Krokotiilin keltaiset silmät - Katherine Pancol

Kirjan nimi: Krokotiilin keltaiset silmät (les yeux jaunes des crocodiles)
Sarja: #1
Kirjoittaja: Katherine Pancol, suomentanut Marja Luoma
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi:  2006, suomennos 2012
Sivumäärä: 697
Mistä: Omasta hyllystä

' Sopimus on hyvin yksinkertainen; sinä kirjoitat kirjan ja saat rahat, mutta kirjoittajaksi ilmoitamme minut, ja minä mainostan kirjaa televisiossa, radiossa, lehdissä... '

s. 290

Joséphinen elämä on tullut käännekohtaan. Työttömäksi jäänyt mies Antoine lähtee nuoren kampaaja Mylénen matkaan jättäen Joséphinen yksin kahden teini-ikäisen tyttären kanssa. Isku ottaa koville kiltille Joséphinelle monellakin tasolla. Henkisesti Antoinen lähteminen iskee kuitenkin pahiten. Mikse Joséphine ei kelvannutkaan, vaikka hän yritti olla hyvä vaimo ja huolehtia perheestä? Oliko syynä pikku hiljaa lanteille kerääntyneet lisäkilot? Entä miten selvitä arjesta isäänsä jumaloivan teini Hortensen kanssa,  joka ei voi sietää äitinsä pehmeää luonnetta? Joséphinella on edessään kasvun paikka, mikäli hän mielii selvitä yksin ilman Antoinea tukena ja turvanaan.

Joséphinen intohimona on 1100-luvun tutkiminen, vaikka hänen perheensä onkin aina nauranut hänen uralleen. Joséphinen sisko Iris on nimittäin Joséphinen täysi vastakohta: hoikka, rikas ja menestyvä, ainakin mikäli varakkaisiin naiminen lasketaan menestyksen mittariksi. Iriksen elämä tuntuu kuitenkin kaikesta pintapuolisesta glamourista huolimatta tyhjältä. Eräillä illalliskutsuilla hän tulee valehdelleeksi kirjoittavansa romaania, jotta hän vaikuttaisi taas edes hiukan kiinnostavalta. Illallisvieraiden joukossa ollut kustantaja kiinnostuukin tästä historiallisesta romaanista, mutta ainut ongelma on että Iris ei tunne lainkaan historiaa eikä hän saa paperille kirjoitettua sanan sanaa. Onneksi kipeästi rahaa tarvitsevalta pikkusiskolta nämä puolet luonnistuisivat. Näin Joséphine aloittaa kirjoittamaan elämänsä ensimmäistä romaania samalla kun Iris aikoo ottaa kaiken irti tulevasta valokeilastaan.

' Elämä on jatkunut, elämä jatkuu aina. Elämä tarjoaa syyn itkeä ja syyn nauraa. Sellaista elämä on, Joséphine, luota siihen. Elämä on henkilö, joka on otettava kumppaniksi. Elämän valssiin on lähdettävä mukaan, sen pyörteisiin on mentävä. Joskus se on vähällä hukuttaa sinut, luulet kuolevasi juuri nyt, mutta se tarttuukin sinua hiuksista ja siirtää sinut toiseen paikkaan. Joskus se vie sinulta jalat alta, toisinaan se tanssittaa. Elämään on ryhdyttävä niin kuin tanssiin. Siitä ei tule mitään, jos lopettaa liikkeen, itkee itsesäälistä, syyttää muita, juopottelee, ottaa pieniä pillereitä pehmittämään töyssyjä. On vain tanssittava valssia. Ylitettävä elämän tuomat esteet, koska niistä selviytyminen antaa ihmiselle lisää voimaa ja päättäväisyyttä. '

s. 581

Krokotiilin keltaiset silmät on kaikessa komeudessaan aikamoinen runsaudensarvi. Vaikka sen keskiössä pyöriikin Joséphinen kasvukertomus hiirulaisesta ovimatosta omilla jaloillaan ylpeästi seisovaksi naiseksi, on siinä niin paljon muutakin. Kertojana vuorottelevat muun muassa Joséphinen ja Iriksen lisäksi heidän isäpuolensa Marcel, joka haluaisi epätoivoisesti omaa lihaa ja verta olevan jälkeläisen sekä Joséphinen entinen mies Antoine, joka lähtee Afrikkaan krokotiilifarmille hakemaan uutta menstystä uralleen. Sitten on tietysti vielä Joséphinen trendikäs tytär Hortense sekä Marcelin rakastajatar Josiane sekä Joséphinen salaperäinen naapuri ja ystävä Shirley. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan ja omat kipukohtansa koettavanaan. 

Vaikka keskeisiä henkilöitä on tarinassa pilvin pimein, onnistuu Pancol kuitenkin pitämään tarinan raiteillaan ja rullaamassaa eteenpäin. Oikeastaan tämä laajennettu henkilökaarti myös mahdollisti useampien asioiden käsittelyn. Toisaalta pakko ihmetellä kirjailijan skeptismiä onnellisia parisuhteita kohtaan, sillä jokaisessa liitossa taisi olla jotakin pettämistä tai muita salaisia motiiveja taustalla. Kaikesta tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi teoksesta tuntui henkivän myös tietty ranskalaisuus, mihin tykästyin jo Barberyn Siilin eleganssissa.

Krokotiilin keltaiset silmät on siis hyvin moninainen teos. Se on paitsi kasvukertomus, mutta samalla niin paljon muuta. Historiallisen romaanin ystäville otteet Joséphinen kirjoittamasta teoksesta ovat nannaa. Vastaavasti romantiikan nälkäisetkään eivät pety näissä ihmissuhdekiekuroissa. Päästäämpä sen sivuilla myös kurkistamaan niin krokotiilifarmin, kuninkaallisten kuin gloumour mailman uumeniin. Minulle Pancolin teos osui juuri oikeaan saumaan. Kaipasin jotakin hyvää lukuromaania, joka vain imaisisi mukaansa mutta ei olisi liian kevyt tai raskas. Teos tarjosikin niin monipuolisen kattauksen, että ähky oli lähellä, mutta missään ei menty yli. Kiinnostavaa ja koskettaavaa tekstiä, joka ainakin minuun upposi kuin veitsi sulaan voihin.

Tähdet: * * * *

Muualla luettu: Elämä on ihanaa, Järjellä ja tunteella, Kirjakko ruispellossa, Lumiomena, Tuhansia sivuja, Täällä toisen tähden alla, Annelin lukuvinkit, Upotus, Kirjahullun päiväkirja ja Lillin kirjataivas

Titanin seireenit - Kurt Vonnegut

Kirjan nimi: Titanin seireenit (The Sirens of Titan)
Kirjoittaja: Kurt Vonnegut, suomentanut Marjatta Kapari
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi:  1959, suomennos 1981
Sivumäärä: 279
Mistä: Isältä lainassa

' Kansanjoukko oli koolla.

Joukko oli kokoontunut koska tapahtuisi materialisaatio. Muuan mies ja hänen koiransa aineellistuisivat, ilmestyisivät näkyviin tyhjästä - aluksi hentoina ollakseen lopulta yhtä vankkaa ainetta kuin kutka hyvänsä elävät mies ja koira.'

s. 10

Malachi Constant on mies jota onni seuraa. Kaikki mihin hänen isänsä koski muuttui kullaksi tämän pettämättömän sijoitusstrategian ansiosta (joka perustui Raamatun lukemiseen). Yhdellä ainokaisella tapaamisellaan hän jakoi tämän tietonsa Constantille, jota sama tuuri on seurannut aina kolmen miljardin dollarin omaisuuteen saakka. Constant tuntee kuitenkin tyhjyyttä, sillä hän hukuttaa päivänsä alkoholiin, huumeisiin ja naisiin sen sijaan, että toteuttaisi nimensä enteen eli toimisi uskollisena sanansaattajana.

Eräänä päivänä Constant saa kuitenkin kirjeen, jossa rouva Rumfoord kutsuu hänet tapaamaan miestään tämän seuraavaan materialisaatioon. Tämä on harvinaista, sillä monista tutkijoiden pyynnöistä huolimatta, kronosyklastiseen suppiloon lentänyt Winston Rumfoord koirineen ovat pysyneet säännöllisten mutta lyhytaikaisten materialisaatioidensa aikana visusti piilossa rouva Rumfordin talossa. 

Herra Rumfoordilla on kuitenkin viesti kerrottavanaan Constantille. Rumfoord on nimittäin tavannut Constantin tulevaisuudessa Titanissa eli Saturnuksen yhdessä kuussa. Nyt Rumford on tullut kertomaan Constantille uskomattoman tarinan kuinka hänen tiensä on tuleva johtamaan Marsin rodunjalostuksen, Merkuriuksen ja vielä kerran Maan kautta Titaniin, jossa tulevaisuus kolmen lumoavan kauniin naisen seurassa odottaa.

' - Pystyttekö - pystyttekö te näkemään tulevaisuuteen? Constant kysyi. Hänen kasvojaan kiristi, iho tuntui kuivalta. Kämmenet hikosivat.

- Rajallisessa mielessä - kyllä, Rumfoord sanoi. - Kun ajoin avaruusaluksellani kronosynklastiseen suppiloon koin yhtenä välähdyksenä että kaikki mikä on ollut on aina oleva, ja kaikki mikä on oleva on aina ollut. Hän naurahti jälleen. - Kun sen tietää, ennustamisesta on kaikki hohto poissa - se on maailman yksinkertaisin ja itsestäänselvin asia. '

s. 25

Titanin seireenit on uskomaton tarina, jonka päätähtenä on kaiken aivan liian helposti saanut Constant. Elämässä pitäisi kuitenkin olla kyse tasapainosta, jonka vuoksi Constant joutuu kohtalonsa ryöpöttelemäksi. Constantin tietynlainen velttous aiheuttikin halun jatkuvasti ravistella häntä heräämään ja ottamaan oman elämänsä kontrollin takaisin. Toisaalta herra Rumfoordissa ja marsilaisessa sotilaspäällikkö Boazissa tuntui olevan enemmän sävyjä, ja miellyin kaikista heidän teoistaan huolimatta heihin enemmän kuin saamattomaan Constantiin. Toisaalta ehkä Constantin tila tulisi ymmärtää, olihan hänen mielensä tyhjennetty Marsissa, mutta silti jäin kaipaan hiukan enemmän.

Absurdeja tapahtumia ei Vonnegutin kerronnassa pääse tosiaan eroon. On materialisoituvaa miestä ja koiraa, Marsin radioantenneilla aivopestyt sotajoukot, Merkuriuksen musiikista pitävät oliot ja tietenkin unohtamatta sitten itse Titanin tapahtumia. Ikinä ei voi arvata mitä seuraava käänne tuo tullessaa. Vonnegut tuo kerronnassaan esiin ihmiskohtaloiden vapaan tahdon olemattomuuden sekä sodankäynnin ja elämäntarkoituksen etsimisen turhuuden. Vonnegutin teosten kuvaillaan usein sekoittavan scifiä, mustaa huumoria ja satiiria, ja sitä myös Titaanin seireneillä oli tarjottavanaan.

Kun aloitin Titaanin seireenit jäin siis heti koukkuun. Vonnegutin teksti oli niin raikkaan erilaista tarkkaan sivaltavana mutta samalla humoristisena kerrontana, että jopa ultimaattinen suosikkini Douglas Adamsin Linnunrata teokset tulivat mieleeni. Ikävä kyllä teoksen Mars osuus olisi kaivannut mielestäni hiukan tiivistystä pitääkseen kiinnostukseni täysin yllä, mutta onneksi tämän laskun jälkeen pääsimme taas kiehtovaan Merkuriukseen. Kokonaisuutena tämä sekopäinen teos onnistuu samalla myös herättämään ajatuksia, ja viimeisten sivujen jälkeen koin jopa lukijana tyhjyyden tunteen. Voiko kaikki todella päättyä näin?

' Tämän kirjan kaikki henkilöt, paikat ja tapahtumat ovat todellisuudesta. Jotkin vuorosanat ja ajatukset ovat pakosta kirjailijan sepittämiä. Mitään nimiä ei ole muutettu viattomien suojelemiseksi, koska viattomien suojelu kuuluu kaikkivaltiaan Jumalan taivaallisiin rutiinihommiin. '

s. 4

Tähdet: * * * +

Ehdoton valta - Mariette Lindstein

Kirjan nimi: Ehdoton valta (Sekten på Dimön)
Sarja: Lahko #1
Kirjoittaja: Mariette Lindstein, suomentanut Christine Thorel
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi:  2018, suomennos 2019
Sivumäärä: 492
Mistä: Kirjastosta

' "Kyllästyttääkö kuulla, kuinka pitäisi olla läsnä ja elää hetkessä? Älä kuuntele enää mitään hihhuleita, jotka saarnaavat, että vain tämä hetki on tärkeä. Älä osta heidän kirjojaan ja kurssejaan, joissa opetetaan istumaan, tuijottamaan ja hengittämään syvään. Meillä ViaTerrassa ei kielletä menneisyyttä. Me saamme siitä voimaa." '

s. 12

Juuri yliopistosta valmistunut Sofia Bauman on hukassa. Ex-poikaystävän nettikiusaaminen ei ota loppuakseen eikä elämän suunta ole muutenkaan selvillä. Törmätessään ViaTerran, uuden New Age liikkeen, karismaattiseen johtajaan Franz Oswaldiin, päättää Sofia antaa tälle tilaisuuden. Rauhoittuminen sekä pääseminen lähemmes luontoa ja pakoon arjen stressiä kuulostaa juuri siltä miltä hän on kaivannut. Kahden viikon kokeiluohjelman jälkeen Sofia tuntee syntyneensä täysin uudelleen, joten kuin vanhingossa hän tulee hyväksyneeksi työtarjouksen jäädä ViaTerraan sunnittelemaan ja ylläpitämään sen kirjastoa.

Alussa kaikki on ihanaa: teesien mukaisesti elämä on tasapainoisempaa ja terveellisempään kuin koskaan, työ on haastavan mielenkiintoista ja sitten on tietysti myös hurmaava Benjamin. Hitaasti ihannemaailman verho rupeaa kuitenkin repeytymään kun kesäaurinko vaihtuu syystuuliin. Henkilökunnalla ei ole pian enää oikeutta käyttää tietokoneita tai puhelimia ja kaikkia viestejä ulos ja sisälle sensuroidaan kovalla kädellä. Tämä on kuitenkin vasta alkusoittoa. Myrsky on nousemassa. Pian Oswaldin sana on laki, jota ei voi kyseenalaistaa ilman hyytäviä rangaistuksia. Tervetuloa ViaTerraan - kulttiin josta ei ole ulospääsyä.

' Sofia aavisti, että ViaTerra oli merkittävä paikka. Se ei ollut vain kaunis. Siinä oli jotakin muutakin. Epätavallista rauhaa. Tuntuu kuin he olisivat tulleet toiseen ulottuvuuteen, jossa kaikki telkkarit, kännykät, tietokoneet ja tabletit oli suljettu yhtä aikaa. Aivan kuin maailman taukoamaton humina olisi vaiennut muurien sisäpuolella. Samaan aikaan paikan yllä leijui jotakin pahaenteistä. Sofia ei oikein osannut sanoa, mitä se oli. Täällä on niin kaunista, että ihan pakahdun ja siltä minua puistattaa, hän ajatteli. '

s. 22

Ehdottomasta vallasta kohistiin paljon noin vuosi sitten sen ilmestyessä. Vaikka teos itsessään on fiktiivinen psykologinen trilleri, pohjautuvat siinä kuvatut asiat myös kirjailijan omiin kokemuksiin 20 vuoden aikaisesta urastaan Skientologian johtoportaikossa sekä dramaattisesta paostaan Golden Base päämajasta. Ehdoton tottelevaisuus, paon estävät muurit, yhteydenpidon esto sekä fyysinen kuritus ovat asioita jotka teoksen sivujen lisäksi ovat Lindstein kertoman mukaan myös osa Skientologian salaisuuksien verhon alla tapahtuvaa toimintaa. Vaikka Ehdottoman vallan kultti ja miljöö on vaihdettu, luo Lindsteinin omakohtaisuus siihen vielä oman hyytävän lisänsä. Muuten asiat voisi ohittaa epäuskoisena, mutta nyt ei voinut kääntää katsettaan. Herää vain kysymys, miten kukaan voi kestää tuollaisissa epäinhimillisissä oloissa (karismaattisen) johtajan mielivaltaisen tyrannian alla vuosia.

Teos selkeästi ravistelee, kun sen kierrokset vain kasvavat kasvamistaan. Lukijana uskoin aina ettei asiat ainakaan enää pahemmaksi voisi mennä, mutta Lindstein osoittaa toisin kerta toisensa jälkeen. Toisaalta vaikka Ehdoton valta on hyytävää luettavaa, ei se kirjallisena teoksena ole kovin kummoinen. En usko, että siitä olisi tullut vuoden tapausta ilman Lindsteinin omaa historiaa kultissa. Ehdoton valta toimiikin siis oivana tirkistelynä suljetun kultin järkyttävään arkeen, mutta en usko että tulen tarttumaan enää Lahko sarjan muihin osiin.

' Et pääse täältä koskaan pois. '

s. 8  

Tähdet: * * *

Muualla luettu: Lukujonossa, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjasähkökäyrä, Kirjakaapin kummitus, Kirjarouvan elämää, Järjellä ja tunteella ja Villasukka kirjahyllyssä