Kirjan nimi: Inferno Kirjailija: Dan Brown, suomentanut Jorma-Veikko Sappinen
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 466
Mistä: Lahja
' Maanantai. Langdon siirsi kivuliaat ajatuksensa väkisin viimeisiin muistikuviin ennen katkosta: kylmä ja pimeää, kävely yksin Harvardin kampuksen poikki lauantain iltaluennolle. Tapahtuiko se toissapäivänä? Hänet valtasi entistä viiltävämpi hätäännys, kun hän yritti muistella luentoa ja aikaa sen jälkeen. Ei mitään. Sydänmonitorin piipahtelu nopeutui. '
s. 20-21
Harvardin kuuluisa symboliikan professori Langdon on täällä taas. Tällä mahdottomien mysteerien ratkaisemisesta Enkelissä ja demonissa, Da vincin koodissa sekä Kadonneessa symbolissa tutulla professorilla on taas uusi tutkimus käsissään. Ongelmana on vain että Langdonilla ei ole hajuakaan, mitä hänen pitäisi ratkaista ja ketä hänellä on vastassaan. Hänen muistinsa on pyyhkiintynyt kahdelta viime päivältä. Tässä ajassa hän on jotenkin päätynyt Harvardin kampukselta Italialaisen sairaalan vuoteelle ampumahaava päässään. Rakkaan tweed takkin vuorien sisältä löytyy myös mystinen projektori, jonka alkuperästä Langdonilla ei ole tietoakaan. Pian aseen piippu on kuitenkin taas kohotettu. Professori Langdon on sen tähtäimessä.
Professorin onneksi harvinaisen älykäs ja kykeneväinen nuori tohtori Sienna Brooks onistuu pelastamaan heidät Firenzen pimeään yöhön. Vyyhti johon professori on sotkeutunut on tappava ja takaa-ajajat ovat aivan heidän kintereillään. Ainut keino, jolla hän voi pelastaa itsensä, Siennan ja koko ihmiskunnan on onnistua ratkaisemaan kyseinen mysteeri. Mysteeri, jossa kaikki kietoutuu kieroutuneesti Danten Jumalallisen näytelmän helvetin ympärille. Aika käy vähiin. Pystyvätkö Langdon ja Sienna lopulta estämään infernoa pääsemästä valloilleen?
´ Kaiverretusta luusta heijastetussa valokuvassa oli synkkä öljymaalaus, joka käsitteli inhimillistä kärsimystä: tuhannet sielut kokivat hirmuista kidutusta helvetin eri tasoilla. Tuonela oli kuvattu poikkileikkauksena, jossa maan pinnalta ulottui luolamainen, suppilomainen kuilu mittaamattomiin syvyksiin. Alaspäin kapeneva helvetinkuilu oli jaettu yhä kasvavan kurjuuden portaisiin, joista jokaisella maijaili erilaisia piinattuja syntisiä '
s. 66
Aivan aluksi sanottakoot, että Danten helvetin käyttäminen tarinan jatkuvana pohjapiirteenä oli nerokas - ainakin ajatuksena. Langdonin luennoinnit aiheesta ja muut viittaukset ja kuvaukset loivat valtaisan innon löytämään kyseinen teos käsiinsä ja ruveta lukeman. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa Brownin kirjasta. Inferno on oikeastaan aikalailla kuin halvempi kopio edellisistä Langdonin seikkailuista. Jotenkin tarina ei vain ottanut tuulta alleen. Brown on pyrkinyt ratsastamaan liikaa Danten helvetin aalloilla, ja syytikin joka tuutista vain rutto ja hävitys viittauksia. Toisaalta en saanut myöskään juurikaan oteta henkilöhahmoista, vaan nekin jäivät hyvin etäisiksi ja näin lukijan näkökulmasta merkityksettömiksi.
Milenkintoisen aspektin kirjaan loi kuitenkin huoli väestön liikakehityksestä. Lukioaikana tuli luettua maantietoa jonkin verran ja silloin kyseiseen aiheeseen tuli tutustuttua. Nykyäänhän kehitys on hyvin eksponentiaallista ja elintason ollessa niin korkealla kuin länsimaissa, maapallon luonnonvarat eivät vain riitä. Brown laittaakin lukijan ajattelemaan olisiko sittenkin parempi että ihmiskuntaa kohtaisi jonkinlainen tuho, joka karsisi laumaa niin kuin rutto keskiajalla, jos vaihtoehtona on suurempi tuho tai jopa sukupuutto.
Tartuin tarkoituksella näin pitkän lukutauon jälkeen niin sanottuun varmaan page-turneriin, jota voisi rennosti lueskella ottaessa aurinkoa. Inferno onnistui kuitenkin toimimaan juuri päinvastoin. Välttelin siihen tarttumista, koska se tuntui noh suoraan sanottuna hyvin puuduttavalta ja turhalta. En sano, että siinä ei olisi ollut hyviäkin puolia. Ihmeekseni lopussa kun asiat rupesit paljastumaan, jäin melkein koukkuun, koska Brownin twistit olivat minulle täysin odottamattomia. Tätä kesti ikävä kyllä vain hetken, kun taas aivan viimeisillä sivuilla koko tarina läsähti kasaan kuin huonosti kohonnut kakku. Noh aina ei voi napata, mutta eipähän tarvitse enää pohtia olisiko sittenkin pitänyt käydä katsomassa se tähän perustunut leffakin.
Tähdet: * +
Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kujerruksia, Olipa kerran kirjablogi, Vinttikamarissa, Anna minun lukea enemmän, Kirjaimellista ja Lukemattomia lukemattomia
