Sarja: Burma #3
Kirjoittaja: Jan-Philipp Sendker, suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019, suomennos 2022
Sivumäärä: 379
Mistä: Omasta hyllystä
' Ei Thar Thar ollut mielellään kirjoittanut noita rivejä. Mutta ei hänellä ollut muutakaan vaihtoehtoa. Pelko oli sanellut kirjeen sana sanalta, rivi riviltä. Hän oli sen saman pelon vankina, josta jokainen hylätty kärsii.
Eikö se piinaa jokaista rakkaudessa pettynyttä?
Julia voisi auttaa häntä voittamaan tuon pelon - siitä Julialla ei ollut epäilystäkään. Se pelko vähenisi ja heikkenisi päivä päivältä ja yö yöltä, kunhan he vain olisivat yhdessä; se hälvenisi kuin sumu aamulla, kunnes siitä olisi jäljellä enää hämärä muisto.
Sitä ennen hänen olisi kuitenkin voitettava oma pelkonsa. '
s. 107
Burma-trilogian ensimmäisessä osassa kohtasimme yhdysvaltalaisen yritysjuristi Julian, joka lähti elämää mullistavalle matkalle Burmaan etsimään juuriaan. Toisessa osassa Julian oli aika palata Burmaan ja selvittää mitä hän oikeasti kaipasi elämäänsä, kun yksin uran puurtaminen ei enää tyydyttänytkään syvää sisäistä ääntä. Tässä sarjan viimeisessä osassa kohtaamme vuorostamme kaksitoistavuotiaan Bo Bon, joka asuu vanhan enonsa U Ban kanssa pienessä burmalaiskylässä. Kehitys ja turismi on viimein löytämässä myös tänne syrjäiselle Burman maaseudulle, mutta Bo Bo ja U Ban elävät edelleen perinteisesti omassa pienessä majassaan kanojensa kanssa. Bo Bo auttelee jo raihnaiseksi käynyttä U Bata arjen pyörittämisessä ja kerran vuodessa U Ba lähtee katsomaan siskoaan ja vastaavasti Bo Bon isä tulee parin viikon vierailulle tapaamaan lastaan. Äitiään Bo Bo ei edes muista.
Menneisyydellä on kuitenkin tapana paljastua. Lopulta U Balla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kertoa Bo Bolle hänen perheensä tarina. Kuinka hän on päätynyt U Ban hoiteisiin ja miksi äiti on kadonnut hänen elämästään täysin. Kuinka rakkauden voima piti hänen vanhempiaan yhdessä, vaikka he tulivatkin täysin erilaisista maailmoista. Miten sovittaa raskausajan huolet lapsen hyvinvoinnista, kun Burmassa pelkkä pieni tulehdus voi viedä hengen, kun taas Yhdysvalloissa olisi tarjolla kaikki nykyajan hoidot. Turvattomuus syö mielenrauhaa eikä Burman kiristyvä poliittinen tilanne helpota asiaa. Lopulta tapahtuukin jotakin peruuttamatonta, joka rikkoi perheen lopullisesti. Voisiko Bo Bo silti löytää tavan saattaa pieni perheensä takaisin yhteen ja korjata menneisyyden kipeät muistot?
' Olipa tarina syntynyt satoja tai jopa tuhansia vuosia sitten jossain tuntemattomassa, kaukaisessa maassa tai edellisiltana pikkuruisessa majassa joen vastarannalla, kaikkien tärkeiden kertomusten aihe on sama: ihminen tarvitsee rakkautta. '
s. 9
Tästä Sendkerin trilogiasta ehti jo muotoutua minulle eräänlainen turvasatama. Näitä lukiessa nimittäin tietää mitä saa: vaikuttavan jopa hiukan sadunomaisen rakkaustarinan, joka koskettaa syvältä ja jossa on mukana burmalaista maanläheistä elämänfilosofiaa. Tuo toinen osa räjäytti minun tapauksessani pankin ollen aivan täydellinen teos juuri siihen hetkeen. Olisinkin halunnut pantata tätä viimeistä osiota, sillä mitä ihmettä sitten lukisin kun tämä on ohi. Emotionaalisesti raskaan päivän jälkeen tuntui kuitenkin, että nyt on pakko saada rakkauden kaiken parantavan voiman nimeen vannovaa Sendkeriä lukulistalle. Nämä teokset paitsi herättävät ajatuksia ja koskettava niin samalla ne kuitenkin onnistuvat valamaan toivoa.
Sydäntemme kaihoisa syke ei aivan yllä edeltäjänsä tasolle kokonaisuutena - toisaalta ne saappaat olivatkin aika isot täytettäväksi. Alussa tuntui menevän aika pitkän aikaa kun vain seurailtiin Bo Bon ja U Ban eloa, eikä tarina oikein päässyt käyntiin. Mutta ai että kun viimein tuon hitaan alun jälkeen päästiin siihen missä Sendker on parhaimmillaan eli U Ban kertomana tuohon traagiseen rakkaustarinaan. Loppuosa olikin sitten menoa tuon voimallisen kertomuksen vietävänä. Kyllä kyyneleet olivat jälleen kihoamassa silmiin. Niin vaikuttavaa kuvausta tuskasta ja häpeästä, mutta myös arasta rakkauden tuomasta voimasta, joka pikkuhiljaa rupeaa tilkitsemään niitä aiempia haavoja. En halua paljastaa liikoja, joten teoksen teemoja on vaikea käsitellä sen enempää. Ehkä se riittää että totean Sendkerin käsittelevän Julian äidintuskaa todella puhuttelevasti.
Sendkerillä on taito herättää Burma ja sen lähihistoria henkiin. Voi tuota pientä maalaiskylääkin, joka on yhä enempi muuntumassa nykyaikaiseksi. Silti maanläheiset asenteet eivät olleet muuntuneet vielä kapitalismin syövereihin. Olikin hellyttävää kuunnella Julian liikeideoita ja vastaavasti kuinka Thar Thar ei voinut niitä ymmärtää. Mitä sitä rahalla sen enempää kuin tarvitsee simppeliin elämään ja koreja punotan muiden tarpeeseen ei maksimaalisen voiton tavoitteluun. Ah jokin tuossa Sendkerin kuvaamassa burmalaisessa mielenmaisemassa vain vetoaa, vaikka omat synkät sotilashallinnon terrorit myös ovat osa tuota ristiriitaista maata. Kokonaisuutena joudun arviossa vähän rokottamaan tuosta alun hitaudesta, vaikka tarina itsessään tekikin minuun lähtemättömän vaikutuksen. Voin lämpimästi suositella tätä trilogiaa muidenkin lukulistoille.
Tähdet: 4 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä ja Kirjarouvan elämää