Kirjan nimi: Salaperäinen veitsi (The Subtle Knife)
Sarja: Universumien tomu #2
Kirjoittaja: Philip Pullman, suomentanut Helen Bützow
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1997, suomennos 2007
Sivumäärä: 321
Mistä: Omasta hyllystä
' Näytti siltä kuin joku olisi leikannut ilmasta palan noin kahden metrin päässä tien reunasta: pala oli kutakuinkin neliön muotoinen, ja sen läpimitta oli alle metrin. Jos katsoja oli palan tasalla tai suoraan sitä päin, pala oli melkein huomaamaton, ja sen takaa se oli täysin näkymätön. Paikan saattoi havaita vain kadun puoleiselta sivulta, eikä helposti sieltäkään, koska palan läpi näkyi vain täsmälleen samaa kuin sen edessä tällä puolen: katulampun valaisema nurmikkokaistale.
Will tiesi kuitenkin ilman epäilyksen häivääkään, että nurmikkokaistale toisella puolella kuului eri maailmaan. '
s. 20-21
Kultaisesta kompassista jo tutun Lyran tarina jatkuu, mutta tällä kertaa hän saa aisaparikseen kaksitoistavuotiaan Willin. Will on maailmasta joka muistuttaa omaamme. Niin Coca Colat kuin autot ovat tuttuja eikä ihmisillä ole daimoneita. Willin isä on ollut kuuluisa tutkimusmatkailija, joka on kadonnut Willin ollessa vielä sylivauva. Will on siis jäänyt kahdestaan hermoheikon äitinsä kanssa, josta huolehtiessaan Will on joutunut kokemaan vastuita, jotka ovat monille muille lapsille tuntemattomia. Kaikki ei ole kuitenkaan kohdillaan. Epäilyttävät miehet ovat ruvenneet ahdistelemaan Willin äitiä kysellen kysymyksiä Willin isän viimeiseen matkaan liittyen. Mitä John Perrylle on käynyt ja minne hän oikein katosi kymmenen vuotta sitten?
Eräänä iltana Will löytää Oxfordin kaduilta aivan sattumalta eräänlaisen ikkunan. Ilman tyhjään kadonnutta kissaa se olisi ollut lähes mahdotonta huomata. Ikkunan läpi mennessään Will löytääkin itsensä trooppisesta autiokaupungista. Täällä hän kohtaa toisen maailmojenmatkaajan: Lyran, joka on saapunut lordi Asrielin räjäytyksen kautta tähän vieraaseen maailmaan. Tästä alkaa Lyran ja Willin yhteinen matka, jossa he tulevat kohtaamaan niin mystisiä aikuisten sieluja imeviä haamuja, kuulemaan tarustoa salaperäisestä veitsestä, jolla voi leikata aukkoja eri maailmojen välille sekä pääsemään aletiometriäkin liikuttavan Tomun mysteerin jäljille.
' "Tämä ei ole oikea", Lyra sanoi. Hän puhui hiljaa, koska Will oli kieltänyt häntä osoittelemasta kovaäänisesti kaikkea, mikä oli väärin. "Tämä on eri Oxford."
"No, senhän me tiesimme", Will sanoi.
Will ei ollut varautunut Lyran typertyneeseen avuttomuuteen. Hän ei voinut tietää, kuinka suuren osan lapsuudestaan Lyra oli viettänyt juoksennellen kaduilla, jotka olivat melkein samanlaiset kuin nämä, ja kuinka ylpeä Lyra oli ollut kuulumisestaan Jordan Collageen, jonka tiedemiehet olivat kaikkein viisaimpia, jonka rikkaudet olivat suurimpia ja joka oli ylivertainen kauneudessaan. Nyt sitä ei yksinkertaisesti enää ollut, eikä Lyra ollut enää Jordanin Lyra; hän oli eksynyt pieni tyttö vieraassa maailmassa eikä kuulunut mihinkään. '
s. 74
Nuo kuvaukset rinnakkaisista maailmoista olivat ehdottomasti teoksen parasta antia. Noissa maailmoissa oli niin monia yhtäläisyyksiä aina samoista rakennuksista jopa nimikirjainkaiverruksiin asti, mutta silti suuria eroavaisuuksiakin oli. Erityisesti taikuuden ja muun kehityksen suhteen Lyran ja Willin maailmat olivat kuin yö ja päivä. Lyran uskonnollisen vallan alle jäänyt maailma oli kuin kaukainen kuvaus Willin nykymaailman historiasta. Vastaavasti haamujen valtaamassa maailmassa oli puolestaan omat elementtinsä muun muassa enkelien läpikulkumaana. Aivosoluja kutkuttavaa olikin pohtia miten tällaiset osittain limittäin lomittain olevat maailmat yhtyvät ja mistä niiden nykytilanteen erot ovat oikeastaan johtuneet. Onko olemassa miljoonia erilaisia maailmoja, joista jokainen on eriytynyt jostakin päämaailmasta omaksi kehityssuunnakseen jossain välissä, vai voiko näiden maailmojen välillä olla myös ajallisia eroavaisuuksia? Kuinka paljon loppujen lopuksi sillä onkaan merkitystä mitä tieteen avulla onkaan kehitetty. Jäinkin pohtimaan onkohan Willinkin maailmassa ollut joskus kauan sitten noitia ja muuta taikuutta, mutta ne ovat vain kadonneen ajan saatossa vai ovatko näiden eri maailmojen rakennuspalikatkin eronneet jo lähtötilanteessa näin radikaalisti. Ainakaan daimoneita ei Lyran maailmaa lukuun ottamatta tullut vielä muualla vastaan.
Oikeastaan tämä Universumien tomu sarjan toinen osa teki minuun jo suuremman vaikutuksen kuin tuo ensimmäinen. Päähenkilö Lyran seuraksi saadaan nuoresta iästä huolimatta jo elämää kokenut Will, joka tasapainotti Lyran paikoin liiankin lapsellisia reagointeja. Tuo ensimmäisessä osassa vaivannut ärsyyntyminen päähenkilön lapsellisuuteen olikin siis jo huomattavasti vähäisempää, vaikka tietysti pitää muistaa teoksen olevan nuortenkirja eikä aikuiselle lukijakunnalle alkujaan suunnattu. Tästä huolimatta teos onnistui varsinkin loppupuolelle kohottomaan minulla jopa liikutuksen kyyneleet silmiin. Erityisesti pidin osioista, joissa seurattiin myös edellisestä osasta tuttuja hahmoja kuten aeronautti Leen ja noita Serafina Pekkalan toimia. Ainut miinus oli että panssikarhujen kuningas Iorekia ei löytynyt kansien välistä, mutta ehkä hän ei olisikaan luontevasti istunut näihin uusiin maailmoihin. Kokonaisuutena kuitenkin jo kutkuttavampi teos, sillä nuo uudet maailmat suurine ja pienine eroineen sekä mystinen salaperäinen veitsi ja Tomun salaisuus pitivät kyllä huolen lukijan keskittymiskyvystä.
Tähdet: 3.5 / 5
Muut sarjasta lukemani osat: