Kesä- ja heinäkuun luetut & uudet kirjat

Kesä- ja heinäkuun luetut:
- Suljettu maa, Barbara Demick
- Fatiman käsi, Ildefonso Falcones
- The Big Four, Agatha Christie
- Empire of Ashes, Nicholas Nicastro
- Karjalan kruunu, Kaari Utrio
- Naimapuuhia, Jeffrey Eugenides

Onpas taas aikaa ehtinyt vierähtää ja kohta onkin aika palailla takaisin koulunpenkille. Tämän kesän aikana on ollut niin paljon tekemistä, että lukeminen on siinä sivussa jäänyt vähän taka-alalle. Sain kahden kuukauden aikana luettua 2841 sivua eli n. 474 sivua/kirja. Vähän harmittaa, että ei ole ollut aikaa uppoutua lempi kesäharrastukseni pariin ja vain käpertyä tuoliin ulkona hyvän kirjan kera. Toisaalta en vaihtaisi kuuden viikon kesävaihtoani Coloradossa mihinkään. Koko ajan oli niin paljon tekemistä ja nähtävää, että huhuh. Siitä on tulossa tänne 'pieni' kuvapostaus heti kun ehdin eli ei välttämättä aivan hetkessä... Eksyin tuossa viime viikolla myös Prahaan seikkailemaan historiallisen kaupungin syövereissä. Siitäkin luultavasti myöhemmin lisää.

Elikkäs Fatiman käsi oli mielestäni todella hyvä ja Suljettu maa, Karjalan kruunu sekä Naimapuuhia viihdyttivät myös varsin hyvin. Christie oli tällä kertaa pienoinen pettymys, mutta odotukset olivat niin korkealla, ettei Poirot tällä kertaa niitä tavoittanut. The Big Fourkin olisi mestariteos verrattuna Empire of Ashesiin, jonka kanssa tarvoin lähes kaksi viikkoa. Itse en ole mitenkään erityisemmin innostunut pelkistä sotakuvauksista, joten se oli aikamoista kärsimistä. Lue oman hyllyn kirjat -haaste on tilanteessa 14/65. Blogeista monet osallistuivat lukumaratooniin, mutta itse skippasin tänä vuonna tosin pyhittäen yhden päivän vain lukemiselle. Sainkin luettua puolitoista kirjaa ja 597 sivua. Ehkä ensi kerralla uskallaudunkin mukaan tuohon maratooniin.

Uudet kirjat:

Coloradosta:
- Empire of Ashes, Nicholas Nicastro
- The Big Four, Agatha Christie
- The Pillars of the Earth, Ken Follett
- World Without End, Ken Follett

Siskolta:
- Lapsi muiden joukossa, Torey Hayden
- P.S. Rakastan sinua, Cecelia Ahern
- Nora & Alicia, Cecilia Samartin
- Punainen morsian, Anilda Ibrahimi
- Rakkaus on saari, Claudie Gallay
- Brida, Paulo Coelho

Ostettu:
- Leivonnaiset, Marina Neri

Lahja:
- Collected works of Oscar Wilde

Joo totanoin... Kahdessa kuukaudessa kaksitoista kirjaa. Puolustukseksi sanottakoon, että löysin tuolta Coloradosta (pienellä avustuksella) kaksi ihanaa divaria, joissa hinnat olivat naurettavan halpoja esim. tuo Christie oli peräti dollarin. Muuten sitten ostinkin vain tuon leivonta kirjan viimeisistä aleista, jotka melkein missasin. Sitten tuohon suurimpaan tuloryppääseen. Eli rakas siskoni muutti pois kotoa aloittaen yliopistoelämän poissaollessani. Palatessani löysinkin mukavan röykkiön kirjoja minua odottamassa. Kiitos Sofia ja onnea uuteen kämppään =)

Naimapuuhia - Jeffrey Eugenides

Kirjan nimi: Naimapuuhia (The Marriage Plot)
Kirjoittaja: Jeffrey Eugenides (Arto Schroderus)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2011, suomennos 2012
Sivumäärä: 599
Mistä: Synttärilahja

'' Hän oli ottanut pääaineekseen englanninkielisen kirjallisuuden kaikkein puhtaimmasta ja tylsimmästä syystä: koska hän rakasti lukemista. Madeleine selasi ´´Englantilaisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden kurssivaatimuksia´´ niin kuin hänen huonetoverinsa selasivat Bergdorfin luksustavaratalon esitettä. Kurssi nimeltä ´´Kirjallisuus 274: Lylyn Eufues´´ kiihotti Madeleinea samalla tavalla kuin Fioruccin buutsit Abbya. - - Jo silloin kuin Madeleine oli pikkutyttönä kotona Prettybrookissa mennyt kirjastohuoneeseen, jossa hyllyt nousivat kauas hänen ulottumattomiinsa - niissä oli uusia hankintoja kuten Love story tai Myra Breckinridge, joista huokui jotain aavistuksen kiellettyä, samoin Fieldingiä, Thackerayta ja Dickensiä kunnianarvoisina ranskalaisina sidoksina - kaikkien noiden mahdollisesti luettavissa olevien sanojen tuima läsnäolo oli pysäyttänyt hänet niille sijoilleen. Hän saattoi selata kirjanselkiä tunninkin. ''
s. 36-37

Yliopistossa 1800-luvun avioliittoromaaneista tutkelmaa tekevän kauniin Madeleinen omat suhteet eivät suju aivain kuin kirjoissa. Deitailtuaan epäonnistuneesti niin valokuvamallia kuin rikkaan suvun vesaa, Madeleine päättää omistaa viimeisen vuotensa yliopistossa vain opiskelulle ja elää selibaatissa. Omituisella Semiotiikka 211 -kurssilla hän kuitenkin tapaa salaperäisen, ja ainoan toisen täysjärkiseltä vaikuttavan, Leonardin ja se on menoa. Vanhat päätökset saavat lentää romukoppaan, kun Leonard osoittaa vastakaikua Madeleinen tunteille.

Koulu ja suhde Leonardiin päättyvät, ja Madeleinen pitkäaikaisen ystävän Mitchellin toiveet heräävät. Ehkä viimeinkin hänellä olisi mahdollisuus saada Madeleinen itselleen. Päättäjäispäivänä Madeleine saa puhelun: Leonard on sairaalassa henkisesti romahtaneena. Tämä on käännekohta Madeleinen elämässä. Hän sanoo hyvästit letkeälle opiskelijaelämälle ja ryhtyy vakavasti masentuneelle Leonardiksi tyttöystäväksi ja hoitajaksi. Leonard on maanis-depressiivinen eikä Madeleine osaa aavistaakkaan kuinka paljon tämä sairaus tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä.

Samaan aikaan on-off ystävyyssuhteessa Madeleinen kanssa oleva Mitchell päättää lähteä Intiaan seuraamaan Äiti Teresan jalanjälkiä. Uskontotieteitä opiskeleva Mitchell on nyt tienhaarassa tulevaisuutensa suhteen ja lähtö Intiaan on myös oiva keino päästä nuolemaan haavojaan rauhassa - Madeleine jää hänelle vain haavekuvaksi. Matkaan lähdetään yhdessä kämppäkaveri Larryn kanssa, josta paljastuu täysin uusi puoli Eurooppaa kierrellessä.

'' Kaiken kaikkiaan koko jutussa alkoi olla kohtalaisen koomisia ja shakespearelaisia piirteitä: Larry rakasti Mitchelliä, joka rakasti Madeleinea, joka rakasti Leonard Bankheadia. Vaikka Mitchell oli yksin maailman köyhimmässä kaupungissa, missä hän ei tuntenut ketään, missä kolikkopuhelimia ei ollut ja postikin kulki hitaasti, romanttinen farssi ei päättynyt, mutta näin hän pääsi sentään pois näyttämöltä. ''
s.440

Huh, vaikuttaa aika monimutkaiselta kolmiodraamalta. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään kevyt suhdesotkuromaani, vaan Leonardin maanis-depressiivisyys loi tarinaan tumman pohjavireen. Lääkityksestä huolimatta hän pysyi masentuneen ja lamaantuneena, ja kun asiat alkoivat sujumaan paremmin joutui taas pelkäämään seuraavaa katastrofia. Madeleine oli hänelle ennemminkin hoitaja kuin seurustelukumppani, mutta siltikään hän ei pystynyt ymmärtämään Leanardin tilannetta. En tiedä oliko kyse naiviudesta vai toiveajattelusta, mutta aivain kuin hän olisi uskonut, että juuri hän pystyisi pelastamaan Leonardin.

Romaanissa oli mielestäni hienosti tuotu esiin Leonardin sairaus ja sen herättämät tunteet: synkkyys ja epätoivo, turhautuminen kun ei voikaa paremmin sekä läheisten toivon jatkuva syttyminen ja sammuminen. Leonardin tunteiden ristiriitaisuus käy hyvin selville kun hän huuta Madeleinea lähtemään huoneesta, mutta syvällä sisimmässään toivoen tämän jäävän. Ainainen pelko siitä että sairaus karkottaisi viimeisenkin ihmisen jättäen hänet aivan yksin jäyti hänen sisintään.Myös maaniset vaiheet tuntuivat hyvin eläväisiltä. Sanat juoksivat paperilla ylivilkkaan Leonardin ajatusten lailla herättäen ahdistusta ja huolta. Mielessä oleva sairaus ei todellakaan ole leikinasia.

Eugenidesillä on kyky täysin sulavasti siirtyä tarinan ajasta menneisyyteen selittämään taustoja. Näin valottui kaikkien päähenkilöiden perhetaustat, kohtaamiset ja tragediat. Pidin myös kirjallisuusviittauksista ja lukemisesta lukutoukasta, ja olisin toivunut sitä hiukan lisääkin. Eugenides hurmasi kuitenkin täysin sujuvalla ja kauniilla kielellään, mutta olisin kaivannut itse juoneen vielä lisää syvyyttä. Kirja oli hyvä, mutta ei kovin mieleenpainuva.

Tahdet: * *  * +

Muualla luettu: Järjellä ja tunteella, Jaana/Täällä toisen tähden alla, Minna Jaakkola/Oota, mä luen tän ekä loppuun, Morre/Morren maailma, Salla/Sallan lukupäiväkirja, Upotus, Minna/Ilselä, Sara/P.S. Rakastan kirjoja, Liisa/Luetut, lukemattomat, Mari A:n kirjablogi ja Sanna/Luettua