Karjalan kruunu - Kaari Utrio

Kirjan nimi: Karjalan kruunu

Kirjoittaja: Kaari utrio

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1978/1979
Sivumäärä: 296
Mistä: Kirjaston Ota tai jätä -hylly

 

'' Suku oli menestynyt.

Haukan talo oli Turun rikkain, Haukan kauppahuone kilpaili tukholmalaistenkin kanssa. ''

s. 44

 

Tämä Kaari utrion historiallinen romaani kertoo Haukan suvun tarinaa. 1298-1309 välisenä aikana tapahtumat vievät henkilöitä Turkuun, Hämeeseen, Ruotsiin kuin Karjalaankin. Kaikki saa alkunsa kun Hämeenlinnan päällikkö päättää naittaa nuoren Anna Eilifintyttären rikkaaseen sukuun. Mikäpä olisikaan sen parempi vaihtoehto kuin rahassa ja menestyksessä kylpevä Haukkan suku. Näin vielä lapsen kehitysasteella oleva Anna päätyy Haukan suvun vanhimmalle pojalle sotilaan uralle tähtäävälle Halvastille vaimoksi. Kotitaloustöissä tumpelo Anna joutuu keskelle voimakkaita nasia, perheen matriarkka Barbara Catillinaa ja tämän tytärtä Beatrixa, itse yrittäen luikkia pois tieltä parhaansa mukaan.

 

Halvastilla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta kehittymätöntä vaimoaan kohtaan, vaan hylkääkin tämän talolle elämään yksin, samalla kun hän itse lähti Karjalaan sotimaan. Talolla Barbara pyöritti koko taloutta, mukaanluettuna menestyvää kauppahuonetta, rautaisella otteellaan valtavalla bisnesvaistolla. Hänessä oli myös lempeä ja ystävällinen puoli, mutta hyvät kaupat menivät aina kaiken edelle - myös tyttären onnen. Jumalaisen kaunis Beatrix naitettiin vanhalle leskimiehelle, jonka lapset ovat Beatrixia vanhempia. Tämä ei sopinut turhamaiselle Beatrixelle, joka on tottunut aina saamaan tahtonsa läpi. Kun heidän kasvattiveljensä, kirkonpalveluksessa työskentelevä Ragvald, palaa, pääsee kauan piilossa pysynyt intohimo valloilleen kamalin seurauksin.

 

'' Uskollisuus oli Halvastille valtava, suorastaan ylimaallinen asia. Se oli pyhä ja loukkaamaton, tärkein ja kallein hänen ominaisuuksistaan. Hän oli sen kerran lahjoittanut marskille eikä se ollut uudelleen annettavissa. Mutta sitä Ragvald ei voisi koskaan ymmärtää. ''

s. 214

 

Halvast oli kuin koiranpentu. Hän seurasi sokeasti isäntäänsä ollen itse täysin kykenemätön tekemään minkäänlaista aivotyötä. Hän oli täydellinen vastakohta läheiselle kasvattiveljelleen Ragvaldille, joka oli aina punomassa juonia päästäkseen parempaan asemaan. Ragvald oli häikäilemätön kirkonmies vailla uskoa Jumalaan. Soturi ja kirkko, seuraaja ja johtaja, kohtalo päättää lähettää nämä hyvin erilaiset veljekset marski Tyrgils Knutssonin johdolla Karjalaan rakentamaan ja puolustamaan uutta linnoitusta Novgorodia vastaan.

 

Kun aloitin lukemaan tätä romaania ei minulla ollut mitään tietoa mistä se kertoisi. Aluksi siis oletin sen kertovan Anna Eilifintyttären tarinan, mutta yllätyinkin positiivisesti siitä kuinka kertoja aina vaihtui luvuttain. Näin tarina raotti niin Halvastin, Ragvaldin, Beatrixen, Annan sekä Novgorodilaisen Fetinjan ja uskonnollisen pikkusekku Filippan elämää. Henkilökaartin luonteenpiirteissä oli mukavasti vaihtelua, mutta jokaisella henkilöllä tuntui olevan enimmäkseen vain se yksi vallitseva piirre ja that's it.

 

Rakstin kuitenkin tuota historiallista miljöötä ja ajankuvausta. Olen juuri keväällä opiskellut Suomen historiassa noista ristiretkistä ja nyt oli mukava päästä lukemaan tuosta kolmannen ristiretken ja Pähkinäsaarenrauhan välisestä ajasta. Oli aika hauskaa bongata tekstistä tuttuja nimiä (Tyrgils Knutsson, Birger kuningas, Mauno Ladonlukko) ja tapahtumia (1292 Hämeen hävitys). Kuitenkin vähän ärsytti se, kuinka niin useat haukan suvun jäsenet pääsivät sotkeutumaan Ruotsin kruunun valtapolitiikkaan. Yksi olisi ollut varsin riittävä ja uskottavuuden rajoissa...

 

Tähdet: * * * +

 

Muualla luettu: Pii/Maailman ääreen

 

Empire of Ashes - Nicholas Nicastro

Kirjan nimi: Empire of Ashes - A novel of Alexander the Great

Kirjoittaja: Nicholas Nicastro

Kustantaja: A Signet Book
Julkaisuvuosi: 2004
Sivumäärä: 364
Mistä: Ostettu

 

'' ´´Big trial today. It's listed right in the middle of the dias. And it's not just some crappy inheritance case....´´ - -

´´The defendant is Machon.´´

´´Alexander's boy?´´

´´The same. And the prosecutor is Aeschines.´´

´´What, he's back?´´

´´Apparently. The charges are 'betrayal of the public trust' and 'impiety' - or something.´´ - -

´´ - - Just to be safe, we should probably vote 'guilty' if we get on the jury, right?´´

Deuteros looked around furtively. ´´You asking me?´´

´´Who else is standing here?´´

´´Sure, guilty - I guess.´´

´´There he stands, an adept of Themis herself!´´ Swallow laughed, clapping his friend on the shoulder. ´´Athenian justice is safe with men like you Deuteros!´´ ''

s. 11-12

 

On vuosi 323 eaa. Aleksanteri Suuri on kuollut ja hänen lähipiiriinsä kuulunut Machon on päätynyt tuomioistuimen eteen. Tämä on suuri ja jännittävä tapahtuma ateenalaisille, ja arpaonni suosiikin Swallowia ja Deuterosta. He pääsevät oikeudenkäynnin juryyn kuulemaan kaksi vaihtoehtoista tarinaa Aleksanteri suuren elämästä ja Machonin roolista siinä.

 

Syyttajä Aeschines kertoo tarinan suuresta ja voimakkaasta keisarista, joka voittamattomana valtasi suuria alueita. Machonin versio on erilainen. Siinä nuori runopoika Aleksanteri vapauttaa sotavanki  Machonin nostaen hänet lähipiiriinsä. Sitten kertomus jatkuu lukuisilla kuvauksilla Aleksanteri Suuren sotaponnisteluista, kuitenkin vieden sitä kunniaa pois Aleksanterin harteilta: sotataktiikat ja neronleimaukset olivatkin lähtöisin Aleksanterin autistiselta velipuolelta Arridaeuselta. Oikeastaan mahtava Aleksanteri Suuri vaikutti tyhmänrohkealta yllytyshullulta, joka piti itseään jumalana, Zeuksen poikana, Herkuleen veroisena. Machonin antaman kuvan perusteella kutsuisin Aleksanteria aika brutaaliksi ja itsetuhoiseksi juopoksi.

 

Odotin tältä kirjalta pureutumista Aleksanteri Suuren elämään ja sen tapahtumiin tai ainakin henkilöhahmona syvemmin. Tällainen lukukokemus oli Margaret George:n romaani Elisabeth I. Ikäväkyllä tämä lukukokemus oli kaukana siitä. Romaanissa oli vain sotakuvausta sotakuvauksen perään aina välillä viitaten Aleksanterin juominkeihin tai rakastaja Hephaestioniin. Oikeastaan kehenkään henkilöön ei menty sen syvällisemmin. Pidin suunnattomasti tuosta oikeudenkäynti ideasta, vaikkakin sitä ei osattukaan hyödyntää loppujen lopuksi tarpeeksi, mutta uskoakseni juuri se oli syynä kaiken syvyyden puuttumiseen. Koko romaani oli nimittäin Machonin (tai Aeschinesin) kertomaa niistä tapahtumista, eikä jonkun toisen kertomus siitä mitä joku toinen teki, kerro sen syvällisemmin näiden henkilöiden motiiveista tai ajatuksista. Aikamoista tervanjuontia oli tämän lukeminen...

 

Tähdet: * +

The Big Four - Agatha Christie

Kirjan nimi: The Big Four

Kirjoittaja: Agatha Christie

Kustantaja: A Dell Book
Julkaisuvuosi: 1927/1978
Sivumäärä: 173
Mistä: Ostettu

 

'' ´´Li Chang Yen may be regarded as representing the brains of the Big Four. He is the controlling and motive force. I have designated him, therefore, as Number One. Number Two is seldom mentioned by name. He is represented by an ´s´ with two lines through it - the sign for a dollar; also by two stripes and a star. It may be conjectured, therefore, that he is an American subject, and that he represents the power of wealth. There seems no doubt that Number Three is a woman, and her nationality French. It is possible that she may be one of the sirens of the demi-monde but nothing is knew definitely. Number Four -´´

His voice faltered and broke. Poirot leant forward.

´´Yes,´´ he prompted eagerly. ´´NumberFour?´´ - -

´´The destroyer,´´ gasped the man. ''

s. 15-16

 

Hercule Poirot on nyt aivan uuden haasteen edessä. Yhden rikoksen selvittämisen sijaan hänellä on vastassaan rikolliskopla. Tässä koplassa on neljä johtajaa ja he ovat vastuussa koko alamaailmasta. Maailman nerokkaimmat aivot - Poirotin jälkeen tietysti -, äveriäin mies, älykkäin tiedemies ja taitavin naamioitujja ovat liittoutuneet yhteen pyörittäen koko maailmaa. Heidät Poirot on saanut vastaansa. Tämä vastustaja on lähes ylivoimainen Poirotille, jonka on todella laitettava harmaat aivosolunsa koville. Varsinkin kun kaikki Big Four:sta liikaa tietävät eliminoidaan.

 

'' It has always seemed to me extraordinary that a woman should go so far in the scientific world. I should have thought a purely masculine brain was needed for such work. ''

s. 45-46

 

Onneksi Poirotin apuna on aina niin uskollinen Hastings, jonka täysin väärät johtopäätökset usein auttavat Poirottia löytämään sen oikean ratkaisun. Kyllähän Hastingsing heikkous punapäisiä naisia kohtaan on yleisessä tiedossa, mutta aina vain hänen hyväuskoisuutensa jaksaa ihmetyttää. Uusi puoli minulle oli tuo hänen asenteensa naistieteilijöitä kohtaan. Miksi ihmeessä tieteen tekemiseen tarvittaisiin maskuliiniset aivot? Tuohan on aivan järjetöntä. Hyvänä esimerkkinä naisen kykeneväisyydestä tieteen tekoon toimii kaksinkertainen nobelisti Marie Curie. Tietysti suurinosa merkittävistä tiedemiehistä oli miehiä, koska naisilta evättiin pitkään opiskelumahdollisuus. Kiitos siis Christielle luodessaan johtavan naistieteilijän hahmogalleriaansa.

 

Tässä teoksessa tapahtui hyvin paljon. Koko ajan Big Four iski ja Poirot juoksenteli perässä keräten todisteita. Tuntui melkein kuin olisin lukenut kahdeksantoista mininovellia Poirotin tutkimuksista, jotka kuitenkin liittyivät yhteen samojen taustajoukkejen kautta. Hassua kun luin tämän muutama vuosi takaperin suomeksi pidin tätä yhtenä parhaista poiroteista. Nyt taas tuo nopea tahti vain häiritsi. Rakastan nimittäin seurata Poirotin johtolankojen keräilyä ja sitten jännittävää paljastustilaisuutta ja sitten vielä lopulta selitetään miten hän oli päässyt tähän lopputulokseen. Tästä romaanista puuttui kaikki selittely niin minijutuissa, kuin suuresa juonessa. Ehkä tämä ei myöskään iskenyt niin hyvin, koska tiesin jo kaikki henkeäsalpaavat juonenkäänteet, jolloin se nerokkuus tuntui katoavan ja jäljelle jäävän vain sekalainen yhdistelmä tarinoita paljolla toiminnalla. Pidin kuitenkin paljon siitä, että Hastingsin lisäksi myös Poirot oli useaan otteeseen täysin pihalla Big Four:in toiminnasta. Mukavaa vaihtelua Poirotin ylivertaisuudelle.

 

 

Tähdet: * * +

 

Muualla luettu: Hanna/Sivujen välissä ja Apple/Uusi kuu

Fatiman käsi - Ildefonso Falcones

Kirjan nimi: Fatiman käsi (La mano de Fátima )
Kirjoittaja: Ildefonso Falcones (Satu Ekman & Taina Helkamo)
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2009, suomennos 2011
Sivumäärä: 1011
Mistä: Ostettu

'' On totta, että maurit ovat nousseet kapinaan, mutta vanhat kristityt ovat syösseet heidät epätoivoon ylimielisyydellään, järjestelmällisellä ryöväämisellään ja heidän vaimojensa häpäisemällä. Jopa papit ovat käyttäytyneet säädyttömästi. Kokonainen kylä maureja on kannellut kirkkoherrastaan arkkipiispalle, ja valitus on päätetty tutkia. ´´Hakekaa hänet pois täältä´´, asukkaat ovat pyytäneet, ´´tai jos ette vie, naittakaa hänet, sillä kaikilla meidän lapsillamme on hänen siniset silmänsä.´´

FRANCÉS DE ÁLAVA, Espanjan Ranskan-suurlähettiläs tiedonannossaan Filip II :lle vuonna 1568 ''
s. 18

Hernando Ruiz on mauri sinisillä silmillä. Kun pakolla kristinuskoon käännytetyt maurit tarttuvat aseisiin poljettujen oikeuksiensa puolesta, päätyy Hernando ikävään välikäteen. Kristittyjen silmissä hän on mauri ja maurien silmissä taas nasaretilainen. Jopa hänen oma isäpuolensa Brahim kohtelee häntä kuin pahaista rakkia toivoen hänen kuolemaa. Oikeastaan nuori Hernando ei tunnu itsekään tietävän, mikä hän on. Niin katolinen pappi kuin mauriyhteisön uskonnollinenjohtaja Hamid opettivat häntä ahkerasti.

'' Sinä yönä hän [Hernando] oli loikkinut satojen ruumiiden yli, kuullut ja jopa haistanut kristittyjen joukot vallanneen vihan ja vimman, mutta ei hän halunnut viedä näiden puolisoiden ja isien viimeistä toivonhiventä.
- Kaikki Juvilesin kirkon edustalla olleet kuolivat! Kaikki! tiedustelija ulvaisi. -Yli tuhat naista ja lasta! Yksikään ei pelastunut. ''
s. 122

Patoutunut viha ryöppyää ulos, eikä kukaan pääse sitä pakoon. Puolin ja toisin surmataan toisen uskonnon edustajia sumeilematta, jos nämä eivät käänny. Edes naiset ja lapset eivät ole turvassa. Tästä syntyy kostonkierre jolle ei näy loppua. Hernando onnistuu pääsemään maurikuninkaan suosioon, mutta hän ei ole siltikään turvassa. Hän on nimittäin iskenyt silmänsä samaan tyttöön kuin väkivaltainen isäpuolensa Bahrim, jolle yhden nasaretilaisen listiminen ei ole ongelma eikä mikään.

Seikkaulua, rakkautta ja historiaa kietoutuneena elämäntarinan ympärille. Mitä muuta voisikaan kirjalta toivoa. Teoksen henkilöhahmot aikaansaivat monenlaisia tuntemuksia aina vihasta helpotukseen. Kävi kyllä sääliksi noita ihmiskohtaloita. Niin paljon kuolemaa ja tuskaa jouduttiin kärsimään sodassa uskontonsa ja kulttuurinsa puolesta. Hernandonkin elämä oli yhtä vuoristorataa tasapainoitellen kahden kulttuurin välissä tavoitteenaan niiden yhdistäminen rauhan saamiseksi. Aina kun hän pääsi hyvään asemaan, hän putosi rähmälleen ja aina vain syvemmälle ja syvemmälle. Täytyy vain ihailla Hernandon sinnikkyyttä aina vain jaksaa nousta ylös ja jatkaa, vaikka hän olikin molempien kulttuurien hyljeksimä.

Falcones on taas luonut ihanan tarkan historiallisen romaanin, joka ei kuitenkaan aivan yltä Meren katedraalin tasolle. Tässä oli niin paljon sotaa, salajuonia, kaappareita jne. että välillä oli ihan hankala pysyä perässä hengästymättä. Rakastan tiivistä tunnelmaa ja sitä kun kirjaa ei malta päästää käsistään, mutta tämä teos tuntui paikkapaikoin etenevän jopa liian nopeasti. Aika hassua sinäänsä, koska tällaisenaankin romaanissa on yli tuhat sivua.

Asia mitä rakastan historiallisissa romaaneissa on se kuinka ne syventävät koulun oppeja avaten ne aivan uudella tavalla eteen. Näin ei enää lue mitä keskiajalla tapahtui, vaan pääsee elämään ja hengittämään tuota aikaa taitavan kirjailijan johdattamana. Yksinkertaisesti vain rakastan Falconesin tapaa maalata kokonainen aikakausi ja kulttuuri herättäen sen henkiin. Kaikki paikkojen kuvaus on niin mestarillista, että nyt tuli hinku päästä Espanjaan näkemään nuo kaupungit omin silmin. Tuntuu aika hämmentävältä, kuinka paljon maureja vainottiin 1500-luvun Espanjassa. Kuten Hernando olen minäkin taipuvainen näkemään eri uskontojen ja kulttuurien yhdistävät enkä erottavat tekijät.

'' ´´Sinun täytyy olla kristittyjäkin kristitympi ja samalla hartaampi muslimi kuin kukaan meistä´´ ''
s. 400

Tähdet: * * * *

Muualla luettu: Vinttikamarissa ja Emilie/le Masque Rouge

Lue oman hyllyn kirjat -haaste on tilanteessa 14/65

Suljettu maa - Barbara Demick

Kirjan nimi: Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa (Nothing to envy - ordinary lives in North Korea)
Kirjoittaja: Barbara Demick (Antti Immonen)
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 398
Mistä: Ostettu

'' KAUAN ELÄKÖÖN KIM IL-SUNG

KIM JONG-IL, 2000-LUVUN AURINKO

ELÄKÄÄMME OMALLA TAVALLAMME

MEILLÄ EI OLE MITÄÄN KADEHTITTAVAA MAAILMALTA ''
s. 23

Pohjois-Korea on maa josta tieto ei kulje mihinkään - ei sisään eikä ulos. Propagandakoneisto kuitenkin jyllää pitäen kansalaiset kurissa. 1900-luvun lopussa suuri osa kansalaisista kuolee. Viikatetta heiluttaa ruuanpuute. Nälkäkuolema kolkuttaa ovella. Epätoivoissaan ihmiset syövät sammakot ja koirat sukupuuttoon. Sekään ei riitä. Palkkaa ei makseta, ja ihmiset ihmiset vaeltavat etsien edes jotakin suuhunpantavaa. Ruohokin vaikuttaa maittavalta. Pimeäkauppa alkaa rehottamaan, ja maa jossa yksityisomistus on kiellettyä, tulee torikaupasta elinehto - ainakin niille joilla on siihen varaa. Loput kuolevat. Tällaista on elämä Pohjois-Koreassa, mutta näin ei ole ollut aina. Kun kommunismi oli vielä suosittua maailmalla, Kim Il-Sungin johtama Pohjois-Korea kukoisti. Oli sähköä ja uusia rakennelmia nousi pilvinpimein. Sekä Neuvostoliitto että Kiina tukivat ja kävivät halpaa kauppaa. Sitten kommunistiset diktatuurit luhistuivat, ja Pohjois-Korea muuttui pimeäksi, uhittelevaksi ja ennenkaikkea nälkäiseksi paikaksi.

Tässä synkässä maailmassa elävät rakastavaiset Mi-ran ja Jun-sang. Kuuden vuoden seurustelun jälkeenkin pieni poskisuudelmantapainen hipaisukin on järkytys. He tapaavat pimeän turvin, eihän seurustelua tunneta saati hyväksytä Pohjois-Koreassa. Tämä rakkaustarina on tuomittu turmioon. Mi-ran kuuluu Pohjois-Korean kastijärjestelmän pahnanpohjimmaiseksi sukunsa Etelä-Korealaisten juuriensa vuoksi. Näin ollen häneltä on evätty kaikki tulevaisuuden näkymät ja tuomittu jatkuvan tarkkailun alaisuuteen. Jun-sang puolestaan on vauraan japanilaistaustaisen suvun älykäs vesa, jolla saattaisi olla mahdollisuus päästä jopa puolueen jäseneksi ja näin ollen ylimpään kastiin.

Rouva Song uskoo puolestaan kirkkain silmin kaiken propagandan ja on esimerkillinen ja ahkera kommunisti. Hän todella uskoo, että Pohjois-Korea on maailman paras valtio ja sen johtajat pyhiä. Tehdas jossa hän työskentelee joudutaan kuitenkin sulkemaan sähkönpuutteen vuoksi, ja Rouva Songin on pakko pohtia arvonsa uudelleen tai kuoltava nälkään. Harmaitahiuksia hänelle aiheuttaa myös kapinallinen tytär Oak-hee, jonka räväkkäät mielipiteet voivat saattaa koko perheen suuriin ongelmiin. Muita keskeisiä henkilöitä on Hyuck, vaeltava pääsky, köyhä katupoika, joka etsii ruokaansa usein rautatieaseman lähistöltä, sekä tohtori Kim. Tohtori Kim tuli hyvin kommunistimielisestä perheestä ja hänen isänsä kuului puolueeseen, jonne hän toivoi itsekin joskus pääsevänsä.

'' - - hänen koko tulevaisuutensa riippui hänen kyvystään itkeä. Vaakalaudalla ei ollut pelkästään ura ja jäsenyys työväenpuolueessa vaan selviytyminen. Kysymys oli elämästä ja kuolemasta. Jun-sang oli kauhuissaan.
- - Jun-sang tunsi putoavansa polvilleen, keinuvansa edestakaisin ja nyyhkyttävänsä muiden lailla. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. ''
s. 138

Mikään ei ole omaa Pohjois-Koreassa - ei edes tunteet. Kun Kim Il-Sung kuolee, kaikkien odotetaan olevan surunmurtamina, ja kuten Jun-Sang huomaa, aina ei ole helppoa esittää muuta kuin on, mutta jos oma henkikulta on tärkeä se on pakko oppia. Nälänhädän aikaan puolestaan piti kovettaa itsensä. Oli hirveätä lukea kuinka Mi-ran joitui vain pikkuhiljaa hyväksymään, että hänen oppilaansa kuolevat, ja tohtori Kimin hahmottaa että kaikkia ei vain voi auttaa. Silti kuulostaa niin kauhealta kuinka ruumiiden keräämisestä julkisiltapaikoilta puhuttiin täysin arkipäiväiseen ja neutraaliin sävyyn.

Oli mielenkiintoista lukea tuosta suljetusta maasta, jossa jokainen varomaton sana voi viedä loppuelämäksi työleirille, ja jossa on mahdotonta tietää kuka on ystävä ja kuka valtion vakooja. Kuka tahansa voi nimittäin kieliä. Kuitenkin toivoa antoi se tieto, että tämä kirja perustui tosi tapahtumiin ja näin ollen henkilöiden on pakko selvitä tuosta kaikesta, jotta he ovat pystyneet kertomaan tarinansa Demickille. He ovat päässeet pois - loikanneet Etelä-Koreaan.

Tästä lukukokemuksesta puuttui kuitenkin jotakin. Se asia mikä teki Pitkä matka paratiisiin teoksesta niin ravistelevan ja herättelevän uupui tästä. Suljettu maa oli enemmänkin läpileikkaus Pohjois-Koreaan ja henkilöhahmot jäivät hiukan etäisiksi ja pidättäytyviksi. Suljettu maa herätti jonkin verran ajatuksia, mutta en tuntenut päähenkilöiden tuskaa enkä kokenut suurta tunnereaktiota. Tämä teos kertoo hienosti Pohjois-Korean arjesta, joten siitä kiinnostuneet tarttukaa ihmeessä. On nimittäin aika pelottavaa ajatella, että jossakin eletään toulla tavalla vielä tänäkin päivänä.

Tähdet: * * *

Muualla luettu: Pii/Maailman ääreen, Vinttikamarissa, Sonja/Sonjan lukuhetket, Katja/Lumiomena, Amma/Amman lukuhetki, Maija/Kirjojen keskellä, Kaitaliina, Kirjanainen, Liisa/Luetut, lukemattomat ja Jori/Kaiken voi lukea!

Lue oman hyllyn kirjat -haaste pääsi tilanteeseen 13/65. Vielä aika paljon kirittävää.