Kirjan nimi: Forrest Gump
Kirjoittaja:
Winston Groom
Kustantaja:
Black Swan
Julkaisuvuosi: 1986/1995
Sivumäärä: 239
Mistä: Oma
Olen nähnyt tyon Forrest Gump -elokuvan muutama vuotta sitten, ja muistan tykästyneeni sen päähahmoon hyvin paljon. Viime kesänä, kun olin Oxfordissa löysin sitten tämän kirjan punnalla. Tietysti se siitä sitten tarttuikin mukaan. Ennen tätä en kyllä ollut tiennyt, että kyseinen elokuva perustui kirjaan. Näin sitä tulee aina oppineeksi uutta.
''Let me say this: bein a idiot is no box of chocolates. People laugh, lose patience, treat you shabby. Now they says folks sposed to be kind to the afflicted, but let me tell you -it ain´t always that way. Even so, I got no complaints, cause I reckon I done live a pretty interestin life, so to speak.
I been a idiot since I was born. My IQ is near 70, which qualifies me, so they say.''
s. 9
Täytyy kyllä sanoa, että hyvin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas se elämä olikin. Forrest ehti elämänsä aikana olemaan niin jalkapallotähti, kuin Vietnamin sodan sankari. Forrest lähetettiin myös avaruuteen, ja ehtipä hän olla mukana elokuvassa seka pingisturnauksessa Kiinassa. Hän tapasi kaksi Yhdysvaltojen presidenttiä ja tietysti Kiinan Maon. Oikeastaan Forrestin koko elämän kuvaamiseen menisi niin paljon aikaa ja tilaa, että eiköhän tuossa ollut jo riittämiin maistiaisia. Moni on myös luultavasti nähnyt tuon elokuvasovituksen ja näin tietää juonen pääpiirteissään. Ihmeellistä tässä on se, että kaikki nuo tapahtuvat vain tuntuivat luonnolliselta jatkeelta edelliseen. Aikas mielenkiintoista ottaen huomioon, kuinka kaikki mahdollinen tuntui tapahtuvan hänelle.
''Winston Groom has created the ideal citizen for the modern world - a perfect idiot''
P.J. O'Rourke
Forrestilla ei siis ollut paljoa älykkyyttä, ainakaan näissä arkisissa asioissa, mikä saikin hänet paikkapaikoin pulaan. Forrestin sydän oli kuitenkin puhdasta kultaa, ja mitä hän tekikään, hän yritti aina vain tehdä oikein. Ikävä kyllä koska hänen järjenjuoksunsa ei aina ollut kovin nopeata, hän tuntui hyvin usein reagoivan juuri sillä väärällä tavalla, ainakin jos muilta kysytään. Onneksi Forrestin luonteeseen kuului periksiantamattomuus kaikessa mihin hän ryhtyi. Hän myös tuntui hallitsevan pelin kuin pelin aina painista shakkiin, ja huuliharppuakin hän pystyi soittamaan vain kuulemalla musiikkia. Näin ollen Forrestin elämässä oli joko hyvin paljon lahjoja, onnea tai sitä älyä, joka oli vain piilossa. Sisimmässää Forrest oli kumminkin vaatimaton ihminen ja ihana loppu tuntuikin kuvastavan sitä hyvin.
Kirjassa oli myös paljon sivuhenkilöitä, joista tärkein oli luultavasti Forrestin elämän rakkaus Jenny Curran. Koko ajan Forrestilla tuntui etsivän Jennyä, mutta lähes aina kävi jotain ja heidän tiensä erosivat. Itse en kumminkaan onnistunut kiintymään Jennyyn, joten eipä se liemilti sitten haitannutkaan. Toinen henkilö jota kohti Forrest aina pyrki oli hänen äitinsä, joka tuntui aina olevan hyvin huolestunut Forrestin tekemisistä. Forrestilla oli siis usampaan otteeseen nokka jo kohti kotia, kunnes hän taas päätyi johonkin sattumukseen ja matka katkesi siihen. Myös Forrestin jalkapallo- ja sotatover Bubban kotikonnuille tuntui Forrestilla olevan kiire perustamaan heidän yhdessä suunnittelemaansa katkarapubisnestä. Sen aloittamiseen kuitenkin tarvittiin rahaa, joten aikaahan siinä meni ennen kuin Forrest pääsi siihen itse perustamiseen asti.
Jos oikein muistan Forrestin sotakaveri Dan , joka siis menetti jalkansa, oli kuvattu epämiellyttävänä ja katkeroituneena siinä elokuvassa. Kyllähän hän kirjassakin oli katkeroitunut sodalle, mutta voimakkaammin hänestä paistoi halu auttaa Forrestia, vaikka aina hänen apunsa ei ollutkaan parasta Forrestille. Luonne tuntui siis olevan Danilla erilainen, mutta olihan tapahtumiakin aikas paljon muutettu ja karsittu elokuvaan, joten eipäs tuo ihme olekkaan. Elokuvan muutokset ovat kyllä ymmärrettävät, koska kirjassa oli niin paljon tapahtumia. Nytkin jos luki kirjaa edes tunnin putkeen, oli siinä niin paljon tapahtumia että päätä rupesi lähes huimaamaan. Siksi kirja olikin mainioata lukemista bussimatkoille ja mainoskatkoille, jolloin tarinaa pystyi hahmottamaan vähän paremmin.
Alku lähti kirjassa liikkeelle vähän hitaasti, mikä tosin saattaa johtua kirjan kirjoitusasusta. En tiedä oliko se jotakin murretta vai mitä, mutta siinä -ing päätteestä tippui g:t pois ja old oli ole jne. Varsinkin aluksi en ollut pysyä perässä tekstin kanssa, ennekuin tuohon kirjoitukseen tottui. Varsinkin tuo Vietnamin sodasta kertova osuus oli suhteellisen hankalaa. Se tapahtui kirjan alkupuolella ja siinä oli sota sanastoa, jota en osaa edes suomeksi. Otappa se sitten englanniksi ja vielä oudosti kirjoitettuna, ja selvitä mitä tapahtuu... Yleisesti ottaen pidin kuitenkin kirjasta ja oli ihanaa seura Forrestin elämää ja sitä miten hän siitä kertoi. Siinäpä vasta päähenkilö johon kiintyy kirjaa lukiessa. Pitäisikin varmaan katsoa tuo leffa taas lähiaikoina ja nähdä, kuinka paljon nämä versioit sitten loppujen lopuksi erosivatkaan toisistaan. Nyt tuntuu, että aikas paljon.
Tähdet: * * * +
Kirjan on lukenut suomeksi ainakin
Kuvia ja sanoja -blogi
Lue oman hyllyn kirjat -haaste on nyt 6/65
