Sarja: Lahko #1
Kirjoittaja: Mariette Lindstein, suomentanut Christine Thorel
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2019
Sivumäärä: 492
Mistä: Kirjastosta
' "Kyllästyttääkö kuulla, kuinka pitäisi olla läsnä ja elää hetkessä? Älä kuuntele enää mitään hihhuleita, jotka saarnaavat, että vain tämä hetki on tärkeä. Älä osta heidän kirjojaan ja kurssejaan, joissa opetetaan istumaan, tuijottamaan ja hengittämään syvään. Meillä ViaTerrassa ei kielletä menneisyyttä. Me saamme siitä voimaa." '
s. 12
Juuri yliopistosta valmistunut Sofia Bauman on hukassa. Ex-poikaystävän nettikiusaaminen ei ota loppuakseen eikä elämän suunta ole muutenkaan selvillä. Törmätessään ViaTerran, uuden New Age liikkeen, karismaattiseen johtajaan Franz Oswaldiin, päättää Sofia antaa tälle tilaisuuden. Rauhoittuminen sekä pääseminen lähemmes luontoa ja pakoon arjen stressiä kuulostaa juuri siltä miltä hän on kaivannut. Kahden viikon kokeiluohjelman jälkeen Sofia tuntee syntyneensä täysin uudelleen, joten kuin vanhingossa hän tulee hyväksyneeksi työtarjouksen jäädä ViaTerraan sunnittelemaan ja ylläpitämään sen kirjastoa.
Alussa kaikki on ihanaa: teesien mukaisesti elämä on tasapainoisempaa ja terveellisempään kuin koskaan, työ on haastavan mielenkiintoista ja sitten on tietysti myös hurmaava Benjamin. Hitaasti ihannemaailman verho rupeaa kuitenkin repeytymään kun kesäaurinko vaihtuu syystuuliin. Henkilökunnalla ei ole pian enää oikeutta käyttää tietokoneita tai puhelimia ja kaikkia viestejä ulos ja sisälle sensuroidaan kovalla kädellä. Tämä on kuitenkin vasta alkusoittoa. Myrsky on nousemassa. Pian Oswaldin sana on laki, jota ei voi kyseenalaistaa ilman hyytäviä rangaistuksia. Tervetuloa ViaTerraan - kulttiin josta ei ole ulospääsyä.
' Sofia aavisti, että ViaTerra oli merkittävä paikka. Se ei ollut vain kaunis. Siinä oli jotakin muutakin. Epätavallista rauhaa. Tuntuu kuin he olisivat tulleet toiseen ulottuvuuteen, jossa kaikki telkkarit, kännykät, tietokoneet ja tabletit oli suljettu yhtä aikaa. Aivan kuin maailman taukoamaton humina olisi vaiennut muurien sisäpuolella. Samaan aikaan paikan yllä leijui jotakin pahaenteistä. Sofia ei oikein osannut sanoa, mitä se oli. Täällä on niin kaunista, että ihan pakahdun ja siltä minua puistattaa, hän ajatteli. '
s. 22
Ehdottomasta vallasta kohistiin paljon noin vuosi sitten sen ilmestyessä. Vaikka teos itsessään on fiktiivinen psykologinen trilleri, pohjautuvat siinä kuvatut asiat myös kirjailijan omiin kokemuksiin 20 vuoden aikaisesta urastaan Skientologian johtoportaikossa sekä dramaattisesta paostaan Golden Base päämajasta. Ehdoton tottelevaisuus, paon estävät muurit, yhteydenpidon esto sekä fyysinen kuritus ovat asioita jotka teoksen sivujen lisäksi ovat Lindstein kertoman mukaan myös osa Skientologian salaisuuksien verhon alla tapahtuvaa toimintaa. Vaikka Ehdottoman vallan kultti ja miljöö on vaihdettu, luo Lindsteinin omakohtaisuus siihen vielä oman hyytävän lisänsä. Muuten asiat voisi ohittaa epäuskoisena, mutta nyt ei voinut kääntää katsettaan. Herää vain kysymys, miten kukaan voi kestää tuollaisissa epäinhimillisissä oloissa (karismaattisen) johtajan mielivaltaisen tyrannian alla vuosia.
Teos selkeästi ravistelee, kun sen kierrokset vain kasvavat kasvamistaan. Lukijana uskoin aina ettei asiat ainakaan enää pahemmaksi voisi mennä, mutta Lindstein osoittaa toisin kerta toisensa jälkeen. Toisaalta vaikka Ehdoton valta on hyytävää luettavaa, ei se kirjallisena teoksena ole kovin kummoinen. En usko, että siitä olisi tullut vuoden tapausta ilman Lindsteinin omaa historiaa kultissa. Ehdoton valta toimiikin siis oivana tirkistelynä suljetun kultin järkyttävään arkeen, mutta en usko että tulen tarttumaan enää Lahko sarjan muihin osiin.
' Et pääse täältä koskaan pois. '
s. 8
Tähdet: * * *
Muualla luettu: Lukujonossa, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjasähkökäyrä, Kirjakaapin kummitus, Kirjarouvan elämää, Järjellä ja tunteella ja Villasukka kirjahyllyssä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti