sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

As you like it - William Shakespeare (Klassikkohaaste 15)


Kirjan nimi
: As you like it
Kirjoittaja: William Shakespeare
Kustantaja: Penguin
Julkaisuvuosi: 1599-1600/2005
Sivumäärä: 96
Mistä: Kirjastosta

' Rosalind: Why whither shall we go?
Celia: To seek my uncle in the forest of Arden.
Rosalind: Alas, what danger will it be to us, 
Maids as we are, to travel  forth so far? 
Beauty provoketh thieves sooner than gold.
Celia: I'll put myself in poor and mean attire
And with a kind of umber smirch my face.
The like do you; so shall we pass along
And never stir assailants.
Rosalind: Were it not better,
Because that I am more than common tall,
That I did suit me all points like a man? '
s. 23
 
As you like it:ssa (suom. Miten haluatte/Kuten haluatte) vanhan hallitsijan aikakausi on tullut päätökseensä. Hänen nuorempi veljensä on ajanut hänet maanpakoon Ardenin metsiin läheisimpien hovimiestensä kanssa. Siellä he elävät vapaasti luonnon keskellä nauttien elämästään ilman hovin juonikasta ilmapiiriä. Hovissa puolestaan Sir Rowland de Boysin nuorin poika Orlando kärvistelee, kun perheen päänä toimiva isoveli Oliver on kieltänyt häneltä hänen asemansa mukaisen koulutuksen. Tilanne kärjistyykin erääseen painiotteluun, joka tulee muuttamaan monen hovin asukin kohtalon.

Hovissa asustaa myös syrjäytetyn hallitsijan tytär Rosalind, joka on uuden hallitsijan tyttären Celian tuki ja turva. Uuden hallitsijan mieli kuitenkin muuttuu ja Rosalind saa lähtöpassit. Serkukset päättävätkin lähteä yhdessä karkumatkalle ja ottavat mukaansa hovinarri Touchstonenen. He ottavat suunnakseen Ardenin metsät Rosalind naamioituneena mieheksi Ganymedeksi ja Celia tämän maalaistyttö sisareksi Alienaksi. Paljon kommelluksia on luvassa, sillä tytöt kohtaavat metsässä myös Orlandon, jonka rakkautta Rosalind päättää koetella jatkamalla esiintymistään miehenä. Tämä ei ole kuitenkaan ainut romanttinen käänne tarinassa. Ketkä siis pääsevätkään lopussa juhlistamaan häitään?

' Duke: Thou seest we are not all alone unhappy.
This wide and universal theatre 
Presents more woeful pageants than the scene
Where we play in.
Jaques: All the world's a stage,
And all the men and women merely players;
They have their exits and their entrances,
And one man in his time plays many parts, [- -] '
s. 41

Olen jo pitkään halunnut kokeilla Shakespearen teoksiin tutustumista, mutta olen jännittänyt mitä siitä tulisi. Englanninkielisiä värssyjä ja vielä 1500-luvulla kirjoitettuna? Jäiks! Nyt kuitenkin kun tuli Ankin emännöimä kirjabloggaajien klassikkohaasteen vuoro päätin kerrankin osallistua. Nyt jos koskaan olisi tilaisuus kastaa se pikkuvarvas syvään veteen ja katsoa uinko. Valitsin tämän Shakespearen näytelmän, sillä sitä oli tituleerattu helposti lähestyttäväksi komediaksi ja totisesti halusin aloittaa jostakin lukijaystävällisestä teoksesta. Eipä se myöskään haitannut, että kyseistä näytelmää ei ollut sen suuremmalla sivumäärällä pilattu: kyllähän nyt alle satasivua kitkuttelee vaikka minkälaista tekstiä. 
 
Minulla ei kuitenkaan ollut mitään hajua mistä tässä näytelmässä on kyse, sillä se ei kuitenkaan ole niitä Shakespearen kaikista tunnetuimpia, vaikka ylläkin lainattu 'All the World's a Stage' onkin varsin tunnettu lainaus tästä teoksesta. Takakannen perusteella odotin siis mukavaa komediaa metsäisessä miljöössä. Vasta alun johdannossa minulle kuitenkin selvisi, että Shakespeare on kirjoittanut tämän näytelmä pitkälti aikalaisensa Thomas Lodgen Rosalynde tarinan pohjalta. Olisihan se ollut mukava lukea Shakespearea, jossa hän olisi itse kehittänyt pitkälti juonirangankin, mutta nyt mentiin sitten tällä. Ylipäätänsä tuo alun johdanto, vaikka olikin ehdottomasti informatiivinen ja syventävä, niin oli aivan liian pitkä. Jos itse näytelmä on 96 sivuinen, niin miten johdanto voi olla yli 60 sivua? Joku on tainnut kustantamossa hiukan innostua tarinoimaan liiaksi tai haluttu saada teos näyttämään lihavammalta kuin onkaan.
 
Mutta siihen mielenkiintoisen osuuteen eli miten selvisin tämän klassikon selättämisestä. Oikeastaan olen suorastaan yllättynyt kuinka jouhevasti Shakespeare upposi sen suuremmin nikottelematta. Pakko se on myöntää, että olosuhteista johtuen keskittymiseni ei ollut parhaalla mahdollisella tolalla, mutta silti pysyin yllättävän hyvin tarinan matkassa. Itse kertomus oli sen verran ilmava ja nopeatempoinen (olihan sivujakin sen verran rajallisesti), että värssymäisestä lauserakenteesta huolimatta koin tämän jopa huomattavasti kevyemmäksi luettavaksi kuin parisataa vuotta tuoreempi Dickensin tuotannot pitkine, koukeroisine ja kuvailevine lauseineen. Ylipäätänsä niin Shakespearen kerronta kuin tarina oli ilmavaa kuin keväthenkäys. Siinä oli suuria tunteita metsäisessä miljöössä sekä jonkin verran aikalaissatiiria. Hovinarrin suusta tulikin paljon viisauksia, kunhan vain osasi kuunnella. Oma huumorinsa tuli myös jo noista pitkistä ja palavista puheenvuoroista, joita viljeltiin kuin sieniä sateella. Ainakin Rosalind uskalsi tomerasti sanoa mielipiteensä jos sun toiseenkin asiaan mieheksi pukeutuneena ja Orlandolle jäikin enemmän rakkauden kaipuun toitotuksessaan se tunteellinen osa. Hauska pikku tarina, josta jäi hyvä mieli. Tämän jälkeen en enää pelkää niin paljoa Shakespeareen tarttumista.

Tähdet: 4 / 5
 

8 kommenttia:

  1. Huh, minä en ymmärtänyt noista sitaateista puoliakaan! Ei olisi onnistunut lukeminen. :D Olen jonkun Shakespearen näytelmän lukenut, olisiko ollut Hamlet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irrallisia otteita on kyllä aina vaikeampi lukea vieraalla kielellä kun konteksti puuttuu. Itse olen ainakin huomannut, että siinä lukiessa mieli pikku hiljaa tottuu siihen rytmiin ja tosiaan se että tietää about mistä kyse saa lähestymään asiaa oikeasta vinkkelistä. Plus paras vinkki jonka olen joskus englannin opettajalta saanut oli että älä turhaan yritä kääntää jokaista sanaa vaan keskity kokonaisuuteen. Sen ohjeen kanssa sitten on menty ja englanniksikin lukemisesta tullut nautinnollisempaa :D

      Poista
  2. Kieleltään Shakespeare on sillä rajalla, että voin lukea nauttien alkukielellä ja toisaalta luen mielelläni hyvän suomennoksen (ja mieluiten pitäisi lukea kahteen kertaan, ensin suomennoksesta otetaan tarina ja henkilöt haltuun ja sitten alkukielellä kielellinen ilmaisu).
    Mutta muuten kyllä pidän näytelmien lukemisesta, ja niiden ilmaisu on tosiaan joskus helpompaa kuin runsaasti kuvaileva ja koukeroinen proosa (ja harvoin ovat pituudellakaan pilattuja).

    Tämän olen lukenut joskus aikaa sitten enkä kyllä ihan kauheasti enää muista, vaatinee joskus uudelleenluennan. Mutta totean, että melkein kaikissa Shakespearen näytelmissä juoniaihioita on napattu jostain, historiasta tai vanhemmista näytelmistä tai tarinoista, täysin originaalit juonet ovat harvinaisia (ja niissäkin voi epäillä onko alkulähde sitten vain täysin unohtunut historian hämäriin). Mutta tietysti joskus ne lähteet ovat vain lyhyitä anekdootteja, ja toki niiden pohjalta tehdään oma juttu, oma ymmärrys keitä nämä henkilöt ovat, mitä tekevät, miten ja miksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisi kyllä varmasti paras tapa lähestyä Shakespearen tuotantoa, että tutustuisi juoneen ensin suomeksi ja sitten tarttuisi alkuperäiskielen kiemuroihin! Nyt tuossa pitkässä johdannossa käytiin onneksi modernilla englannilla läpi juoni pääpiirteittäin niin auttoi paljon kun vähän tiesi mistä on kyse. Varmasti minulta meni pitkälti ohi Shakespearen kielellinen nerous kun ymmärrys ei riitä kaikkiin nyansseihin ja ilmaisuihin, mutta voittaja olo jo siitä että pysyi tarinan matkassa :D

      Joo paljonhan saadaan inspiraatiota historiasta ja vanhemmista kansantaruista ja muusta, mutta kuten sanoit niin koen että niissä vaaditaan jo näytelmäkirjailijaltakin aika vahvaa omaa tulkintaa ja päätöksiä mitä esitetään. Suorasta aikalaiskirjasta muuttaminen näytelmäksi vain tuntuu, että enemmän on kyse vain uudesta sovittamisesta, joka on vaatinut vähemmän kirjailijalta omaa. Toisaalta onhan Shakespeare lisännyt tähänkin omia hahmoja pari, että mitäpä minä olen tietämään paljon hän on loppupeleissä jättänytkään omaa sormenjälkeään esitykseen :)

      Poista
  3. Vau. Ihailen kovasti suoritustasi klassikkohaasteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, onneksi sivumäärä oli kuitenkin hyvinkin inhimillinen niin tätä uskaltautu lähtemään kokeilemaan. Paljon hyviä klassikkovinkkeijä kyllä taas sai haasteen tiimoilta :)

      Poista
  4. Tämän näytelmän muuten pääsee katsomaan myös "elävänä" Kirsti Simonsuuren suomennoksena. Kävin katsomassa Suomenlinnan kesäteatterin esityksen viime lauantaina ja viihdyin erinomaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka hauska yhteensattuma! Pitääkin katsastaa esitysaikataulut eli kiitos vinkistä :)

      Poista