Puhdas maa - Alan Spence

Kirjan nimi: Puhdas maa (The Pure Land)
Kirjoittaja: Alan Spence, suomentanut Markku Päkkilä
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2006, suomennos 2008
Sivumäärä: 393
Mistä: oma

Sain viime viikonloppuna luettua tämän Puhtaan maan, mutta jälitunnelmat olivat niin surulliset, että sain vasta nyt ryhdyttyä kirjoittamaan (+ koeviikko on painanut päälle). Viimeisissä luvuissa kyyneleet kihosivat silmiini, ja en edes muista milloin viimeeksi olen näin tunteillut kirjaa lukiessa. Kirja siis todella vakuutti minut.

Tarinan keskiössä on Thomas Glover (1838-1911), joka saa työtarjouksen maasta joka vuotaa maitoa ja mettä, tai jos ei nyt aivan sitä niin ainakin silkkiä ja ennen kaikkea rahaa. Näin siis tuo skotlantilaisnuorukainen päätyi Japaniin, jossa kulttuuri ja tavat olivat todella erilaisia. Onneksi Thomasia oli auttamassa työtoveri Mackenzie sekä amerikkalainen Walsh (joka tosin tuntui johdattavan Thomasia vain huonommille teille).

''Mackenzie huokaisi helpottuneena. ´´Kuule poika, älä työnnä väkisin päätäsi miekan eteen. Ja minä tarkoitan sitä kirjaimellisesti.'' Hän teki sormellaan kurkunkatkaisueleen. ´´Tuo kuvatus oli Takashi. Hän on rõnin, isännätön samurai. Samurait ovat sotureita. He ovat tottuneet siihen, että heitä totellaan, eivätkä he pidä siitä, että me olemme täällä.´´ Hän lähti taas liikkeelle. ´´Sinä pärjäät kyllä, kunhan muistat kolme asiaa.´´ Hän laski ohjeensa sormillaan. ´´Älä suututa samuraita. Älä sotkeudu politiikkaan. Ja katso mihin vehkeesi työnnät!´´
s. 44

No, kuten arvata saattaa ei Thomas ottanut näistä neuvoista vaaria, vaan onnistui rikkomaan kaikkia Mackenzien sääntöjä lähes heti. Bisnekset kuitenkin sujuivat yli odotusten ja omaisuutta karttui. Vaimokin löytyi paikallisesta ilotalo Sakurasta. Yleisesti eivät ihmissuhteet kuitenkaan sujuneet odotusten mukaan. Vaikka kauppa käy tulee Thomas siinä sivussa suututtaneeksi monia ja hänen henkeään uhattiinkin useampaan otteeseen. Hänellä tuntui myös olevan lusikka lähes jokaisessa sopassa, joka vaikutti tuolloin 1800-luvun loppupuolella Japanissa. Hän vain tuntui olevan osallisena kaikessa! Tuo Japanissa tapahtunut vallankumous ei suinkaan ollut vähäisin näistä tapahtummista. Kirjassa käsiteltiin Thomasin elämää aivan sen loppuun asti ja vähän sen päälle hänen lapsensakin. Tomisburõ oli Nagasakissa 1945 tuon atomipommin aikaan, ja siitä koko kirja alkaakin.

Pidin hyvin paljon kirjan rakenteesta, jossa aloitettiin juuri tuolla atomipommilla, josta sitten päädyttiin sinne 1858 vuoden Skotlantiin, josta Thomas lähtee kohti tuntematonta. Tuo alun skotlanti osa oli selvästi kirjan huonoin ja minun puolestani sen olisi melkein voinut skipata. No siitä kuitenkin sitten jatkettiin kronologisessa järjestyksessä sitä Thomasin elämää, paitsi lopussa taas päästiin vähän pomppimaan ajassa. Spencen kirjoitustyyli oli myös juuri sopivaa. Kaikkea tunnuttiin kuvailevan juuri oikeissa mittasuhteissa tarinaan nähden. Tosin itse olen sen verran paljon kiinnostunut talousasioista, että ehkä vielä vähän suurempi rooli niille bisneksille olisi tehnyt terää. Se nimittäin oli todella mielenkiintoista seurata miten Thomas onnistui ansaitsemaan (tai keinottelemaan miten sen nyt haluaa ottaa) niin paljon. Tietysti nytkin sitä oli jo paljon ja ehkä enempi olisi sitten verottanut sitä itse tuolta tarinalta.

Kirjassa oli paljon (bisneksen lisäksi) tuon ajan Japanin politiikkaa, jota Spence kuvasikin hienosti. Koko tuon ympäristö ja aika tuntuivat heräävän henkiin. Oli myös hauskaa seurailla sitä kuka oli kenenkin puolella. Edes klaanien sisällä ei oltu yksimielisiä siitä kannatettiinko Shogunia vaiko keisaria, eikä myöskään suhtautumisesta ulkopuolisiin. Spencen kuvaus kulttuurien kohtaamisesta oli suuri, ja muukalaisvihaa oli puolin jos toisinkin. Thomaskin oli päästä hengestään jo ensimmäisen päivänsä aikana Nagasakissa. Muutosta ei monikaan aluksi kannattanut, mutta muutkosen tuulet puhalsivat eikä vanhoilla asenteilla enää ollut siinä sijaa. Kirjassa oli myös se rakkaustarina ja oikeata historiaa, joilloin siis kaikki ainekset onnistumiseen olivat kasassa. Eikä se myöskään tuottanut pettymystä.

Sitten niihin historiallisiin faktoihin. Thomas Glover oli siis oikea henkilö, jolla oli merkittävä rooli tuon ajan Japanin historiassa. Lisätietoja hänen kiehtovasta elämästää löytyy wikipediasta. Kirja tuntuikin seuraavan tätä historiaa aikas hyvin, vaikka tietenkin kirjailija on ottanut joitakin vapuaksia. Itseasiassa tämän Gloverin elämän sanotaan olleen inspiraatian lähteenä Madame Butterfly -oopperalle. Tästä en kuitenkaan tiedä enempää, koska en ole kyseistä oopperaa nähnyt. Kuitenkin hänen elämänsä tuntui olevan hyvin vaiherikasta, joten miksipäs ei.

Kirjassa käsiteliin aikas hyvin siis myös tuota Japanin historiaa. Oli tuo murrosaika uuden (tekniikan) ja vanhan (samuraiden) ajan välillä, jossa Thomas puuhastelikin ahkerasti edistyksen eteen. Sitten oli tietenkin tuo lyhyt kuvaus tuosta atomipommista ja sitten parin sivun mittainen katkelma nykyisyydestä missä Gloverin asunto on museona. Sanottakoon kuitenkin, että pari sivua lisää tuota Tomisburõn kuvausta 1945 oli ollut hyvä. Niin järkyttävää, kuin se onkin lukea nóista atomipommoista ja niiten aiheuttamista seurauksista. Aijemmin olen tuohon asiaan liittyen lukenut Kamila Shamsien Poltetut varjot. Jotenkin vain noitten Aasian maitten kulttuuri ja historia kiehtovat todella paljon, ja Puhdas maa oli oikein hyvä kirja siihen tarkoitukseen. Ainakin sain paljon ajattelemisen aihetta kiitos kirjan.

''Astelin pitkin

epäröinnin siltaa ja

päätöksen siltaa.

Lähdin maailmaan leijuvaan,

saavuin maahan puhtaaseen.''

s.391

 

 

Tähdet: * * * * +

 

Kirjan on myös lukenut ainakin Kirjojen kertomaa

 

Lue oman hyllyn kirjat -haaste luettu jo 5/65

 

Kirjanmerkin esittely

Kirjaurakka 2011 blogin  kirjoittaja Raisa laittoi pystyyn kivan haasteen, jossa on tarkoituksena esitellä tämän hetkinen kirjanmerkki. Sehän voi kertoa paljonkin lukijasta. Monilla tuntuu kirjanmerkit vaihtuvan aikas tiuhaankin tahtiin, mutta itselläni on tuo samainen ollut jo pari vuotta. Se on vain niin ihanan kätevä, koska kankaisena sen kulmat eivät rupea repsahtamaan, eikä pieni kastuminenkaan haittaa. Kestävää laatua siis.

Tämä rakas kirjanmerkkini on matkamuisto Jordaniasta, jossa kävimme Punaisenmeren risteilyllä. Muuten pysyttelimme Egyptin puolella, mutta yhden päivän vietimme Petrassa, joka on siis Jordaniassa. Pidin Petrasta todella paljon ja halusin jotakin muistoksi sieltä. Isäni huomasinkin kaupan, missä oli myynnissä näitä kirjanmerkkejä, ja tietysti tällaisena kirjojen suurkuluttajana halusin sellaisen. Oikeastaan koko perheemme päätyi lopulta hankkimaan itselleen tuollaiset (erilaiset kuvioinnit tietty).

Jos totta puhutaan minulla on tainnut lähes aina olla ulkomailta hankittu kirjanmerkki. Muistan nimittäin, että tätä edellinen oli Pisasta kuva Pisan kaltevasta tornista. Nyt sen pahviset kulmat jo repsottavat aikas pahasti, mutta edelleen se on tallessa joskaan ei käytössä. On edes muista milloin olisin käyttänyt kirjanmerkkinä jotakin muuta kuin noita ´oikeita´ kirjanmerkkejä. Aikas hauska juttu.

Tällä hetkellä tuo keskeneräinen kirja on Alan Spencen Puhdas maa, jossa olen n. puolessa välissä. Ainakin tähän mennessä kirja on vienyt mukanaan, mutta tämän hetkinen koeviikko ei anna paljoakaan aikaa lukemiselle. Huomasin kuitenkin tänään ilokseni, että sivullani on käyty yhteensä yli tuhat kertaa. Suuri kiitos ja kumarrus siitä.

Peril at End House - Agatha Christie

Kirjan nimi: Peril at End House
Kirjoittaja: Agatha Christie
Kustantaja: Pan Books
Julkaisuvuosi: 1932/1968
Sivumäärä: 190
Mistä: Oma

Kyllä Agatha Christie vain osaa kirjoittaa. Samaa tunnun ajattelevan aina, kun saan luettua jonkun hänen kirjoistaan. Tämä ei missään nimessä ole hänen paras romaaninsa, mutta kyllä se Poirot aina onnistuu viihdyttämään.
Tämän kyseisen kappaleen olen saanut äidiltäni. Se on hänen vanha kirjansa, ja kirja iän voikin huomata hyvin kellastuneista sivuista ja hauraalta tuntuvasta paperista. Ei se kuitenkaan lukemista haitannut, mitä nyt yritin käsitellä sitä vähän hellemmin.

Tällä kertaa Poirot on ystävänsä Hastingsin kanssa lomailemassa Etelä-Englannin rannikolla. Alussa Hastings yrittää saada Poirotin taivuteltua ottamaan tärkeätä työtehtävää vastaan, mutta hän kuitenkin epäonnistuu. Poirot on nimittäin päättänyt jäädä eläkkeelle. Kuitenkin kuten hänelle usein käy, niin nytkin Poirot ottaa lopulta tapauksen vastaan, ei vain sitä mitä Hastings luuli. Kun nuorta ja kaunista Nick nimistä naista yritetään ampua hotellin puutarhassa, ja luoti sattuu päätymään Poirotin luo,  ei tuo vanha ajokoira voi vastustaa tilaisuutta, vaan lähtee selvittämään kuka on tuo röyhkeä murhaaja, joka yrittää ampua keskellä kirkasta päivää suoraan Poirotin nenän edessä. Juttu muuttuu tästä vielä mielenkiintoisemmaksi, kun selviää, että Nick on selvinnyt kolmena päivänä kolmesta onnettomuudesta nipinnapin. Kuka haluua hengiltä tun nuoren, mutta köyhän rapistuneen End Housen omistajan?

Tarinan raamit olivat mielenkiintoisia varsinkin, kun Poirotin niin suuri itsevarmuus oli useampaan otteesee nkoetuksella. Murhaaja tuntui aika ajoin vetävän Poirotin kuin pässiä narussa. Mukava huomata tällainenkin puoli rakkaassa Poirotissa. Rakastan myös sitä tapaa, jolla hän aina lopussa kutsuu epäillyt yhteen ja siellä paljastaa kuka se syyllinen on. Se ei nimittäin ole useinkaan selvillä, ennen kuin Poirot kertoo miten hän sen teki. Nyt tämä loppuratkaisu kyllä muistui mieleeni noin kirjan puolessa välissä. Se tuntui minulle jo silloin kristallin kirkkaalta ja välillä ärsyttikin miksi Poirot ei voi huomata sitä. Ehkä syy tähän on se, että olen nähnyt tähän kirjaan perustuvan elokuvan ja taidan omistaa myös tämän kirjan suomeksi (Vaarallinen talo), vaikka en muista lukeneeni sitä vielä.

'' ´´Go out, I beg you, and buy me some playing cards.´´
I stared.
´´Very well,´´ I said coldly.
I could not but suspect that he was making a deliberate excuse to get rid of me.
Here, however, I misjudged him. That night, when I came into the sitting-room about ten o'clock, I found Poirot carefully building card houses - and I remembered!
It was an old trick of his - soothing his nerves. He smiled at me.
´´Yes - you remember. One needs the precision. One card an other - so - in exactly the right place and that supports the weight of the card on top and so on, up and up. Go to bed, Hastings. Leave me here, with my house of cards. I clear the mind.´´ ''
s. 153

Se on vain yksinkertaisesti niin mielenkiintoista seurata miten Poirot tulee ratkaisseeksi nämä tapaukset. Hän vain saa jotakin tehdessään sen älynväläyksen ja siinä se sitten onkin. Hän todella hallitsee niiden kuuluisien harmaiden aivosolujen käytön. Lähes ainut asia joka tekstissä tökki, oli se että siinä ei yleensä tapahtunut mitään muutosta jos aika ja/tai paikka muuttui. Varsinkin kun luin kirjaa näin vieraalla kielellä, tuli pariin otteeseen huomattua, että hupsista nyt on tainnut paikka muuttuakin jo ihan toiseksi. No mitäpä siinä, ehkäpä syy oli englannin kielen taidoissani. Christien romaanit ovat kuitenkin niitä lähes ainuita dekkareita mitä luen, ja hyllysä odotteleekin jo monta hänen teostaan lukemista, mitä odotankin innolla.

Tähdet: * * * +

Muualla kirjan on lukenut ainakin Ruusa

Haasteissa Lue oman hyllyn kirjat -haaste eteni tilanteeseen 4/65

Raamatullinen vuosi - A.J. Jacobs

Kirjan nimi: Raamatullinen vuosi (The Year of Living Biblically)
Kirjoittaja: A.J. Jacobs, suomentanut Kira Poutanen
Kustantaja: Nemo
Julkaisuvuosi: 2007, suomennos 2008
Sivumäärä: 410
Mistä: Kirjastosta varaamalla

Tämän kirjan kanssa olen sitten jumittanut viimeiset pari viikkoa. Uskonnon kurssilla tehdään analyysi jostakin artikkelista ja tietysti minä fiksuna tyttönä menin kysymään voisinko tehdä sen kirjasta. Siten siis tämäkin päätyi lukulistalleni. En kyllä muista lukeneeni aiemmin näin uskontokeskeistä kirjaa. Odotukseni kirjan suhteen muuttuivat moneen otteeseen. Aluksi pelkäsin kirjan olevan pelkkää uskonnollista paasausta, sitten aloitin kirjan ja luin sitä ihan innoissani ensimmäiset reilu sata sivua. Sen jälkeen taas rupesin jumittamaan enkä tuntunut etenevän pariin viikkoon ollenkaan... Hyvin ristiriitaista siis.

Kirjan koko nimi on siis Raamatullinen vuosi: Yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti (The year of Living Biblically: One Man´s Humble Quest to Follow the Bible as Literally as Possible), joka kuvaakin hyvin kirjan koko juonta/ideaa. Kirjailijan/toimittajan pyrkimys oli siis elää täydellisen raamatullista elämää eli seurata niitä kaikkia Raamatun sääntöjä mahdollisimman kirjaimellisesti. Mielenkiintoisen tästä tekee sen, että kirjailija A.J. oli itse aluksi Agnostikko, joten hän tuli pohtineeksi monia käskyjä ja niitten tulkintoja. Hänellä tuntui olevan todellinen halu ymmärtää mistä ne ovat lähtöisin, ja hän kävikin usean eri uskonnollisen seuran luona pohtimassa sääntöjen takoituksia. Hänellä oli suht avoin mieli, vaikka kyllä ne järkiperusteet aina silloin tällöin nousivat hänen mieleensä mm. silloin kuin sääntönä on tappaa taikurit.

''Miljoonat amerikkalaiset sanovat lukevansa Raamattua kirjaimellisesti. Vuoden 2005 mielipidetiedustelun mukaan he edustavat lähes 33%:a kansasta, vuoden 2004 Newsweekin tutkimus sanoi luvun olevan 55%. Raamatun kirjaimellinen tulkinta vaikuttaa Yhdysvaltain Lähi-idän politiikkaan, sen asenteisiin homoseksuaalisuuteen, solututkimukseen, koulutukseen, aborttiin - jopa sääntöihin siitä saako sunnuntaisin ostaa olutta.
Epäilin kuitenkin, että lähes jokaisen lukijan näkemys kirjaimellisuudesta perustuu valintoihin. Ihmiset valitsevat vain omia näkemyksiään - oikeistoa tai vasemmistoa - tukevat säännöt. Minä en aikonut tehdä niin. Ajattelin naivisti, että kuorisin päältä kaiken turhan tulkinnan ja löytäisin alta oikean Raamatun. Olisin todellinen fundamentalisti. Olisin peloton. Toimisin juuri niin kuin Raamatussa sanotaan ja saisin näin selville, mikä Raamatussa on vanhentunutta ja mikä hienoa ja ajatonta.''
s. 11-12

Kuten arvata saattaa eivät asiat aivan näin sujuneet. A.J. huomasi moneen otteeseen rikkovansa aivan peruskäskyjä, kuten valehtelemisen kieltävää. Ovathan valkoiset valheet nykyisin täysin arkipäivää. Tuo kaikkien sääntöjen noudattaminen oli myös mahdotonta samanaikaisesti, koska hän sai Raamatun säännöistä 72 sivua pitkän listan eli yli seitsemänsataa sääntöä. Siinä oli jo vähän liikaa pureskeltavaa itse kullekin, varsinkin kun jo englannin kielisenä on yli kolmetuhatta eri versiota Raamatusta. Yllä olevat sääntömäärät olivat vain yhdestä versiosta löytyneet. Huh! On siinä paljon tulkitsemista. Apua hän näiden lukuisten sääntöjen tulkintaan sai eri uskonnollisiltalahkoilta, joista monet tulkitsevat mielestään Raamatua kirjaimellisesti. Mutta kuten tuossa lainauksessa sanottiin, aina tässä kirjaimellisessä tulkinnassa valikoidaan niitä sääntöjä.

A.J. kävi siis keskustelemassa monien eri Rabbien kanssa enimmäkseen (ääri)ortodoksijuutalaisten. Tämän lisäksi hän kävi tapaamassa ja keskustelemassa mm. amishien, jehovantodistajien, kreationistien, samarialaisten, hasidilaisten, luterilaisten, Red-letter-kristittyjen, Jerry Falwellin kirkon, Evangelicals concerned-ryhmän & käärmeiden käsittelijöiden kanssa. Kävipä hän myös tapaamassa ateistien ryhmää. Näistä mm. Jerry Falwellin mielestä 9/11 isku oli rangaistus jumalalta ja syypäät olivat pakanat, abortintekijät, feministit ja homot. Ymmärrän hyvin, miksi A.J. ei hirveästi innostunut heidän ajatusmaailmastaan... Tietysti A.J. kävi myös keskustelua aivan peruskristittyjen kanssa kirjan loppupuolella jossa hän keskittyi Uuteen testamenttiin. A.J. oli siis alussa (nimeellisesti) juutalainen, joka selittää sen, että hän keskittyikin projektissaan huomattavasti enemmän Vanhaan testamenttiin ja sen säädöksiin.

A.J:n kommelluksia oli (ainakin aluksi) mielenkiintoista seurata. Kyllähän sen tiesi, että ongelmia tulee jo pelkästään siitä, että hän ei saa koskea naiseen kun tällä on kuukautiset tai mihinkään minkä päällä tämä on maannut tai istunut. Ei siis muuta kuin retkituoli kainaloon, eihän sitä ikinä tiedä kuka bussin tai ravintolan penkeillä on istunut, ja menoksi. Eli kätteleminen ei oikein käynyt päinsä naisten kanssa, ja ihmetteleviin kysymyksiin piti vastata rehellisesti ja näistä syistä ei oikein pidetty. Outoja katseita herätti myös A.J. valtoimenaan rehottava parta, jota ei saanut leikata. Jotkut säännöt olivat myös ristiriidassa keskenään mm. viinin juontiin liittyen. Hyvin kävi myöe selväksi, että jos haluaa löytää Raamatusta syyn teoilleen, niin se varmaankin löytyy, ainakin jollakin tulkinnalla.

Kirjan rakenne oli myös kiva. Se oli jaettu kahteentoista osaan, vuodessa olevien kuukausien mukaan. Näitten sisällä oli lyhyitä osia, jotka alkoivat aina jollakin säännön (tai elämnviisauksella kuten loppua kohden kävi harmikseni) lainauksella Raamatusta, ja siihen sääntöön A.J. sitten pureutuikin siinä osassa sitten syvemmin. Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta loppukohden se rupesi olemaan jo vähän saman toistoa. Puolet lyhyempänä kirja olisi luultavammin jaksanut pitää otteessaan. Niitten kannattaa lukea, joita kiinnostaa Raamatun säännöt ja mitä tapahtuu kun niitä yritetään noudattaa kirjaimellisesti nykypäivänä.

Tähdet: * * *

Kirjaa onkin luettu yllättävän paljon: Nenä kirjassa, Kirjavinkit, Kirjafanin elämää, Bliqblaqbloq, Picea & Mitä tänään luettaisiin?

Lokakuun luetut & kirjaostoksia

Lokakuun luetut:
- Elämän laatikko, Allen Kurzweil
- Riadin tytöt, Rajaa Alsanea
- Raamatullinen vuosi, A.J. Jacobs (arvio tulossa)

Sivuja kertyi 1053, eli keskimäärin 351 sivua oli kussakin kirjassa. Luulin, että ehtisin lukemaan enemmän, kun oli tuo viikon syyslomakin, mutta päädyin sitten jumittamaan tuon Raamatullisen vuoden kanssa silloin. Ihmeen paljon kuitenkin ehdin lukea ottaen huomioon, että tämän kuun aikana luin kaksi junnaavaa kirjaa. Ainut mistä todella pidin oli tuo Riadin tytöt, joka olikin mukavan pirteä tuossa välissä. Raamatullinen vuosi (jonka siis luin uskonnon kurssia varten) vaikutti myös alussa oikein nopealukuiselta, mutta toisinhan siinä kävi. Ehkä oli vähän liikaa toistoa siinäkin, mutta siitä sitten lisää arviossa, jonka toivottavasti ehdin kirjoittaa viikonloppuna. Tosin lauantaina on menoa ja pitäisi muutenkin jo kirjoittaa 3 esseetä tänä viikonloppuna... Phuu, kiire tulee.
Lue oman hyllyn kirjat - haaste eteni peräti kahdella kirjalla. Tilanne on siis ´´huima´´ 3/65. No, hitaasti hyvää tulee =D

Kirjaostokset:

 

 

Kröhöm... Ja niin kun hehkutin viime kuussa, kuinka en ollut hankkinut yhtään kirjaa... Nyt tuli sitten hankittua monen kuukaudenkin edestä. Tässä kuussa oli varsinaiset Hullut päivät, enkä tarkoita pelkkiä Stockmannin aleja (joista tosi myös tuli hankittua pari kirjaa), vaan yksinkertaisesti en voinut pitää näppejäni kurissa, joten kirjapinoni senkuin vain kasvoi peräti seitsemällä kirjalla.

 

- Kartanpiirtäjä, Kamila Shamsie

- Stylesin tapaus, Agatha Christie

- Kortit pöydällä, Agatha Christie

- Keisarinnan yksinäisyys, Joan Haslip

- Linnunrata, Douglas Adams

- Esirippu, Agatha Christie

- Maailman historia, Philip Parker

 

Tunnustan näin heti alkuun, että tuo Kartanpiirtäjä oli marketissa saatu päähän pisto (tosin hyvä sellainen). Toki kirja oli lukulistallani ja sitten kun näin sen pokkariversiona suht halvalla päätin tarttua tilaisuuteen. Pidin paljon Shamsien edillisestä romaanista (Poltetut varjot), joten odotukset ovat kumminkin korkealla. Linnunrata ja Maailman historia tarttuivat mukaan Hulluilta päiviltä. Adamsin kirjaa olinkin jo pitempään katsellut ja iloitsinkin paljon nähtyäni sen suuressa alessa Akateemisessa. Yleensä en hanki tietokirjoja, mutta tuo Maailman histori vain näytti niin mielenkiintoiselta tälläiselle historiafriikille. Nämä siis ne itse hankitut.

 

Rakas tätini lahjoitti tuon Haslipin kirjan, joka siis tällä kertaa kertoo Itävallan keisarinna Elisabetin (Sisin) elämän. Uskon sen olevan hyvin mielenkiintoinen, ja ainakin tuossa Marie Antoinettessa pidin Haslipin tyylista kirjoittaa. Nuo kolme Christietä taas kaverini hankki puolestani minulle Helsingin kirjamessuilta. Olin juuri edellisenä päivänä valittanut siitä kuinka en pääse sinne, ja kuinka siellä varmasti olisi ollut paljon kaikkea kivaa mm. Christien kirjoja. Seuraavana päivänä sainkin ilokseni soiton, missä kaverini tiedosteli mitä Christieitä etsin ja lupasi kuskata ne minulle. Olen jo pitempään etsinyt tuota Stylesin tapausta ja Esirippua. Näin omistan nyt Poirotin ensimmäisen ja viimeisen salapoliisiromaanin. Ensi kuussa pitää kyllä rajoittaa, koska hyllytilani on jo auttamatta lopussa. Nyt kuitenkin vielä nautin uutukaisistani.