Seitsemän sisarta - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Seitsemän sisarta (The Seven Sisters)
Sarja:  Seitsemän sisarta #1
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi:  2014, suomennos 2018
Sivumäärä: 660
Mistä: Kirjastosta

' Papa Salt oli valinnut jokaisen meistä erikseen, kun olimme pieniä. Olimme kotoisin eri puolilta maailmaa, ja hän oli tuonut meidät kotiinsa elämään hänen suojeluksessaan. Papa Saltilla oli tapana sanoa, että jokainen meistä oli erityinen ja erilainen kuin muut.... me olimme hänen tyttöjään. Hän oli antanut meille nimen lempitähdistönsä, Plejadien eli Seitsemän sisaren, tähtien mukaan. Maia oli ensimmäinen ja vanhin. '

s. 18

Papa Salt on mystinen miljonääri, joka on adoptoinut kuusi tyttöä ympäri maailmaa. He ovat kasvaneet Genevenjärven rannoilla omassa suojaisessa saaressaan Atlaksessa. Nyt kaikki tytöt ovat jo aikuisia, mutta sisarusparven vanhin kolmekymppinen Maia asuu edelleen Atlaksessa tehden kääntäjän töitään. Hän on kokenut neljätoista vuotta aiemmin yliopistoa aloittaessaan suuren romanssin, jossa hän on kuitenkin polttanut siipensä ja palannut Atlaksen suojiin piilottaen lumoavan kauneutensa. Nyt Papa Salt on kuitenkin kuollut. Jäähyväisinään hän on jättänyt jokaiselle tyttärelleen kirjeen, joka ohjaa heidät kohtaamaan menneisyytensä. Maian ei siis auta muu kuin pakata laukkunsa ja suunnata kohti sambaavaa Brasiliaa. Voisiko koordinaateilla ja pienellä liuskekivipalalla löytää paitsi juurensa niin myös jotain vieläkin arvokkaampaa?

Toisessa ajassa seurataan 1920-luvun Rion seurapiirielämää. Kuvankaunis Izabela 'Bel' Banifacio on uusirikkaan isänsä toivo, sillä hyvän avioliittosopimisen jälkeen Rion nuivat seurapiiriperheet eivät voisi enää sorsia häntä ja hänen uutta rahaansa. Kuin taivaan johdatuksesta pieni ja rotan näköinen Gustavo Aires Cabrali, joka kuuluu yksiin Brasilian hienoimmista aristokraattisuvuista, iskee silmänsä Beliin. Belin on myönnyttävä kihlaukseen, mutta viimeisenä vapauden hetkinään hän lähtee tuttavaperheensä kanssa näkemään maailmaa Eurooppaan ennen varsinaista astumista alttarille. Kristus patsaan arkkitehdiksi valittu Heitor da Silva Costa on nimittäin lähtenyt Pariisiin etsimään sopivaa kuvanveistäjää mahtavalle projektilleen. Pariisin taitelijapiirit vetävät kuitenkin nuoren Belin rakkaudennälkäisen pään aivan pyörälle. Paluu jyrsijältä näyttävän ja hillityn Gustavon luo tuntuu koko ajan vaikeammalta valinnalta.

' Kukaan teistä ei tullut minulle syntymätodistus mukanaan, ja kuten kaikki tiedätte, teidät on virallisesti rekisteröity tyttärikseni. Sitä kukaan ei voi ottaa teiltä pois. Voin kuitenkin näyttää teille oikean suunnan, ja sen jälkeen voitte itse valita, halutatteko matkata takaisin omaan menneisyyteenne.

Armillaarissa, jonka nyt olette kaikki nähneet, on jokaisen kohdalla koordinaatit, jotka osoittavat täsmälleen, missä paikassa tarinanne on alkanut tällä planeetalla. Kirjekuoressa on lisäksi pieni johtolanka, joka auttaa selvitystyössä. '

s. 92 

Seitsemän sisarta aloittaa samannimisen kirjasarjan, jossa vuorollaan jokainen sisaruskatraan jäsen saa toimia oman tarinansa kertojana. Ilmeisesti sarja tulee viemään sisaruksia eri puolille maailmaa ja myös läpi toisten aikakausien herättäen henkiin historian kaiken takana. Pakko nostaa hattua tälle idealle, sillä sarjasta tulee varmasti varsin monipuolinen miljöineen ja kertomuksineen, joten lukija on aika varmasti koukussa. Erityisen kiva lisänyanssi on vielä kirjasarjan perustuminen löyhästi antiikin tarustoon Seitsemän sisaren tähdistöstä, jota avattiin hiukan kirjan lopussa. Aina on yhtä mielenkiintoista kuulla mistä kirjailijat ammentavatkaan inspiraatioita ja päästä vertailemaan toteutusta suhteessa omaan aiempaan käsitykseen. 

Vaikka Seitsemän sisarta onkin Maian tarina, on se silti sarjan aloitusosa, jossa on alussa hyvin perusteellisesti pohjustettu eri siskot ja heidän väliset dynamiikat. Tämä olikin mainiota, sillä näin minut saatiin lukijana kiinnostumaan jo ennakkoon muistakin sarjan osista ja muutenkin lukija otetiin sarjan kyytiin rauhassa. Hiukan tämä tosin myös huolettaa, sillä kirjailija on ilmaissut, että sarjan kuusi ensimmäistä osaa voi lukea missä järjestyksessä vain. Toivotaan siis, että jokaisen alussa ei ole aivan näin perusteellista pohjustusta, sillä voin jo kuvitella sitä turhautumisen määrää jos satakunta sivua junnataan alustuksissa jotka ovat jo tutut lukijalle.

Kokonaisuutena pidin Seitsemää sisarta raikkaana viihdeteoksena, joka ei kuitenkaan ole liian makeasti sokerikuorrutettu. Lähtökohdat tälle tarinalle ja koko sarjalle on myös mainiot. Nautin paljon myös historiallisista romaaneista, joten koinkin hyvin kiehtovaksi nuo Kristus-patsaan rakennukseen ja suunnitteluun liittyvät vaiheet, joihin Belin tarina lomittui. Yksinkertaisesti sykkivä Rio oli jo itsessään niin kiehtova miljöö, että en malta odottaa minne kaikkialle Riley voikaan vielä lukijansa kuljettaa tämän sarjan puitteissa. Pienenä miinuksena on kuitenkin mainittava, että vaikka tarina imaisikin hyvin vahvasti mukaansa, niin loppua kohden eräänlainen lukuähky rupesi saamaan valtaa. Pientä karsintaa oltaisiin ehkä voitu harrastaa, sillä nyt tarina oli hiukan pitkitetty. Loppu oli myös ylipäätänsä mieleeni hiukan liian makea ja koskettavuuden hakuinen. Toisaalta viihdeteoksesta kun on kyse niin mitä muuta voisikaan odottaa. Loistavaa kesälukemista mökkilaiturille (varsinkin pokkariversio)! Ehkä joku päivä tämä visuaalinen tarina myös saataisiin tv-ruutuun nähtäville, sillä nämä hahmot ja miljööt tarjoaisivat aiheeseen kyllä huomattavaa potentiaalia.

Tähdet: 3.5 / 5

Muualla luettu: Elämä on ihanaa, Luetut kirjat -blogi, Kirjanmerkkinä lentolippu, Suvin kirjahylly, Kahvikissan kirjahylly, Evarian kirjahylly, Kirjasähkökäyrä, Kirjoihin kadonnut, Yksi luku vielä..., Kirjahullun päiväkirja, Kuristava kirsikka ja Mininkirjat

 

Helmen sisar - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Helmen sisar (The Pearl Sister)
Sarja: Seitsemän sisarta #4
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017, suomennos 2019
Sivumäärä: 724 
Mistä: Siskolta lainassa

 ' Ja siinä minä nyt olin, samassa tilanteessa kuin vuotta aiemminkin, kun olin istunut sisareni vieressä turistiluokassa matkalla maapallon toiselle puolelle Thaimaahan. Paitsi tällä kertaa Tähti ei ollut mukana, enkä paennut kohti jotakin uutta vaan pois vanhasta... '

s. 16

 

Seitsemän sisarta -sarjan neljännessä osassa pääsemme seuramaan Celaeonin eli CeCen matkaa juurilleen kuolleen adoptioisänsä miljardööri Papa Saltin jättämien vihjeiden saattelemana. CeCe on elänyt koko elämänsä lähes symbioosissa hiljaisen adoptiosisarensa Tähden kanssa. Kuuden sisaren joukossa he saivat tukea ja turvaa aina toisistaan CeCe:n toimiessa heidän molempien äänenä. Nyt Tähti on kuitenkin irrottautunut ja lähtenyt kulkemaan omia polkujaan jättäen CeCe:n ensimmäistä kertaa elämässään ihan yksin. Kun taidekoulussakin opettajat eivät tunnu ymmärtävän CeCe:n taidetta, on hän useammassakin mielessä lukossa. Irtiotto Thaimaan paratiisirannoille on siis paikallaan. Thaimaassa hän kohtaakin omalla lailla komean muukalaisen, mutta miten käy kun CeCe:n tulisi jatkaa matkaansa Australian mantereelle selvittämään juuriaan. 

Vuonna 1906 Edinburghissa elää puolestaan 18-vuotias köyhän papin tytär Kitty McBride. Kittyssä on kuitenkin äitinsä puolelta aristokraattista verta, joten kun kaupungin rikas rouva McCrombie on lähdössä pitkälle laivamatkalle Australiaan sukuloimaan, ottaa hän Kittyn mukaan seuraneidikseen. Mikä mahdollisuus tämä onkaan tuolle köyhälle tytölle, sillä Australia on todellinen mahdollisuuksien maa! Ainakin perheen mielestä, vaikka Kitty onkin haaveillut ammatin opiskelusta kotimassan. Australiassa Kitty saa kuitenkin ympärilleen useammankin kosijaehdokkaan, mutta minkä tien hän valitsee? Ja mikä onkaan hänen yhteytensä CeCe:en?

 

' Seinillä oli vaikka kuinka paljon erilaisia kuvia Seitsemästä sisaresta. Täpliä, pitkiä siveltimenvetoja ja merkillisiä hahmoja, joiden avulla taiteilijat olivat kuvanneet tyttöä ja "vanhusta", Orionia, joka ajoi heitä takaa taivaalla. Minua oli aina nolottanut, että olin saanut nimeni omituisen kreikkalaisen myytin ja valovuosien päässä taivaalla olevan tähtisikermän mukaan, mutta sinä päivänä se sai minut tuntemaan itseni erityisen tärkeäksi ja ylpeäksi. Oli kuin kuluisin sinne ja minulla olisi sinne aivan erityinen yhteys. Alicessa tunsin olevani kuin Seitsemän sisaren temppelissä. '

s. 395-396 

 

Helmen sisar herättää henkiin Australialaisen yhteisön niin 1900-luvun alussa kuin nykyaikana. Kittyn ympäristön sekä hänen palvelijansa Camiran mukana aboriginaalien historiaa tuodaan lukijalle tutuksi. Tämä alkuperäiskansan karu kohtelu ja orjan arvoinen asema kahlittuna ilman palkkaa työskennellessä oli kauheata kuultavaa. Saati sitten aborginaalin ja vaaleaihoisen yhteisten lapsien ryövääminen uskonnollisiin orpokoteihin! Itseasiassa tästä kaupungin kulttuurisesta sekoituksesta sekä helmenkalastusalankin karuudesta tuli mieleen viime vuona lukemani Cattonin Valontuojat, jota voin myös lämpimästi suositella Uuden-Seelannin ja Australian kultakuumesta kiinnostuneille. 

 

Toisaalta aboriginaalien historiaa ei kuvattu vain kurjuuden kautta vaan myös heidän kertomaperinnettä sekä taidetta käsiteltiin läpi teoksen. Olihan CeCe:kin taiteilija, joka etsi omia juuriaan ja taidesuuntaansa. Itseasiassa teoksen inspiroimana oli pakko googletella minkälaista tuo perinteikäs pistemaalaustyyli on ja pakko sanoa, että se viehätti kyllä minun esteettistä silmääni paljonkin. Näin sitä aina oppii uutta!

 

 Helmen sisarta aloittaessani pohdin hiukan, että mitä uutta annettavaa tällä sarjalla enää olisi. Riley onnistui kuitenkin herättämään kiinnostukseni viemällä tarinan Thaimaan ja Australian majesteettisten luontojen helmaan. Molemmissa rinnakkaiskertomuksissa tuli myös sykähdyttävää sananvaihtoa ja intensiteettiä kun romanttisia suhteita rupesi muodostumaan. Olin kuin liimattuna teoksen ääreen, ja koin että nyt taitaa olla käsissä paras osa sarjasta tähän asti. Kunnes jotakin tapahtui. Tuo vaivalla luotu jännite vain annettiin lopahtaa eikä vain toisessa vaan molemmissa tarinan tasoissa. Oltiin vielä lähes alkumetreillä, mutta teoksen paras anti oli jo takanapäin. Tietysti Kittyn elämänmenoa helmenkalastuskaupungissa sekä CeCe:n etsintää sukulaisistaan jatkui edelleen, mutta jotakin jäi ikävä kyllä uupumaan. 

Alun suurien odotusten jälkeen Helmen sisar jäi loppujen lopuksi vain aika keskinkertaiseksi viihdekirjallisuudeksi. Mahdollisuuksia sillä oli vaikka mihin, mutta jännite ei vain pysynyt kasassa. Tuttuun tapaan Rileyn teos käänsi kyllä sivuja vinhaa tahtia yli 700 sivusta huolimatta. Töissä on nyt ollut aika intensiivistä, joten tällainen viihdeteos oli juuri oikeata mitä väsyneet aivoni kaipasivat paikkaamaan arjen hektisyyttä. Harmi vain että tuo eksoottinen maasto ei riittänyt nostamaan tätä teosta massasta. Kyllä sen huomaa, että nämä Rileyn sarjan kertomukset noudattavat aika pitkälti samaa kaavaa teoksesta toiseen, vaikka lokaatio muuttuukin luoden aina pienen erilaisen twistin tarinaan. Ainakin lukija tietää mitä tilaa, kun tarttuu Rileyn Seitsemän sisarta sarjaan.

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Seitsemän sisarta

2. Myrskyn sisar 

3. Varjon sisar

 

Muualla luettu: Elämää väripaletilla, Elämä on ihanaa, Kirjarouvan elämää ja Kirjanmerkkinä lentolippu 

 

Varjon sisar - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Varjon sisar (The Shadow Sister)

Sarja: Seitsemän sisarta #3

Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen

Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2016, suomennos 2019

Sivumäärä: 715

Mistä: Kirjastosta

 

' Nuoruuttamme muistellessani käsitin, että CeCe ja minä olimme vähitellen kasvaneet toistemme vastakohdiksi: mitä vähemmän minä puhuin, sitä enemmän ja kovempaa hän puhui puolestani. Ja mitä enemmän hän puhui, sitä vähemmän minun tarvitsi puhua. Luonteenpiirteemme korostuivat suhteettomasti. Lapsena sillä ei tuntunut olevan väliä, sillä kuuden sisaren joukossa saatoimme aina turvautua toisiimme.

Ongelma piili siinä, että nyt sillä oli väliä... '

s. 15

 

Seitsemän sisarta sarja jatkuu ja tällä kertaa omaa menneisyyttään pääsee selvittelemään sisaruspolven kolmas eli Tähti. Lapsuudessaan Tähti oli niin hiljainen, että hänelle opetettiin jopa viittomat kommunikointia varten. Kovaäänisen ja määräilevän CeCe:n kanssa Tähti on aina ollut kuin paita ja peppu. He täydensivät toisiaan. Nyt kuitenkin 27-vuoden iässä Tähti tuntee viimein tarvetta irtautua siskostaan. CeCeen ostama lukaali Lontoossa tuntuu kuin vankilalta, vaikka puitteet ovatkin upeat. Saadakseen jotakin omaa elämäänsä Tähti päättääkin avata heidän vastikään kuolleen adoptioisänsä, mysteerisen monimiljardöörin Papa Saltin, jättämän kirjeen yksinään. Kirjeessä Papa Salt kannustaa Tähteä lähtemään tutkimaan Flora MacNicholin historiaa vanhasta kirjakaupasta. Viimein sisään uskaltauduttuaan Tähti huomaa kohdanneensa omalaatuisen kirjakaupanpitäjä Orlandon, josta alkaa matka kohti Tähden itsenäisempää elämää.

Vuonna 1909 Englannin Järviseuduilla kasvaa puolestaan nuori, ei sisarensa veroinen kaunotar, Flora. Koska perheellä tekee taloudellisesti tiukkaa, ei heillä ole varoja lähettää vanhinta tytärtään seurapiireihin Lontoon havinaan. Floraa tämä ei haittaa, sillä tälläytymisen ja miesten sijasta hänen kiinnostuksenkohteensa ovat luonnon kauneuden vangitseminen piirustuksin sekä loukkaantuneiden eläinten hoitaminen. Floran elämä kokee kuitenkin suuren muutoksen, kun yhtäkkiä hän saa kutsun lähteä Lontooseen. Eikä mihin tahansa talouteen vaan Lady Keppelin luokse, joka sattuu olemaan yksi Edward VII:n rakastajattarista. Voiko Flora löytää täältä todellisen rakkauden vai onko hänen kohtalonsa tulla vain kompastuneeksi seurapiirien juonitteluihin?

 

' Flora oli ollut salaa iloinen, kun säästyi koko touhotukselta eikä tarvinnut antaa tällätä, parfymoida eikä pukea itseään kuin nukkea seurapiirikauden ajaksi. Häntä puistatti ajatus joutua keskelle kikattavaa tyttölaumaa, joka ei ymmärtänyt, että koko tapahtuma oli pelkkä karjahuutokauppa, jossa sievin nauta myytiin korkeimman tarjouksen tekijälle. Ihmisten kielellä se tarkoitti sitä, että verkkoon tarttui herttuan poika, joka isänsä kuoltua saisi periä laajat tilukset. '

s. 151-152 

 

Näissä brittiläisiä seurapiirejä kuvaavissa teoksissa on vain sitä jotakin. Ensin paneuduin Fellowsin Loiston päiviin ja sen jälkeen Netflixin uutuussarja Bridgerton vei minut täysin pyörteisiinsä. Koska nämä herättivät kyltymättömän nälän jatkaa seurapiirien loistossa, olinkin innosta soikea, kun tajusin tämän Seitsemän sisarta sarjan seuraavan osan sijoittuvan juuri minnekäs muualle kuin 1900-luvun Englannin avioliittomarkkinoille! Floran seurapiirielämästä välinpitämätön asenne yhdistettynä hänen naiiviuteensa olikin juuri sellainen virkistävä näkökulma jota kaipasinkin.

Oikeastaan olinkin yllättynyt kun varsinaisessa juonessa Tähden osuudet veivät kuitenkin voiton. Voih Orlandoa, joka oli selkeästi syntynyt väärälle vuosisadalle! Huokaisin ihastuksesta aina hänen ylitsepursuavassa ja vanhanaikaisessa kirjakaupassaan kuin myös Kentin ihanassa maalaismaisemassa tuon omalaatuisen suvun parissa. Ylipäätänsä koin yllättävän paljon samaistumispintaa Tähteen, joka haki omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Vaikka on ne arvostetut maisterinpaperit kädessä, niin onko niiden mukainen uran tekeminen se ainoa tapa elää. Ainakin Tähti ihastutti valinnoillaan seurata sydäntään vanhojen kirjojen pariin. Tämän lisäksi hänen ihastumisensa perienglantilaiseen kartanomiljööseen sekä kiinnostus kasveja ja kokkaamista kohtaan olivat ulottuvuuksia jotka toivat ihanan lisän tähän hahmoon sekä samaistumispintaani. 

Jokin Rileyn kerronnassa todella imaisee mukaansa. Vaikka sivuja oli tässäkin teoksessa ruhtinaallisesti (ja ranne väsyi kyllä täysin tämän tiiliskiven kannattelusta), niin silti yhtäkkiä vain huomasin että koko teos oli sujahtanut loppuun vain muutamassa päivässä! Kuitenkin Varjon sisarella oli myös omat heikkoutensa. Esimerkiksi Floran hoksottimet tuntuivat käyvän paikoin hyvin hitaalla. Lukijana olin jo parisataa sivua aiemmin tajunnut tuon puolenvälin suuren paljastuksen. Todella toivon, että tämä oli tarkoituksellista ja että Riley ei ole aliarvioinut lukijoitaan näin totaalisesti. Itse kerronnassa myös pisti silmään häiritsevästi ajatusmallit siitä kuinka mikäkin luonteenpiirre tai ominaisuus on peritty vanhemmiltaan. Luonnollisesti vertailua sai muun muassa ylimystön lapset joita saatettiin kuvailla luontaisesti jalompina ja vastaavasti maajussin lapsi oli tietysti paremmin ulkoilmaan kuin koulunpenkille soveltuva. 

 

Annetaan nämä heikkoudet kuitenkin anteeksi, sillä onhan kyseessä ennen kaikkea viihdekirja, ja sellaisena se toimii varsin mainiosti. Pakko siis nostaa hattua Rileylle, joka on jälleen kerran onnistunut luomaan herkullisen tarinan eri vuosikymmeneen ja maahan sijoittuen. Olen monien muiden tavoin hyvin tykästynyt Rileyn sarjan ideaan ja jäänkin innolla odottomaan minne kaikkialle seuraavat teokset tulevatkaan minut viemään kirjalliselle matkalle.

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Seitsemän sisarta

2. Myrskyn sisar

 

Muualla luettu: Lumiomena, Luetut kirjat -blogi, Elämää väripaletilla, Kirjanmerkkinä lentolippu, Elämä on ihana ja Kirjahullun päiväkirja

 

Kadonnut sisar - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Kadonnut sisar (The Missing Sister)

Sarja: Seitsemän sisarta #7
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka & Tuukka Pekkanen
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2021, suomennos 2021

Sivumäärä: 882

Mistä: Siskolta lainassa

 

' "[- -] No Georg, onko sinulla uutta sanottavaa eilisistä uutisistasi?"

"Ei muuta kuin se, että nyt on päätettävä, mitä tehdään seuraavaksi. Jonkun meistä pitää matkustaa saamaani osoitteeseen varmistamaan, onko tämä nainen tosiaan kadonnut sisarenne."

"Mistä tiedämme sen?" Maia kysyi. "Voiko hänet tunnistaa jotenkin?"

"Olen saanut piirroksen... korusta, jonka hän on ilmeisesti saanut. Se on aika poikkeuksellinen. Jos hänellä on sellainen koru, tiedämme epäilyksittä, että hän on etsimämme henkilö. Toin piirroksen mukanani." Georg otti litteästä nahkasalkustaan paperiarkin, jonka asetti pöydälle kaikkien nähtäväksi. '

s. 28-29

 

Seitsemän sisarta -sarjassa on nyt päästy viimeisen sisaren tarinaan eli Meropeen, jota Papa Salt ei kovista etsinnöistään huolimatta koskaan löytänyt. Nyt vuosi Papa Saltin kuoleman jälkeen hänen lakimiehellään Georgella on kuitenkin adoptiosisaruksille huimia uutisia. Hän uskoo löytäneensä kadonneen sisaren! Uudessa-Seelannissa syrjäisellä viinitilalla asuu Mary-niminen nainen, jonka hallussa tulisi olla smaragdinen sormus, jossa on tähden muodossa seitsemän sakaraa. Varmistaakseen kadonneen sisaren henkilöllisyyden lähettävät sisarukset Australiassa asuvan CeCen kumppaninsa Chrissien kanssa ottamaan tästä selvää. Viinitilalle he törmäävätkin musiikin parissa puuhailevaan parikymppiseen Mary-Kateen, joka on myös adoptoitu. Ikävä kyllä Mary-Katen äiti Merry on juuri lähtenyt maailmanympärysmatkalle kyseinen sormus mukanaan. Alkaa kissa ja hiiri leikki, jossa sisarukset pyrkivät kukin vuorollaan tavoittamaan Merryn. Ainut ongelma vain on, että Merry tuntuu välttelevän sisarusten yhteydenottoja kaiken keinoin.

Toisaalla 1920-luvun Irlannissa kuohuaa. Pääsiäiskapinan jälkeen Irlannin kansan riveissä palaa voimakas halu itsenäistyä hallitsevan Britannian ikeen alta. Miksi protestanttisten brittien pitäisi saada omistaa heidän maansa samalla kun irlantilainen kansa elää kurimuksessa? IRA käy taistoon sissisotana, jonka tiimellykseen joutuu myös West Corkissa asustava Nuala. Nualan perhe tukee näitä taistelijoita ja myös Nuala isosiskoineen toimii naisjärjestö Cumann na mBanin riveissä pesten sissien paitoja, toimittaen viestejä ja valmistaen ruokaa. Onpahan Nualan sulhanen Finn myös yksi kiivaimmista taistelijoista vapauden puolesta. Nuala saa kuitenkin sairaanhoitajan paikan läheisestä brittikartanosta, jossa hänen vastuullaan on huolehtia maailmansodan rintamalla pahasti loukkaantuneesta nuorukaisesta. Ristiriitaiset tunteet valtaavat hänen mielensä. Toisaalla vaakakupissa painaa aatteen palo, mutta toisaalta lämmin toveruus potilastaan kohtaan.

 

' "Haluan että luet minun isoäidin Nualan elämästä niin että ymmärrät, mitä britit on tehneet meille ja miten minun perhe on taistellut Irlannin ja vapauden puolesta... Tämä on lahja sinulle, Merry." '

s. 157 

 

Tässä tarinassa saatiin hieno syväsukellus Irlannin myrskyisään lähihistoriaan. Riley on itse kotoisin Irlannista ja hänen tekstistään kyllä huomaa, että nyt ollaan rakkaan paikan ja aiheen äärellä. Nualan 1920-luvun vapaustaistelut herättelevät katsomaan silmästä silmään alistetun kansan vapautuspyrkimyksiä ylivoimaa vastaan. Huoli on ollut kova perheenjäsenten puolesta, sillä koskaan ei voinut olla varma tulevatko veljet ja miehet takaisin iskuiltaan ja millainen olisi brittien vastaus. Toisaalta päästiin seuraamaan Merryn nuoruuden matkassa 1950-70 -lukujen muutoksia. Vaikka itsenäisyys on saavutettu, ovat entiset jakolinjat edelleen vahvat. Vanhat kaunat painavat perheiden kesken. Eivätkä uudesti syntyneet IRA-joukot voi hyväksyä maan jakoa katolliseen ja protestanttiseen osaan. Irlanti kuuluu irlantilaisille, eikä väkivaltaisia iskuja kaihdeta, vaikka tavallinen kansa haluaisikin elää jo vapaampaa elämää. Oli myös kiehtovaa seurata, kuinka 50-luvun Irlannin maaseudulla elettiin vielä hyvin samoin kuin isovanhempien aikaan. Kehitys oli vasta saapumassa näihin syrjäisiin kolkkiin.

 

Vaikka Irlannin historia onkin saanut runsaasti sivutilaa, kulki sen rinnalla nuo sisarussarjan etsinnät. Ainakin minua lukijana tuntui hiertävän aika paljonkin tämän juonilinjan uskottavuus. Vaikka Papa Salt ei ole koskaan adoptoinut tätä sisarta, niin silti koko sisarkatras on varma, että tämä tuntematon ihminen, joka ei ole heille mitään sukua, onkin heidän puuttuva sisarensa, jonka he aivan ehdottomasti haluavat mukaan Papa Saltin kuoleman vuosipäivän risteilylle. Hiukan häiriintyneeltä kyllä kuulostaisi, jos joku joukkio todellisessa maailmassa lähtisi näin heppoisin perustein vainoamaan jotakuta ihmistä ympäri maapallon. Luonnollisesti romaanin jännityksen kannalta sekä tuon seitsemän sisaren mytologian ammennuksen vuoksi tämän ymmärtää, mutta silti... Oltaisiinkohan vähän vähemmällä draamalla pärjätty. Toisaalta silloin ei oltaisi saatu kaikkia kuutta sisarta mukaan etsintäoperaatioihin kuten nyt samalla valottaen mitä heille kullekin kuuluu uusissa elämissään.

 

Oikeastaan tämä sarja tuntuu hiukan pitkitetyltä. Edelliset osat ovat olleet vaihtelevan herkullisia, mutta aina taattua Rileytä uusien paikkojen kuvailun, mielenkiintoisten historioiden linkitysten ja myös hiukan romantiikan saralta.  Nyt kuitenkin tämän Kadonneen sisaren piti olla se viimeinen osa, jossa kaikki salaisuudet selviävät. Kuitenkin niin Nualan kuin Merryn historia sekä nykyaika punoutuvat tiiviisti tuohon Irlannin historiaan. Oli siis todella hienoa päästä näkemään tilannetta irlantilaisen kansan ja IRA:n kannattajien vinkkelistä. Helposti kun heistä on saanut brittisarjojen kautta kuvan vain kauheana terroristijärjestönä ilman linkitystä siihen mikä heidät tähän epätoivoiseen toimintaan ajoi. Riley on kuitenkin uponnut tähän niin syvälle, että se sarjan päättäminen unohtui. Nyt jäädään siis vielä odottamaan tuota sarjan viimeistä osaa, joka on Rileyn muistiinpanojen pohjalta hänen poikansa kirjoittama. Siinä sitten kerrotaan Papa Saltin tarina ja kaikki keritään viimein yhteen. Onneksi Rileyltä on kuitenkin viime aikoina suomennettu aimoannos hänen muita teoksiaan, joten ei tarvitse huolestua, vaikka tämä luottosarjani viihdenälkään onkin tulossa päätökseen. Ainakin Vaarallinen kirje oli taattua Rileytä, mutta hiukan erilaisella twistillä, joka olikin mukavaa vaihtelua.

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Seitsemän sisarta

2. Myrskyn sisar

3. Varjon sisar 

4. Helmen sisar

5. Kuun sisar 

6. Auringon sisar

 

Muualla luettu:  Kirsin Book Club, Elämä on ihanaa, Kirjamuuri, Kirjanmerkkinä lentolippu ja Kirjarouvan elämää 

Kuun sisar - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Kuun sisar (The Moon Sister)

Sarja: Seitsemän sisarta #5
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2020

Sivumäärä: 773

Mistä: Siskolta lainassa

' Sisareni olisivat ilman muuta sanoneet, että olin hullu eristäytyessäni sinne ja että minun pitäisi viettää enemmän aikaa ihmisten - mieluiten soveliaiden miespuolisten kumppaneiden - seurassa, mutta sellainen ei houkutellut minua. Luonnon keskellä tunsin olevani elossa, aistini herkistyivät ja minusta tuntui että kohosin irti maasta ja muutuin osaksi maailmankaikkeutta. Kinnairdissa sisäinen minäni, jonka kätkin ulkomaailmalta, saattoi puhjeta kukkaan ja kasvaa, sillä siellä saisin joka ikinen aamu herätessäni lahjaksi tämän lumotun laakson. '

s. 36-37

 

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta sarjassa on seuraavaksi vuorossa Tiggyn tarina. Tiggy on ottanut juuri vastaan työn Skotlannin syrjäseuduilta Kinnairdin kartanosta, jossa hänen vastuullaan on kotiuttaa harvinaisia metsäkissoja tiluksille. Työta ei ole paljon, mutta tilanhoitaja Calin kanssa puuhaillessa ei tule tylsää. Saapahan myös työnantaja Charlie aikaiseksi jokusen sydämentykytyksen. Eläimet ja luonto ovat kuitenkin ne alueet, joissa Tiggy on elementissään. Hän on aina ollut hiukan erilainen. Tiggyllä on eräänlainen vaisto, jonka kautta hän tuntee maailmankaikkeuden. Hän on oppinut piilottamaan tämän osan itsestään, sillä nykymaailmassa sitä pidettäisiin vain humpuukina. Adoptioisä Papa Saltin kirjeessä kuitenkin kerrotaan hänen periytyneen Espanjan mustalaisten Sacromontesta voimakkaiden näkijöiden suvusta. Ehkä tuolta yhteisöstä hän löytäisi oman paikkansa universumista?

Vuonna 1912 Sacromonten paahtavan auringon alla syntyy palavasieluinen tyttölapsi. Tuolla kallioluolissa asuu romaniyhteisö, jotka näkevät Alhambran ja Granadan kaupungin alapuolellaan, olematta kuitenkaan osa varsinaista valkoisten payojen yhteiskuntaa. Syntynyt tyttö on Lucía ja hän on kuin tulta ja tappuraa. Jo pikkutyttönä hän omaksuu romaniyhteisön tulisen flamencon rytmin. Hänen askeleitaan saattelevat suuremmat voimat. Tästä tytöstä on tuleva suuri ja tunnettu flamencotaiteilija, mutta matka huipulle on kaikkea muuta kuin helppo.

' Sinä iltana Meñique pani Lucían ankaralle koetukselle. Hän aloitti pettävän hitaasti, mutta polkaisi yhtäkkiä jakaa, huudahti: Olé! ja aloitti niin vauhdikkaat arpeggiot, että Lucíankin jalkojen oli vaikea pysyä mukana. Yleisö taputti, hurrasi ja tömisteli, kun molemmat taiturit yrittivät kilvan lyödä toisensa laudalta, toinen sormiaan ja toinen jalkojaan käyttämällä. Lucía muuttui tanssivaksi dervissiksi, kuumaksi ja kiihkeäksi tanssinpyörteeksi, ja lopetti vasta kun Meñique löi kitaransa kieliä viimeisen kerran, pudisti päätään ja nousi kumartamaan Lucíalle. '

s. 396

Ahh kuinka ihanaa oli taas pitkästä aikaa sukeltaa Rileyn takuuvarman viihdesarjan pariin. Edellistä osaa Helmen sisarta lukiessa rupesin tuntemaan jo pientä väsymystä sarjan toisintoa kohtaan. Päätinkin tuolloin pitää pienen tauon ja se ehdottomasti kannatti, sillä nyt olin taas täysin uudella innolla seuraamassa Tiggyn ja Lucían elämäntarinoita. Viimeiset päivät ovat olleet aika kuormittavia, joten oli ihana vain laittaa aivot narikkaan ja upota Tiggyn vetävän tarinan vietäväksi. Oli aivan kuin olisi päässyt lämpimän ystävän syleilyyn. Tämä oli juuri sitä mitä tarvitsin.

Tällä kertaa tarinassa vahvasti mukana kulkeva hengellisyys ja romanien mystiikka oli myös aivan mahtava lisä. Kaikkea ei tarvitse uskoa sellaisenaan, mutta koin hyvin kauniina tuon Tiggyn luontosuhteen. Helposti nykyaikana tulee eriytyneeksi luonnosta, joten oli rauhoittavaa lukea tuosta ylisukupolvellisesta yhteydestä ja tradioista. Kipuilin hiukan taas sen kanssa, kuinka on epäuskottavaa, että sisarukset sattuvat aina loistamaan samoissa asioissa kuin esivanhempansa, mutta ehkä sen avulla ollaan haluttu korostaa noita sukulaissuhteita. Tulisieluinen ja uhmapäinen Lucía ei kylläkään ollut lempeän Tiggyn kanssa luonteiltaan samankaltaisia...

Kuten sarjan muissakin osissa pelkän sukujuurien etsinnän ja hiukan romanttisuudenkin lisäksi kirjassa myös kuvataan vahvasti tuota kulttuuria ja aikaa mihin se sijoittuu. Romanien asema toisen luokan kansalaisina, jotka on heitetty syrjään kallioasumuksiinsa ilman juoksevaa vettä tai muita mukavuuksia, oli minulle uutta espanjan historiasta vielä 1900-luvulta. Ildefonso Falconesin Paljasjalkaisessa kuningattaressa kylläkin kuvattiin mustalaisten vainoja 1700-luvulla. Toinen mielenkiintoinen historiallinen osa oli Espanjan sisällisota, josta musikanttipiirit eivät halunneet tietää mitään, sillä politiikkahan on hirvittävän tylsää. Kuitenkin lehdet kertoivat karua tarinaa, kunnes Espanjaan ei ole enää turvallista jäädä. Sansomin Talvi Madridissa teoksessa valotettiin tuota aikaa vielä vahvemmin, mutta hyvin sen vainot kävivät myös selväksi Lucían perheen kautta.

 

Kuun sisar oli oikeastaan aika nappivalinta sen hetkiseen lukutarpeeseeni. Se on Rileyn muiden kirjojen tavoin sivumäärästään huolimatta hyvin helppolukuista ja otteessaan pitävää kerrontaa. Tiggy oli raikkaan erilainen päähenkilö ja niin Espanjan kuin Skotlannin miljööt toivat hienot lisänsä tarinaan. Tietyt hiukan liiankin epäuskottavat romantiikka käänteet voi siis antaa anteeksi. Tämä teos ei ollut tajuntaa räjäyttävä, mutta oikein mainio genrensä edustaja. Nyt jään taas innolla odottamaan milloin olisi sopiva hetki tarttua sarjan kuudenteen osaan!

 

' Luota vaistoosi, Tiggy, se ei petä koskaan. '

s. 25 

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Seitsemän sisarta

2. Myrskyn sisar

3. Varjon sisar

4. Helmen sisar

 

Muualla luettu: Elämä on ihanaa, Kirjarouvan elämää, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjan jos toisenkin ja Tuulen havinaa 

 

Atlas, Papa Saltin tarina - Lucinda Riley & Harry Whittaker

Kirjan nimi: Atlas, Papa Saltin tarina (Atlas, the Story of Pa Salt)

Sarja: Seitsemän sisarta #8

Kirjoittaja: Lucinda Riley & Harry Whittaker, suomentanut Hilkka Pekkanen & Tuukka Pekkanen
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2023, suomennos 2023

Sivumäärä: 844

Mistä: Siskolta lainassa

 

' Pudistin päätäni ja panin merkille, että viime viikkojen tapahtumat toistivat itseään. Aina kuin alkoi tuntua siltä, että pääsin lähelle totuutta menneisyydestäni, eteen ilmaantui uusia arvoituksia. Miksi se poika teeskenteli mykkää? Miksi hänestä tuntui, ettei hän voinut paljastaa todellista nimeään? Ja kuinka ihmeessä hän oli joutunut orpona pensasaidan alle sille Pariisin esikaupunkialueelle, mistä hänet oli löydetty? Päiväkirja näytti alkavan liian myöhäisestä elämänvaiheesta. En ymmärtänyt koko kuvaa. '

s. 86

 

Vuonna 1928 nuori kymmenvuotias poika tuupertuu Pariisissa pensasaidan viereen. Poika ei suostu puhumaan tai kertomaan kuka hän on ja mistä tulee. Kuuluisa kuvanveistäjä Landowski ottaa hänet silti siipiensä huomaan. Pojalla on varmasti syynsä ja ehkä jonakin päivänä hän uskaltautuisi kertomaan tarinansa. Tästä alkaa Papa Saltin päiväkirja, joka kertoo hänen traagisista elämänvaiheistaan ja ennen kaikkea kuinka hän tuli adoptoineeksi kuusi tytärtään.

 

Toisaalta on vuosi 2008 ja tapahtumat jatkuvat siitä mihin Kadonnut sisar jäi. Kaikki sisarukset ovat nyt kokoontuneet Papa Saltin luksusjahdille puolisoineen aikeinaan tehdä muistoristeily hänen kuolemansa vuosipäivän kunniaksi. Myös Merry, kadonnut sisar, on liittymässä viimein joukkoon ja tapaamassa sisarkatraan. Perheen uskollinen lakimies Georg Hoffman antaakin hänelle Papa Saltin päiväkirjan. Nyt on viimein aika saada selville, kuka tämä mies oli.

 

Päiväkirjan sivujen lukeminen on sisaruksille tunteikasta. Papa Saltilla on ollut monia nimiä hänen kiertäessä maailmaa. Hänen menneisyydessään karuilla Siperian aroilla on nimittäin tapahtunut jotakin, jonka seurauksena hän pakenee koko ikänsä erästä miestä, joka oli ennen kuin veli hänelle. Nuoresta mykästä pojasta kasvaa kuitenkin taitava muusikko, kunnes sodan vainot laittavat hänet taas liikekannalle. Hänen tarinansa vie läpi lukuisten maailmankolkkien ja matkallaan häntä auttavat monet aiemmistakin kirjoista tutut henkilöt. Ja löytää hän myös rakkauden, mutta maailmankaikkeudella on omat suunnitelmansa Atlasille.   

 

' Nyt tiedätte kaiken.

Tunnette Atlasin tarinan.

Papa Saltin tarinan.

Ja oman tarinanne. '

s. 802

 

Jännityksellä odotin tätä Seitsemän sisarta -sarjan päätösosaa. Mitä tästä oikein tulisi. Sarja kun on täynnä tiiliskivikirjoja, joten siihen on upottanut jo niin monta tuntia, että toivoisi lopunkin olevan tyydyttävä. Ettei kaikki se aika ole mennyt niin sanotusti hukkaan. Toisaalta pitkien sarjojen päättämiset ovat vaikeita. Ja kaiken lisäksi Riley ehti kuolla syöpään ennen kuin ehti kirjoittaa tämän loppuun ja hänen poikansa kirjoitti sitten pitkälti tämän Papa Saltin tarinan - Rileyn tarkkojen muistiinpanojen mukaisesti tosin. Niin paljon oli siis kysymysmerkkejä, mitä tästä tulisi. Onneksi lopputulos oli kuitenkin varsin positiivinen yllätys.

 

Jotta kaikkien sisarusten tarinat on saatu punottua osaksi Atlasin tarinaa, on Papa Saltin pitänyt tosiaan elää aikamoisen uskomaton elämä. Paljon sattumuksia jotka kuljettivat häntä ympäri maailmaa ja kohtaamisia juuri sisarustenkin tarinoista tuttujen henkilöiden kanssa. Ja tuo kauhea takaa-ajo, jonka myötä heidän piti aina paeta juuri kun oltiin päästy mukavan elämän syrjästä kiinni. Piti siis heittää uskottavuuden silmälasit mäkeen ikkunasta, mutta sen jälkeen oli oikein nautinnollista bongailla näitä ihmisiä ja koittaa muistella sisarusten historiatarinoiden tapahtumia ja miten kaikki sopii yhteen. Ja saatiinpa myös vastaukset Atlantiksen palvelusväenkin elämäntarinoihin! Oikeastaan minulle tuli lukiessa kauhea himo lukea koko sarja nyt uudestaan, jotta nyt osaisi katsoa löytyykö Papa Salt eri nimillä sieltäkin sivuilta. Ehkä en siihen aivan ryhdy, mutta herkullisen cocktailin Riley on onnistunut punomaan. Vaikeista lähtökohdista huolimatta siis tämän viihteellisen ahmintasarjan hengen mukainen hyvä lopetus.

Tähdet: 4 / 5

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Seitsemän sisarta

2. Myrskyn sisar

3. Varjon sisar

4. Helmen sisar

5. Kuun sisar

6. Auringon sisar

7. Kadonnut sisar

 

Muualla luettu: Kirsin Book Club, Kirjarouvan elämää ja Kuristava kirsikka

 

Auringon sisar - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Auringon sisar (The Sun Sister)

Sarja: Seitsemän sisarta #6
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2019, suomennos 2020

Sivumäärä: 897

Mistä: Siskolta lainassa

' Mitä jos olisit kertonut sille hiirulaista muistuttavalle terapeutille totuuden, Electra? Mitä jos olisit myöntänyt, että olit edellisenä iltana niin tolkuttomassa tuiskeessa viinasta ja kokaiinista, että olisit voinut mennä sänkyyn vaikka joulupukin kanssa etkä olisi muistanut mitään? Että isäsi kuolema ei ole syynä siihen, ettet pysty ajattelemaan häntä, vaan se, että tiedät, kuinka hän sinua häpeäisi - kuinka hän oli sinua hävennyt? '

s. 16

 

Papa Saltin ympäri maailmaa adoptoimista tyttäristä on katraan viimeisen eli tulisieluisen ja kapinallisen Electran vuoro. Toisin kuin sisarensa, jotka ovat tutustuneet heidän kasvatti-isänsä kuoleman jälkeisiin viesteihin ja vihjeisiin heidän juuristaan, ei Electra ole edes harkinnut näihin tutustumista. Sisäinen katkeruus isän häpeää kohtaan on kova. Electralla ei oikeastaan mene kovin hyvin. Päällisin puolin hän elää jokaisen pikkutytön unelmaa ollen maailmankuulu ympäri maailmaa matkustava supermalli, joka asuu New Yorkin luksuslukaalissa ja jolle designerit lähettelevät muotiluomuksia ilmaiseksi. Maailmankuulu rock-muusikko Mitch on kuitenkin juuri jättänyt hänet ja ympärillä tuntuu pyörivän siipeilijöitä, jotka haluavat osansa Electran kuuluisuuden loisteesta. Pinnan alla ainut asia joka pitää Electran liikkeellä on viina ja kokaiini.

 

Electran elämä on kiihtymässä spiraalin lailla kohti täydellistä romahdusta. Onneksi kuitenkin hän saa elämäänsä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät tästä äkkipikaisesta ja vaikeaksikin tituleeratusta nuoresta naisesta. Eräs näistä henkilöistä on nainen, joka väittää olevansa Electran isoäiti ja siten Papa Saltin elävä vihje tämän juurista. Electra saakin kuulla tarinan Cecilystä, joka sai siipeensä rakkaudessa ja päätti 1939 jättää New Yorkin seurapiirit taakseen ja lähteä Keniaan vierailemaan vielä nelikymppisenäkin rajusti juhlivan kummitätinsä Kikin luo. Kenian mykistävä luonto ja sen rakastettavat ihmiset tekevät päättymättömän vaikutuksen nuoreen Cecilyyn. Maailmanpoliittiset jännitteet kuitenkin kuumenevat kun Toinen Maailmansota lähestyy, mikä heijastuu myös Englannin siirtomaavalta Keniaan.

' Mieleni teki jäädä sinne ylös, mistä kukaan ei löytäisi minua. Tunsin olevani vapaa, ja ajatus paluusta New Yorkin ihmiskäden muovaamille vuorille käänsi vatsaa. Siellä kaikki oli valheellista ja ahnetta ja merkityksetöntä, kun taas täällä kaikki oli aitoa ja puhdasta. [- -]

Katsoin näköalaa vielä viimeisen kerran.

"Mistä johtuu, että minusta tuntuu siltä, kuin minulla ei olisi mitään, vaikka minulla on kaikkea?" kysyin yläpuolelleni kohoavilta vuorilta. '

s. 86-87

Electra on monilla mittapuilla saavuttanut kaiken: hän on kaunis, kuuluisa ja niin rikas, että voi tehdä mitä haluaa. Silti hänen sisällään jäytää. Hänen elämästään puuttuu sisältö ja tuota tyhjyyttä hän turruttää alkoholilla ja huumeilla. Nykymaailmassa palvotaan niin helposti menestystä ja rahaa, mutta sen kaiken huipulla voikin huomata kuinka tyhjä ja merkityksetön tuo polku onkaan lopulta ollut. Sitten koitetaan menestyä vähän lisää, ylläpitää täydellisyyden kulisseja, sillä eihän se voi niin olla että kaiken sen jälkeen tässä ei olisikaan ollut mieltä. Electra oli täydellinen esimerkki nyky-yhteiskuntamme surullisesta merkityksettömyyden tunteesta ja sen aikaansaamasta vapaana vellovasta ahdistuksesta. Ne asiat, jotka tuovat oikeasti sisältöä ja täyttymystä ovat painuneet unohduksiin.

Itse asiassa pohdin pitkään mitä tehdä tämän teoksen kanssa, sillä epäilin suuresti että tässä on kyllä sisar, joka ei tule iskemään minuun millään päihteidensekaisen muotimaailmansa kanssa. Sarjaa oli kuitenkin tänne asti tampattu, joten ei auttanut muu kuin ottaa nokka kohti New Yorkia. Yllätys olikin suuri kun tämä tarina imaisi minut täysin mukaansa. Electra kipuili elämänsä tyhjyyden kanssa ollen yksinäinen ja hukassa. Nämähän ovat tunteita, joihin tavallinenkin pulliainen voi samaistua! Hänen matkaansa kohti traumojensa käsittelyä oli hieno seurata eikä myöskään Cecilyn Afrikka kuvauksista puuttunut eksotiikkaa ja kiehtovia käänteitä. 

Vaikka olinkin pitkään aivan myyty tämän teoksen kanssa, niin lopulta kuitenkin kävi samoin kuin CeCen Helmen sisaren kanssa eli imu lopahti kesken. Riley oli tehnyt tässä hiukan erilaisen ratkaisun ja kysymyksiä herättävän vihjeen sijasta Electra saikin isoäitinsä suoraan kertomaan hänen juuristaan. Näin Rileyn teoksille ominainen jäljitystyö ja uuteen maahan tutustuminen jäi uupumaan, kun tarinaa kerrottiin mukavasti New Yorkin kalliista ökyhuoneistosta. Jäin kaipaamaan enemmän tarttumapintaa tuonne Afrikkaan. 40-luvun kuvaus oli kyllä kiehtovaa, sillä en ollut ollut tietoinen monistakaan asioista kuten paikallisväestön mahdottomuudesta päästä edes kouluun ja kuinka Toinen Maailmansota vaikutti noin voimakkaasti myös siirtomaissa. Harmi vain että Cecilynkin kautta keskityttiin siihen vaaleaihoisten maailmaan eikä tuo paikallisen kansan elämä noussut vahvasti esiin. Rotusortoa tuotiin siis kyllä niin Kenian kolonialismin ajalta kuin Yhdysvalloista esiin. Oikea Afrikka jäi silti hiukan etäiseksi ja jäin kaipaamaan myös katsausta nykyaikaan.

Riley on varsin tasavahva näiden viihdeteostensa kanssa. Hänen Seitsemän sisarta -sarjan vetovoima perustuu siihen, että hän sopivassa suhteessa tarjoilee uusia paikkoja, historiaa, romantiikkaa ja monimutkaisia perhesuhteita. Ehkä pienoista tiivistämistä voisi harrastaa näiden mammuttiteosten kanssa, mutta Rileyn kerronta saa kyllä sivut kääntymään vinhaa vauhtia. Näissä ei ainakaan lopu luettava kesken. Mukavia välipalakirjoja, joissa on yleensä myös hiukan vakavampiakin ulottuvuuksia mukana. Seuraavaksi olisikin sitten vuorossa sisaruskatraan puuttuva palanen eli seitsemäs Kadonnut sisar.

Tähdet: 3 / 5

 

 Muut sarjasta lukemani osat:

1. Seitsemän sisarta

2. Myrskyn sisar

3. Varjon sisar 

4. Helmen sisar

5. Kuun sisar 

 

Muualla luettu: Elämä on ihanaa, Kirjanmerkkinä lentolippu ja Kirjarouvan elämää 

Myrskyn sisar - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Myrskyn sisar (The Storm Sister)
Sarja: Seitsemän sisarta #2
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2015, suomennos 2018
Sivumäärä: 717
Mistä: Kirjastosta

' Käynnistin cd-soittimen uteliaana kuulemaan, mitä Papa Salt oli kuunnellut viimeiseksi, ja huoneen täyttivät äkkiä Griegin Aamutunnelman avaustahdit näytelmästä Peer Gynt.

Seisoin paikalleni jähmettyneenä, kun muistojen aalto pyyhkäisi ylitseni. Aamutunnelma oli isän lempikappale, ja hän oli usein pyytänyt minua soittamaan sen alkutahdit huilulla. Siitä oli tullut lapsuuteni tunnussävel, ja se toi mieleen kaikki ne upeat aamuruskot, joita olimme yhdessä katselleet, kun hän vei minut järvelle ja opetti kärsivällisesti purjehduksen taitoja.

Minulla oli häntä valtavan ikävä. ' 

s. 138 

 

 

Papa Salt on mystinen miljonääri, joka on adoptoinut kuusi tyttöä ympäri maailmaa. He kaikki ovat myös saaneet nimensä Seitsemän sisaren tähtikuvion mukaan. Kolmekymppinen Alcyone eli Ally on sisarkatraan toiseksi vanhin. Hän on omistanut elämänsä purjehdukselle, jossa hän kisaa yhtenä harvoista naisista. Ally on tottunut esittämään yhtä jätkistä, mutta viimein joukkueen kapteeni Theo onnistuu murtamaan hänen suojamuurinsa. Theosta Ally löytää todellisen sielunkumppanin ja tuntuu kuin mikään ei voisi pilata tuota aurinkoista elämää Kreikan saaristossa. Sitten tulee tieto Allyn isän kuolemasta. Testamentissaan Papa Salt on jättänyt jokaiselle tyttärelleen koordinaatit sekä esineen, joiden avulla lähteä selvittämään omia juuriaan. Allyn koordinaatit vievät mystiseen Norjaan yhdessä pienen koristesammakon kanssa. Musiikki on ollut aina Allylla verissä, mutta nyt on aika sukeltaa syvälle Griegin Peer Gyntin sävellysten maailmaan.

Toisessa ajassa vuonna 1875 nuori maalaistyttö Anna Landvik elää vuorilla paimentaen lehmiä. Eräänä loppukesän päivänä mystinen vieras saapuu heidän luokseen vuorille. Tämä vieras on Christianian yliopiston professori sekä muusiikinopettaja herra Bayer, joka on tullut kuulemaan Annan laulua. Annan enkeliääni tekeekin tähän mieheen suuren vaikutuksen ja sen siivittämänä Anna lähetetään kaupunkiin herra Bayerin mukana kehittämään ääntään. 16-vuotiaalle maalaistytölle kaupunki on suuri ihmetyksen aihe vesiklosetteineen, hienoine vaatteineen ja viikoittaisine kylpyineen. Sitten hän pääsee haamuääneksi Solveigin rooliin Ibsenin Peer Gynt näytelmään. Anna ura on lähdössä nousukiitoon, mutta nuori ja kokematon tyttö tulee sotkeutuneeksi rakkauden sinisilmäisyydessä varsinaiseen naistenmieheen. Tragedioilta ei voida välttyä.

 

 

' Anna sulki silmänsä ja yritti kuvitella olevansa taas vuorenrinteellä kutsumassa Rosaa samalla lailla kuin aikaisemminkin samana iltana. Hän veti syvään henkeä ja alkoi laulaa. Sanat tulivat mieleen miettimättä, kun hän esitti tarinan köyhästä viuluniekasta, joka luopui lehmästään saadakseen viulunsa takaisin. Kun viimeinenkin kirkas sävel oli kadonnut iltaan, hän avasi silmänsä. [- -]

"Nuori nainen", vieras sanoi ääni tunnekuohusta käheänä. "Se oli ylimaallista. Ilman muuta kaiken sen selkäsäryn arvoista, josta saan kärsiä ensi yönä tänne matkaamisen takia. '

s. 209 

 

 

Heti alussa lukija siivitetään viihdekirjallisuuden maailmaan kuvaten Allyn ja Theon nopeasti syttynyttä rakkaustarinaa Kreikan saariston uskomattomissa maisemissa. Tämä asetti minut lukijana tiettyyn tunnelmaan odottaen mukavan rentoa lukukokemusta ilman liian synkkiä tapahtumia. Sitten tulee Papa Saltin kuolema, joka palauttaa Allyn hänen pinkistä unelmastaan takaisin maanpinnalle muistuttaen, että tragedioita sattuu. Koskettavat ja traagiset hetket eivät kuitenkaan rajoitu tähän, vaan Riley on luonut tarinat, jotka ovat varsinaista tunteiden vuoristorataa. Niin Allyn kuin Annan elämässä ensin vaikuttaa, että kaikki unelmat toteutuvat kunnes matto viedään totaalisesti jalkojen alta. Haukoin henkeä useampaankin kertaan järkytyksestä. Kuinka epäreilu maailma voikaan olla!

Tarinan koskettavuudesta ja tiiliskivimäisestä sivumäärästään huolimatta teoksen sivut kuitenkin vain viuhahtivat eteenpäin tarinan imun mukana. En olisi millään malttanut lopettaa lukemista, sillä aina tuli uusi ulottuvuus tai koukku, joka sai minut ankkuroitua teoksen pariin. Luinkin tämän järkäleen reilussa kahdessa vuorokaudessa. Ei siis kannata antaa tuon yli 700 sivun sivumäärän pelotella. Tämän teoksen nimittäin ahmaisee hetkessä kiitos sen kiehtovan tarinan ja helppolukuisen tekstin, joka vain rullasi vaivattomasti eteenpäin. Itse en ole ollenkaan musikaalinen, mutta oli hyvin kiehtovaa sukeltaa Peer Gyntin, teatterin ja sävellysten maailmaan. Kannattaakin laittaa soimaan nämä Griegin sävellykset siivittämään oikeaan tunnelmaan. 

Vaikka alussa lähdettiinkin aika samoista lähtökuopista kuin sarjan ensimmäisessä osassa, eli Papa Saltin kuolemasta ja tyttöjen kokoontumisesta heidän lapsuudenkotiinsa Atlakseen Geneve järven rannalle, niin tällä kertaa tuntui, että asiaa ei väännetty niin perusteellisesti rautalangasta. Koska sisaruksia on myös näin monta, niin vaikka samat tapahtumat kuvattiin nyt Allyn näkökulmasta paljon uusia ulottuvuuksia ja paljastavia keskusteluja käytiin, jotka antoivat taas lisää pieniä vihjauksia siitä mitä muiden sisarusten elämäntarinat saattavatkaan paljastaa. Tämä herätti kiinnostuksen tarttua taas seuraavaan osaan. Onneksi sarjan kuudes osa ilmestyykin jo nyt syyskuussa, joten lukeminen ei ainakaan ihan heti pitäisi loppua kesken.

Riley on selkeästi löytänyt reseptin, joka toimii. Jonkin verran yhtymäkohtia tässä Allyn tarinassa oli Maian tarinan kanssa. Molemmissa on menneisyydessä kaunis nainen ja tietynlaisen kolmiodraaman ainekset. Samoin myös kuten Maia niin myös Ally löytää apuvoimia selvittämään menneisyytensä mysteeriä. Ei pidä myöskään unohtaa, että tietty viihteellisyys paistaa siinä, että monet sarjojen kuvaavat henkilöt ovat rikkaiden piireistä eli kuvataan aika yläluokkaista menoa. Toisaalta miksi lähteä muuttamaan hyväksi todettua kerronnantapaa. Rileyn tarinoiden parissa viihtyy, mutta ne myös koskettavat. Tämä Allyn tarina oli vielä ensimmäistä osaa paljon vahvempi lukukokemus kiitos sen koskettavuuden. Jään innolla odottamaan minkälaisia uusi kohteita ja taustatarinoita Riley onkaan keksinyt seuraavissa osissaan.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Seitsemän sisarta

 

Muualla luettu: Luetut kirjat -blogi, Elämä on ihanaa, Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjahullun päiväkirja, Kirjan jos toisenkin, Kirjakaapin avain, Kirjoihin kadonnut ja Kirjarouvan elämää