Tänään on kirjablogeissa juhlistettu kirjailija Kaari Utrion 80v syntymäpäivää, johon myös minä osallistuin mukaan. Se ei kuitenkaan ole päivän ainut juhlatapahtuma, sillä tasan kymmenen vuotta sitten myös tämä blogi näki päivänvaloa. Niin se aika rientää!
Nyt tuntuu hassulta katsoa taaksepäin ja muistella kuinka erilaista tuolloin taipaleen alussa olikaan, kun kirjoitin ensimmäisen tervehdykseni. Olin jo vuoden lukenut aktiivisesti muiden blogeja ja pohtinut, että voisi olla palkitsevaa ryhtyä pitämään myös omaa lukupäiväkirjaa näin julkisesti. Voihan olla, että oman ilon lisäksi joku saattaisi myös innostua lukemaan jotakin teosta vaatimattomien raapustuksieni pohjalta. Tuolloin kesällä vasta valmistauduin syksyllä alkavaan lukioon ja tuntui että maailma on avoin. Paljon on ehtinyt tapahtua näiden kymmenen vuoden aikana. Nuoren lukiolaisen sijasta olen nyt jo yliopistosta maisterin paperit nostanut aikuinen nainen, joka on ehtinyt jo naimisiinkin ja haaveilee jo omasta perheestä. Luonnollisesti ihmisenä ollaan siis kuljettu tässä aikamoinen matka ja blogi siinä ohessa sitten vierellä.
Kirjat ovat aina olleet minulle tärkeä osa elämää ja kirjasto tuli tutuksi jo aivan pienenä. Siinä on sitten matkaa jatkettu aina vaihtelevin määrin. Tuo blogini aloitusta edeltävä vuosi on edelleen kirjojen luvun suhteen ennätysvuoteni - 90 kirjaa. Sen jälkeen lukio nappasi siitä siivunsa. Kun aloitin yliopiston, blogini jäi myös määrittelemättömälle tauolle muutamaksi vuodeksi, sillä en yksinkertaisesti vain ehtinyt tai jaksanut lukea pitkien päivien jälkeen enää vapaa-ajalla. Opiskelujen materiaalit tyydyttivät päivän sivukiintiöt ja niiden lisäksi oli vielä osa-aikatyötä sekä yliopiston aktiivitoimintaa järjestöissä ja tapahtumissa juoksemista. Kandityön palautuksen jälkeen löysin kuitenkin taas 2018 kesällä kirjojen ilot ja bloginikin palasi takaisin henkiin.
Kirjablogi on ollut minulle ennen kaikkea paikka, johon kirjoittaa omia lukukokemuksia ylös. Tuolloin kymmenen vuotta sitten minulla oli vielä dedikoitu vihko, johon kirjoitin aina ajatuksiani heti kun olin saanut teoksen päätökseen ja josta ne sitten siirsin myöhemmin koneelle ja blogiin. Nykyään olen jo siirtynyt täysin elektroniseen lukupäiväkirjamuotoon, mutta se ei vähennä sitä viehätystä, kun voi palata vanhojen kirjamuistojen äärelle. Blogi myös auttaa siinä, että jokaisen teoksen äärelle tulee pysähdyttyä edes hetkeksi, jolloin koen saavani lukukokemuksesta yhä enemmän irti kun sitä pitää vähän pureskellakin.
Vaikka kirjablogimaailma on näiden kymmenen vuoden aikana muuttunut paljonkin, olen silti vankka tämän vanhan metodin kannattaja. #kirjagrammit ovat minulle vain liian suppean tekstin ja liian virikkeellisen maailman ympäristö. Pidemmät jorinat tuntuvat vain enempi omilta. Onneksi meitä on vielä muitakin jotka preferoivat tätä perinteistä blogimaailmaa. Kommentit myös aina lämmittävät sydäntä :) Mitä siis odottaa jatkolta? Luultavasti blogini tulee porskuttamaan samalla vanhalla kaavalla vielä hyvän tovin. Tällä kertaa ei siis mitään sen kummempia uuden vuosikymmen lupauksia tulossa. Kirjahamsterin lukuvinkit on minulle lukukokemusteni turvasatama jossa ne kaikki hitit ja hudit saavat olla yhdessä rakkaassa paikassa. Suuri kiitos myös vielä teille lukijoille, jotka jaksatte tampata läpi kirjoituksiani. Teette tästä harrastuksesta entistä ihanamman <3
Lämmin onnentoivotus 10v blogisynttäreiden johdosta. Tsemppiä lukumatkallesi kirjojen parissa. On tämä mukava harrastus. Hauska huomata, että olemme saman vuoden kympin juhlijoita.
VastaaPoistaOnnea blogille! Minäkään en oikein innostunut Instan nopeasta tahdista ja lyhyistä teksteistä. Ja jos oli jotain pidempää tekstiä, niin ei sitä puhelimen näytöltä viitsinyt tihrustaa. Eläköön blogit!
VastaaPoistaOi kiitos :) Ja pidetään blogien lippua korkealla! Onneksi meitä sitkeitä sissejä vielä on :D
Poista