torstai 23. joulukuuta 2021

Kirjeystäviä - Eli Åhman Owetz


Kirjan nimi
: Kirjeystäviä (Brevvännerna)

Kirjoittaja: Eli Åhman Owetz, suomentanut Meri Ala-Tauriala
Kustantaja: HarperCollins
Julkaisuvuosi: 2019, suomennos 2021
Sivumäärä: 387
Mistä: Kirjastosta

' En saanut naista mielestäni.
Kuka oli nainen, joka oli istunut talonnurkalla syntymäpäivänään kirjoittamassa kirjettä ihmissuhdeasiantuntijalle, joka ei koskaan kirjettä saisikaan? Miksi nainen oli repäissyt sivun irti? Kirje oli päättynyt kesken lauseen. Oliko hänet yllätetty, ja hän oli hätäpäissään piilottanut kirjeensä kirjan väliin?
Kenties tuo mies, joka ei enää koskenut häneen, oli ilmestynyt paikalle hänen kirjoittaessaan.
Minä olisin yhtä hyvin voinut kirjoittaa nuo rivit '
s. 31
 
Malin on viisikymppinen maatalonemäntä - tai ainakin hän ennen oli. Nyt on Malinille rakkaat lypsylehmät myyty ja hän jäänyt vain kotirouvaksi, jolla ei ole enää mitään tehtävää, kun mies hoitaa metsätöitä ja lapsetkin ovat jo aikuisia. Avioliitto on muutenkin väljähtänyt eikä puolisoiden välillä ole enää minkäänlaista kosketusta. Malinilla on vielä vaikka kuinka paljon elämää edessään, mutta hänestä tuntuu että hän on vankina omassa yksinäisyydessään ja toimettomuudessaan. Läheisyyden kaipuu on kova. Purkaakseen tuntojaan tulee hän kirjoittaneeksi kirjeen. Kirjeen, joka jää kesken ja sujahtaa kirjaston lainakirjan väliin.
 
Erik on puolestaan vasta eronnut 57-vuotias tukholmalainen, joka etsii elämälleen suuntaa. Hän on vuokrannut kesämökin pieneltä maalaispaikkakunnalta, joka tuntuu kodikkaalta. Tänne hän voisi ehkä jäädä pidemmäksikin aikaa. Lainattuaan kasan kirjoja läheisestä kirjastoautosta huomaa hän kotonaan erään kirjan välissä repäistyn paperinpalan, jossa tuntematon nainen purkaa syvimpiä tuntojaan. Erik on itse kokenut juuri tuon saman avioliiton hiipumisen ja samaistuu tähän naiseen. Hän päättää saada palautettua kyseisen kirjeen takaisin sen kirjoittajalle. 

Pian kirjastoautoon piilotetut kirjeet rupeavat kulkemaan puolin ja toisin. Kumpikaan ei tiedä kuka toinen on, mutta kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Kun ei ole huolta, että toinen voisi tunnistaa, voi aivan uudella tavalla olla oma itsensä. M kirjoittaa E:lle ja E M:lle. Tämä kirjeystävyys rupeaa tuomaan jumissa olevan Malinin päiviin uutta eloa, josta alkaa positiivisten tapahtumien sarja. Voisiko Malin löytää jotakin mukavaa tekemistä täyttämään tyhjiä päiviään? Entä olisiko hänen mahdollistaa löytää jopa rakkauden ja läheisyyden liekki takaisin lämmittämään elämää?

' Tosin sinun mielestäsi ajatukseni eivät olleetkaan kauheita. Kun ymmärsin sen ja luin ehdotuksesi kirjeystävyydestämme, tuntui siltä kuin ympärilläni olevaan "yksinäisyyden muuriin" olisi tullut pieni reikä. Aivan kuin olisit avannut ikkunan, jonka ääreen saatoin siirtyä kurkistamaan ulos. Edellyttäen että uskaltaisin.
Ja olen päättänyt uskaltaa! '
s. 57
 
Orwellin maalaamaan synkän tulevaisuuskuvan jälkeen kaipasin kipeästi jotakin kevyttä hyvänolon kirjaa, joka tyynnyttäisi lämmöllään tuon lähes fyysisen lukukokemuksen. Kahdessa blogissa olikin tullut vastaan tämä Åhman Owetzin uutuusteos, joka olisi maalaisromantiikkaa pullollaan. Tämä kuulosti juuri siltä mitä kaipasinkin - maaseudun rauhaisaa eloa ja romantiikan hiljalleen lämpeneviä pyörteitä. Ja Kirjeystäviä ei pettänyt tällä saralla. Vaikka lehmät olivatkin jo myyty, niin Malinin uutta itsensä etsimistä oli nautinnollista seurata. Kuinka hän oikein rupesi puhkeamaan kukkaan, kunhan uskalsi ruveta ottamaan niitä ensiaskelia kohti elämää yksinäisen maatalon ulkopuolelle. Kaupungista muuttaneet Erikin maaseudun kaipuuseen ja ihasteluun taas pystyi hyvin samaistumaan. Eikä pidä unohtaa heidän kirjeenvaihtonsa kauniita hetkiä ja luonnon kuvauksia.

Itseasiassa kun tartuin tähän teokseen en ollut tajunnut, että päähenkilöt ovatkin jo viisissäkymmenissä. Yleensä en nimittäin kauheasti kiinnitä huomiota henkilöiden ikiin, mutta huomasin että näin puolet nuorempana oli hiukan vaikeampaa samaistua heidän kokemuksiinsa joissa lapset ovat jo lentäneet pesästä ja avioliitto väljähtänyt. Tuntui myös vaikealta ymmärtää minkä takia omista toiveista ja tarpeista ei voitu puhua avioliitossa ennen kuin oli liian myöhäistä, sillä eihän ilman kommunikaatioita suhde voi vain toimia. Hienoa kuitenkin että kirjoitetaan myös monipuolista romantiikkaa, sillä eihän rakkaus katso ikää. Tuossa teoksen tarjoamassa rakkaustarinassa pystyikin elämään mukana, sillä sen verran lämmin ja inhimillinen se tuntui olevan. Ahmaisin Åhman Owetzin teoksen lähes yhdessä päivässä ja huudahtelin käänteiden mukana niin että kihlattuani huvitti. Näin joulun alla oli myös mukava päästä Malinin siivittämänä seuraamaan ruotsalaisen maalaiskunnan valmistautumista jouluun aina myyjäisisten käsitöistä perinneruokiin. Hyvää Joulua kaikille myös täältä ruudun takaa!

Tähdet: 3.5 / 5
 
 

4 kommenttia: