Ruusukoodi - Kate Quinn

Kirjan nimi: Ruusukoodi (The rose code)

Kirjoittaja: Kate Quinn, suomentanut Päivi Paju

Lukija: Sanna Majuri
Julkaisija: HarperCollins

Julkaisuvuosi: 2021, äänikirja 2021

Kesto: 21h 39min

Mistä: Kirjastosta

 

On vuosi 1940. Toinen maailmansota on ottanut Euroopan hullujen vuosiensa syleilyyn. Sotilaiden panostuksen lisäksi Iso-Britanniassa otetaan Saksasta mittaa myös piilossa katseiden alla. Viestejä nimittäin kaapataan ja salaisissa toimipaikoissa valtaisat parakkijoukkiot pyrkivät niitä purkamaan isänmaansa avuksi. Tällaiseen paikkaan, Bletchley Parkin kartanoon, päätyvät työskentelemään myös kolme hyvin erilaista naista: Oslo on kaunis seurapiiri neito, jonka elämässä on riittänyt rahaa ja shampanjaa. Heilasteleepa hän myös kreikan syrjäytetyn prinssin Phillipin kanssa. Nyt sotavuosina hän kuitenkin haluaa karistaa hupsun debytantin maineen päältään ja osoittaa että hänestä on oikeasti hyötyäkin. Mab on taas Lontoon huonomaineisten alueiden kasvatti, varsinainen amazoni, joka on päättänyt vakaasti löytää itselleen ja siskolleen ulospääsyn köyhyydestä metsästämällä itselleen lupaavan aviomiehen. Beth on puolestaan ujo tyttö, joka ei usko laisinkaan itseensä ja joka elää täysin äitinsä tossun alla. Tuon tyhmäksi haukutun pinnan alla voi kuitenkin asua aivot jotka vain odottavat oikeaa hetkeä puhjeta kukkaan.

Bletchley Parkiin, eli BP:hin, ovat kerääntyneet huippuyliopistojen terävimmät älyt ja matemaatikot aukaisemaan saksalaisia salaviestejä. Niiden lisäksi tarvittiin tuhansia apukäsiä koneiden pyörittämiseen ja viestien kääntämiseen. Osastot eivät saaneet keskustella edes keskenään siitä mitä heidän käsiensä ja silmiensä editse kulkee. Osla pääsi hyödyntämään kielitaitoaan kääntäjänä, Mab työskentelemään salauksenmurtokoneen Bomben kanssa ja Beth päätyy yhdeksi niistä harvoista kryptoanalyytikko naisista, jotka miesten rinnalla pyrkivät väsymättä löytämään salausten avaimia. Vaikka he eivät voi puhua töistään keskenään, muotoutuu tästä yhdessä asuvasta tyttötriosta tiivis joukkio. Kunnes salaisuudet rupeavat painamaan liiaksi eikä traagisilta kohtaloilta voida välttyä...

 

Vuonna 1947 koko Britannia on häähumussa, kun prinsessa Elisabethin ja kreikan prinssi Philipin häät ovat lähestymässä. Sota on ohi, mutta se on jättänyt syvät arvet itse kuhunkin. On tapahtunut asioita, joita tytöt eivät voi antaa toisilleen anteeksi. Bletchley Parkissa on kuitenkin ollut muinoin petturi, jonka lonkerot ulottuvat aina näihin päiviin asti. Jääkö heille siis muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä uskomaan mielisairaalaan lukittua ystäväänsä ja yhdistää voimansa vielä kerran, jotta vihoviimeinenkin ruusukoodi saadaan murretuksi ja petturi otetuksi kiinni.

 

Huhhuh pitkäänhän tässä meni kuunnellessa (lähemmäs vuosi käsitöiden ohessa, hupsis), mutta viimein olen saanut päätökseen tämän yli kaksikymmentuntisen rupeaman. Alkujaan tartuin tähän teokseen, koska sisälläni on aina asunut pieni matemaatikko. Mikäs sen kiehtovampaa siis kuin päästä sukeltamaan koodinpurun maailmaan - luinhan muutama vuosi takaperin Mai Jiankin Koodinmurtajan ja olenpahan joskus nuoruudessani tainnut lukea Robert Harrisin Enigman. Quinnin teos poikkeaa näistä teoksista kuitenkin sen vahvalla naisnäkökulmalla. Eivät kaikki näissä salaisissa ponnisteluissa työskennelleet olleet suinkaan miehiä Oxfordista, kuten Quinn kertoo tarinansa lopussa, kun tulee puhe hänen romaaninsa hahmojen todelliset inspiraationlähteet. Nyt ei myöskään keskitytty pelkkään koodinpurun uppoumiin, vaan kolmiääninen kertojavalinta eri tehtävistä valottaa parakkien toimintaa paljon laajemmin. Se murtaminen oli vain yksi pala tässä isossa koneistossa. Isoon rooliin pääsivät myös ihmissuhteet ja työntekijöiden vapaa-ajan vietto. Ei siis pidä pelästyä aiheen olevan liian maskuliininen vaan jokaiselle on jotakin.

Lukukokemukseni muotoutui ehkä hiukan erilaiseksi, kun fyysisen teoksen sijasta päädyin kuuntelemaan tämän äänikirjana pienissä pätkissä hyvin harvakseltaan. Tarina etenee nimittäin hyvin rauhakseltaan ja tuo rinnalla kulkevat välähdykset vuoteen 1947 tuntuivat hiukan junnaavan paikallaan. Pääpaino tässä teoksessa onkin selkeästi ajankuvassa ja tyttöjen monimutkaisissa ihmissuhteissa. Miten ollakaan toisen kanssa aidosti, kun mitään mitä todellisuudessa teet et saa paljastaa vahingossakaan. Bletchley Parkin Hatuntekijä kirjakerhon tapaamiset olivat sentään mukava tuulahdus heidän arkeensa samoin kuin nasevan Bletchleyn jaaritusten jorinat. Minulle tämä rauhaisa kerronta sopi kuitenkin oikein hyvin, sillä tiesin aina tasan tarkkaan mitä saan, kun aloitan kuuntelemaan taas kirjaa. Koska juonenkäänteet eivät tapahtuneet rivakasti, ei tässä myöskään ollut sen suurempia vaikeuksia muistutellessa mieleen missäs mentiinkään. Ehkä fyysisenä kirjana olisin toivonut nopeampaa asiaan menoa, mutta nyt nautin vain tuosta Bletchley Parkin arjen kuvauksesta. Tämä nimittäin oli todella kiehtova ikkuna salattuun menneisyyteen. Ja olihan se myös mielenkiintoista seurata vierestä kuinka matemaattinen mieli avautuukaan kun edessä on uusi ratkaisematon pulma - varsinainen kerroksellinen ruusu.

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Leena Lumi, Kasoittain kirjoja, Kirja vieköön!, Luetut kirjat -blogi, Kirjoihin kadonnut ja Kirjarouvan elämää