H.R.H. - Danielle Steel

Kirjan nimi: H.R.H.
Kirjailija: Danielle Steel
Kustantaja: Corgi
Julkaisuvuosi: 2007/2006
Sivumäärä: 492
Mistä: Lentokenttäostos

'' She was like a fine Thoroughbred racehorse with only a single course to run, that of supporting her father, in the small unimportant ways she could. More often than not, the work she did seemed utterly meaningless to her. She felt as though she was wasting her life in Vaduz. ''
                                          s.24

Christianna ei ole kuten kuka tahansa parikymppinen nuori nainen. Hän on Liechtensteinin prinsessa ja kuninkaan silmäterä. Christiannan tehtävänä on leikata nauhoja ja istua illallisilla, olemalla isänsä tukena. Christianna ei ole kuitenkaan tyytyväinen elämäänsä. Maistettuaan hetken vapautta opeskeltuaan Yhdysvalloissa, tuntuvat tylsät edustustehtävät hänestä täysin turhilta.

Christianna päättää taistella kohtaloaan vastaan ja lähtee Eritreaan Punaisen ristin vapaaehtoiseksi AIDS klinikalle. Muut vapaaehtoiset huomaavat pian, että hyväsydämisellä Christiannalla on lahja olla ihmisten seurassa, mutta kukaan ei osaa arvata hänen todellista henkilöllisyyttä. Kun Lääkärit ilman rajoja järjestön mukana leiriin saapuu komea Parker, syntyy nuorten välille roihuava romanssi, mutta voiko se kestää kun Christiannaa painaa suuri salaisuus henkilöllisyydestään.

Kiireisen ja raskaan kevään jälkeen kaipasin jotakin vähän rennompaa lukemista, johon Steel on yleensä olla oiva valinta. Tällä kertaa luotto hömppäkirjailijani kuitenkin petti minut. H.R.H. oli liiankin höttöä ilman mitään varsinaista taytettä. En edes tiedä miksi luin tämän loppuun, koska rentouden sijaan ärsyynnyin. Oliko se oikeasti tässä? Tuntuu kuin Steelin olisi ollut pakko kirjoittaa jotakin ilman minkäänlaista ideanpoikasta tai suunnitelmaa.

'' None of them could even remotely imagine what Christianna had done to the girl who never talked. But whatever it had been, it worked. They all agreed. There was no question about it. Christianna had a gift. They felt lycky to have her in their midst. And she even more so to be there with them. ''
s. 218

Romaanin henkilöhahmot olivat hyvin kökköjä. Suurin osa oli vain luonteettomia nimiä ilman mitään muuta. Ne joita oli edes vähän viitsitty luonnehtia voisi tiivistää pariin sanaan. Erityisen ärsyttävää oli Christiannan kuvaus täydellisenä yli-ihmisenä. Hän oli lumoavan kaunis, hyväsydäminen, tunnollinen, ystävällinen ja lahjakas kaikessa mitä hän teki. Myös Parker oli täysin uskomaton ihanne kumppani.

Toinen hyvin ärsyttävä asia oli tunne siitä, että oliko tätä romaania ylipäätänsä kertaakaan luettu kokonaisuutena läpi, vai voiko olla, että lukijan älynlahjoja pidettäisiin näin minimaalisina. Kirjassa nimittäin toistettiin aina parin sivun välein oikeastaan kaikkeen perusteluna jotakin näistä kolmesta asiasta: 1. Christianna oli kyllästynyt elämäänsä prinsessana ja halusi tehdä jotakin merkityksellistä. 2. Vapaaehtoiset eivät yleensä aloittaneet suhteita toisiinsa, koska se mutkistaisi asioita liikaa ja he olivat kuin sisaruksia. 3. Christiannan ja Parkerin suhteesta ei voisi tulla mitään koska Christianna oli kuninkaallinen. Eiköhän lukijalla kuitenkin ole tarpeeksi aivokapasiteettia muistaa nämä asiat ilman jatkuvaa osoittelua.

H.R.H. oli valtaisa pettymys. Olin odottanut jotakin mielenkiintoista takakannen vuoksi, mutta koko kirja oli todella vain se takakansi, jossa on kerrottu kaikki aivan loppuratkaisua lukuunottamatta. Myöskin sitä Afrikaa ja vapaaehtoistyötä mitä odotin paljon, oli vain paperinen tausta romanssille ilman sen suurempaa merkitystä. Itseasiassa miljööllä ei ollut mitään varsinaista roolia koko kirjassa. Se on vain laitettu sinne kuulostamaan eksoottiselta. Jatkuvan toistonsa vuoksi tämän lähes viisisataasivuisen kirjan olisi ihan hyvin voinut tiivistää noin sataan sivuun ilamn, että mitään juonellista olisi jäänyt pois. Parin vähän traagisemman kohtauksen vuoksi annan tuon plussan. Muuten jos sisällötön parikymppisten, joitten luulisi olevan vain pahaisia teinejä, romanssi johon on sotkettu vähän kuninkaallisia ei houkuta niin kannattaa pysyä kaukana.

Tähdet: * +

Lue oman hyllyn kirjat -haaste sai taas vähän eloa: 18/65

Muualla luettu: Maailman ääreen

Paikka vapaana - J.K. Rowling

Kirjan nimi: Paikka vapaana (The Casual Vacancy)
Kirjailija: J.K. Rowling, suomentanut Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 543
Mistä: Oma




'' 6.II Odottamattoman vakanssin katsotaan olevan kyseessä:
(a) kun valtuutettu ei ilmoita määräaikaan mennessä ottavansa tehtävänsä vastaan; tai
(b) kun hän jättää eroilmoituksen;
(c) valtuutetun kuollessa

Charles Arnold-Baker

Paikallishallinto

seitsemäs painos ''

s. 7

 

Barry Fairbrother on omistanut koko elämänsä Pagfordin pikkukaupungille. Hän on mies joka saa koulun häirikköoppilaasta soutujoukkueentähden ja käännettyä vastustajat omalle kannalleen. Barry on koskettanut lähes kaikkien Pagfordin asukkaiden elämää. Yhdeksäntoistavuotis hääpäivänään Barryä vaivaa kuitenkin aivan mahdoton päänsärky, joka päättyy hänen tuupertumiseen maahan - kuolleena. Vaikka Barryn menettäminen on suuri tragedia, ei ihmisillä ole kauaa aikaa surra. Barryn kuoleman johdosta on paikallisvaltuustoon syntynyt odottamaton vakanssi. Tuoli on tyhjä ja odottaa istujaa.

 

'' Pagfordin paikallisvaltuusto oli kaupungin kokoon nähden sangen vaikutusvaltainen elin. Se kokoontui kerran kuussa kauniissa viktoriaanisessa entisessä kirkkosalissa. Yritykset leikata valtuuston budjettia, karsia sen toimivaltaa tai sulauttaa sen tehtävät johonkin uudenaikaiseen yhteiselimeen olivat kohdanneet vuosikymmenien ajan tiukkaa ja menestyksekästä vastarintaa. Pagfordin valtuusto ylpeili sillä, että se oli kaikista Yarvilin aluehallinnon alaisista paikallisneuvostoista uppiniskaisin, kovaäänisin ja riippumattomin.

[- -] Koska kaupungin äänioikeutetut yleensä otaksuivat, että halu palvella valtuustossa merkitsi automaattisesti siihen tarvittavaa pätevyyttä, kaikki kuusitoista valtuutettua olivat saaneet paikkansa ilman vastaehdokasta.

Tämä sulassa sovussa valittu elin oli kuitenkin parhaillaan sisällissotaan verrattavissa tilassa. Muuan kiista, joka oli herättänyt Pagfordissa vihaa ja katkeruutta yli kuusi vuosikymmentä, oli tullut ratkaisuvaiheeseen, ja vastapuolet olivat järjestäytyneet kahden karismaattisen johtajan taakse. ''

s. 61

 

Pagfordin asukkaat ovat jakaantuneet kahtia. Tämä ihmisiä raastava kiistanaihe on Pagfordin laitamilla sijaitseva huumeidenkäyttäjien ja muutenkin huonompina ihmisinä pidettävien asuinalue Fields, jonka monet haluisivat nähdä ennemmenkin osana Yarvilia kuin rakasta Pagfordia. Barry oli Fieldsin suuri puolestapuhuja, ja nyt molemmat puolet haluavat ehdottomasti tyhjälle paikalle oman kannattajansa. Koko Pagfordin historiassa ollaan ensimmäistä kertaa ajauduttu tilanteeseen, jossa pitää järjestää vaalit valtuustopaikasta. Vaalipäivän lähestyessä rupeaa asukkaiden vaijetuimmat salaisuudet tulemaan esiin, ja pikkukaupungissahan tiedolla on tapana levitä hyvinkin nopeasti.

 

Paikka vapaana on läpileikkaus Englannin maaseudun pikkukaupungin asukkaiden elämästä ja valtataistelusta. Rowling marssittaakin lukijan eteen pitkän liudan erilaisia ihmisiä. On niin narkkaria, puotipuksua, lääkäriä, yksinhuoltajaa, naistenmiestä, pahoinpitelijää, onnellista ja onnetonta asukasta. Henkilöistä suurin osa on enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä, vaikkakin lähes kaikista valotetaankin useampaa puolta. Juuri kun olin alkanut pitämään jostakin henkilöstä hänestä tuotiin jokin ei niin miellyttävä puoli esiin ja toisin päin inhokkihahmosta näytettiinkin herkempi puoli. Joistakin kuten Pricen perheestä en oppinut missäänvälissä pitämään.

 

Paikka vapaana oli hyvin erilainen romaani kuin odotin. Luulin aloittavani lukemaan aikuisten juonittelua valtuustopaikan saamiseksi, mutta harmikseni Rowling ei ollut malttanut luopua nuorison kuvauksesta. Lähes puolet koko romaanista oli kaupunkilaisten nuorten romansseja, muita seikkailuja sekä muitten asioihin puututmista. Olisin kaivannut tuosta vähän irtiottoa mutta ei. Monet ovat myös kritisoineet liian suurta henkilökaartia. Itse pysyin lähes koko ajan kärryillä kuka oli kukin, mutta vähempikin olisi riittänyt. Varsinkin kun nyt jäi sellainen tunne, että Rowling oli halunnut tuoda esiin liian paljon yhteen kirjaan: perheväkivaltaa, viiltelyä, pettämistä, huumeita jne.

 

Mielestäni Rowlingin teoksesta jäi uupumaan jotakin. Sen henkilöhahmot jäivät hiukan etäisiksi eikä niissä ollut samaa taikaa kuin Pottereissa. Tarinaa oltiin myös viety vähän liian moneen suuntaan, jolloin siitä tuli hajanainen ja varsinkin pääjuoni tuntui välillä kadonneen täysin. Paikka vapaana on ihan kelpo lukemista ja varsinkin taidokkaasti luotu miljöö innosti. Jotenkin Englannin pikkukylät vain kiehtovat jollakin mystisellä tavalla. On myös pakko myöntää, että olihan sitä valtuustopaikkataistelua ihan jännittävä seurata, mutta kuitenkin Rowling ei tälläkertaa pääse lähellekään Potterien loistoa.

 

Tähdet: * * *

 

Muualla luettu: Amman lukuhetki, Kirjanurkkaus, Upotus, Hurja Hassu Lukija, Lukunurkka, Olipa kerran kirjablogi, Kirjojen keskellä, Aakkosellinen hakemisto, Kirjamaailma, Booking it some more, Kirjojen rakastaja, Le Masque Rouge ja Hemulin kirjahylly