'uin. '

s. 179

 

Tässäpä teos, jolla on mahdollisuus lämmittää jokaisen kissaihmisen sydäntä. Vai kukapa meistä ei olisi joskus miettinyt mitä niiden kirkkaiden nappisilmien ja pehmeän turkin alla mietitäänkään. Wells on selkeästi tuntenut kissansa, sillä sen verran vakuuttavasti hän pukee tarinan päähenkilö Alfien kissamaisilla maneereilla. Toisinaan katsotaan kuin halpaa makkaraa ja toisinaan kun jotain oikein halutaan niin flirttaillaan niin että. Tuohon lahjojen tuontiin voin myös paljon samaistua lapsuudenkotini kissojen kanssa. Kyllä ne ihmiset jossain siellä syvällä kuitenkin arvostavat, eikös... 

Lähdin siis ennakkoasenteella, että nyt luetaan jotain todella hyvänmielen lämpöhömppää. Alussa oli kuitenkin tuo kuvaus Alfien yksinjäämisestä ja rankasta matkasta uusien perheiden luo. Tunnelma laahasi ja kerronta oli hyvin, ja tarkoitan oikeasti hyvin, itseään toistavaa. En aivan ymmärtänyt tätä alun hitautta, sillä Wells oli selkeästi parhaimmillaan kuvatessaan Alfien tutustumisia uusien perheidensä kanssa sekä hänen kissan aivoituksiaan. Tarina suorastaan heräsikin eloon sitten kun alun tarvonnasta päästiin ja silloin sain sitä mitä tilasin. Tosin tyhjänpäiväisen hötön sijasta perheillä oli myös ihan oikeita ja vakaviakin ongelmia, joita käsiteltiin Alfien lempeän avun kautta. Tämä loi tarinaan vielä enemmän syvyyttä kuin olin osannut toivoakaan. Eihän tämä kaunokirjallisesti mikään mestariteos ole, mutta lämpimänä välipalateoksena toimii varsin mainiosti. Kyllä Alfie minut sen verran hurmasi, että voisin jatkaa hänen matkassaan vielä toisenkin tarinan.

' Tuntui, että näissä kaikissa valitsemissani kodeissa oli yhteisenä tekijänä yksi ja sama tunne, yksinäisyys, vaikkakin eri muodoissa. Ja luulen, että juuri se heissä veti minua niin voimakkaasti puoleensa. Tiesin, että nämä ihmiset tarvitsivat rakkauttani ja ystävällisyyttäni ja tukeani ja kiintymystäni. Olin siitä päivä päivältä vakuuttuneempi. '

s. 181

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Elämä on ihanaa, Kirjahilla, Annelin lukuvinkit, Kirjakirjokansi ja Hemulin kirjahylly