Yönistujat - Riko Saatsi

Kirjan nimi: Yönistujat

Kirjailija: Riko Saatsi

Julkaisija: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2025

Sivumäärä: 191

Mistä: Kirjastosta

' Ga myö buabol yönistuizet pietäh. Hiän huondeksel vain tuonilmazih lähti. Läbi yön nyt pokoinniekan vierel valvotah da '

s. 72

 

He olivat evakkoja, jotka sota oli pakottanut lähtemään. Ensin Lapualle toisten nurkkiin ja nyt viimein omaan tupaan Nurmekseen. Nimet ja karjalan kieli on vaihdettu paikalliseen, mutta silti heitä katsotaan alta kulmien. Nyt perheen Tatjana-mummu on siirtynyt tuonilmaisiin. Pojat lähetetään viemään kyläläisille tietoa kuolemasta ja ortodoksisten ruumiinvalvojaisten pitämisestä. Sillä välin äiti pesee anopin ruumiin ja koittaa parhaansa mukaan järjestää oikeanlaiset yönistujaiset, vaikkei itkijän itku häneltä sujukaan. Samalla hän kipuilee kahden maailman välissä. Kuinka varmistaa, että hänen lapsensa voisivat elää rauhassa tässä uudessa paikassa. Onko täällä enää tilaa karjalaisille tavoille ja uskomuksille?

 

' Lapualta saakka olin kuullut, että

maailma ei vielä niin täysi ole, etteikö tämä joukko sovi muualle asumaan

ja että

suomea puhuvat, mutta kyllä ne ryssiä ovat.

Olin saanut kuulla, että olimme

jotain kymmeniä vuosia jäljessä

ja

henkisesti alemmalla tasolla

ja että

yleistä viinan käyttö niillä on hautajaisissakin, saatika muissa juhlissa.

Senkin olin saanut tiedoksi, että -

Läimäytin kämmenselkääni lujasti puulastalla. Kipu värähti otsaluusta asti. Halusin saada päähän työntyneet ikävät äänet loitommas.

Mihinpä ne sieltä olisivat hävinneet. '

s. 86-87 

 

Tätä Saatsin romaania ei ole sivumäärällä pilattu, mutta silti sen sivut sisältävät fyysistä kokoaan suuremman tarinan. Juoni on tässä tarinassa hyvin simppeli eikä sitä ole liioilla tapahtumilla pilattu. Silti tuohon lyhyeen aikaan oltiin saatu taitaen kuvattua karjalaisten evakkojen vaikea paikka. Kotiin ei enää ollut asiaa, mutta uusikin koti heitä hyljeksi. Heistä puhuttiin pahaa ja lapsiakin hakattiin koulutiellä. He eivät olleet venäläisiä, mutta suomalaisetkaan eivät ottaneet heitä joukkoihinsa avosylin. Oli tehtävä vaikeita päätöksiä. Kuinka hukuttaa omat perinteet, jotta heillä olisi tulevaisuus.

 

Yönistujat on kieltämättä ajatuksia herättävä teos. Silti en ollut heti ensisivuilta asti lumoutunut. Oikeastaan vasta puolenvälin jälkeen se imaisi minut matkaansa. Syy tähän tosin on varmaan se, että aluksi ehdin lukea vain muutaman sivun illassa, mutta lopun sain vihdoin luettua yhtenä lukukertana tarinan rytmiin ja mielenmaisemaan upoten. Se nostikin teoksen paremmin oikeuksiinsa. Kerronnan lomassa oli myös lyhyitä karjalaksi kirjoitettuja osioita. Hienoa, että kieltä on haluttu ylläpitää näin. Kyllähän siitä ihan ummikkona ymmärsikin yllättävän paljon, vaikka suurin osa menikin ohi. Tärkeä teos kaiken kaikkiaan valottaessaan pienessä tarinassaan suurta haavaa. Toiset minunkin isovanhemmistani ovat karjalasta joutuneet lähtemään evakkoon, mutta minullekin tämä selvisi vasta aikuisena. Niin se karjalainen perintö on hukutettu valtavirran sekaan. Ehkäpä juuri jotta oltaisiin sopeuduttu.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Tuijata, Lumiomena, Kirjaluotsi, Annelin lukuvinkit, Kirjojen kuisketta, Mane, Kirjakaapin avain, Sivumerkkejä ja Kirjavinkit     

 

Hopealiekkien valtakunta - Sarah J. Maas

Kirjan nimi: Hopealiekkien valtakunta (A Court of Silver Flames)

Sarja: Valtakunta #5

Kirjailija: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen

Julkaisija: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2021, suomennos 2024

Sivumäärä: 865

Mistä: Kirjastosta

 

' Nesta laski katseensa pöydän pintaan. Hän pakottautui hengittämään ulos. mutta kun ilma virtasi ulos hänen huuliltaan, tuttu paino jysähti takaisin sisään.

Olen kelvoton ja mitätön, Nesta melkein sanoi ääneen. Hän ei ollut varma, miksi sanat kuohuivat ylös hänen sisältään ja lähestulkoon pulpahtivat ulos hänen huuliltaan. Vihaan kaikkea sitä mitä olen. Ja olen niin pohjattoman väsynyt. Olen väsynyt siihen, että olisin mieluiten missä tahansa muualla kuin oman pääni sisällä. '

s. 95

 

Valtakunta sarjassa olemme päässeet seuraamaan entisen ihmisnaisen Feyren ja Yön valtakunnan ylivaltiaan Rhysin romanssia ja tavoitetta pelastaa koko Prythia Hybyrnin kuninkaan luomalta uhalta. Nyt paha kuningas on kukistettu, mutta mantereen ihmiskuningattaret muodostavat edelleen uuden tuntemattoman uhan. Rhysin oikea käsi Cassian joutuukin nyt venymään uudella tavalla. Sotakomentajasta on muotoutuva myös teräväpäinen hoviherra.

 

Uudeksi päähenkilöksi nousee kuitenkin Feyren omapäinen ja pahasanainen sisar Nesta, joka on tahtomattaan joutunut muuttumaan haltijaksi. Hän on työntänyt kaikki luotaan ja täyttää päivänsä ryyppäämällä ja paneskelemalla. Yön hovi on päättänyt viimein tehdä väliintulon kun aika ei tunnu auttavan Nestaa sopeutumaan. Hänet lähetetään korkealle Tuulen taloon, jonka kymmenentuhatta porrasta erottavat kaupungista. Siellä hän saa käyttää päivänsä harjoittelemalla Cassianin kanssa ja työskentelemällä kirjastossa papittarien avustajana. Aluksi Nesta pitää tätä rangaistuksena, mutta ehkä tässä voisi olla jotakin joka hiljentäisi hänen päänsäsi sisäiset demonit viimein.   

 

' Jokainen inhottava vihollinen, jokainen heitä vastaan koettu voimattomuuden hetki kuohui nyt pinnalle. Ja jokaisella miekaniskulla ja hengenvedolla Nestan päässä muodostuva ajatus voimistui. Se kaikui joka sisäänhengityksellä, jokaisen piston ja torjunnan myötä.

Ei enää koskaan.

Hän ei enää koskaan olisi heikko.

Hän ei enää koskaan olisi jonkun armoilla.

Hän ei enää koskaan epäonnistuisi.

Ei enää koskaan, ei enää koskaan, ei enää koskaan. '

s. 471 

 

Voi Nesta! Hän oli hahmo, joka kaiken sen piikikkään suojekuoren alla olikin murtunut sielu. Hän pelkäsi niin paljon, että sivalsi mielummin itse sanallisella ruoskallaan ennen kuin toinen pääsi tarpeeksi lähelle satuttaakseen häntä. Ja kaiken kukkuraksi hän vielä inhosi itseään, koska tiedosti omien tekojensa julmuudet. Sitä sisäisen tuskan määrää. Oli hienoa, että Maas päätti tarttua Nestan hahmoon ja antaa hänelle sen ansaitseman syvyyden. Ja myös mahdollisuuden onneen.

 

Tässä sen taas näkee, että fantasiakirjallisuudella pystytään käsittelemään syvällisiäkin teemoja. Nestan kasvun matkaa oli upeata seurata. Kuinka niinkin syvästä kuilusta voi viimein nousta. Teos tuntui niin aidolta. Kuinka hengitysharjoitukset, fyysiset harjoitteet ja mielekkäät ihmissuhteet rupesivat tekemään isoa muutosta hänen elämässään. Olin aivan lumoutuneena seuraamassa hänen harjoituksiaan ja tsemppaamassa häntä tällä sisäisen kasvun matkalla.

 

Tämä kirja lumosi minut. En voi uskoa, että kyseessä on sama sarja, jonka ensimmäinen osa tuntui niin köykäiseltä. Tämä sarja todella on parantunut osa osalta. Pidin niin paljon siitä, että tässä osassa keskityttiin Nestaan ja hänen harjoituksiinsa (ja romanssiin) suurten fantasiataisteluiden sijasta. Ja yli 800 sivusta huolimatta teoksen matkassa ei silti tullut lainkaan tylsiä hetkiä. Elin täysin tarinan imussa.

 

Pakko sanoa, että Maas oli tehnyt hyvän valinnan vaihtaessaan päähenkilönsä tähän teokseen. Feyren ja Rhysin tarina oli jo varsin nähty ja sivuosa riitti heille nyt mainiosti. Näin saatiin myös uutta jännitettä kun tuotiin tuore romanssi näyttämölle. Edelleen kyllä vähempikin yksityiskohtaisten tajuntaa räjäyttävien seksikohtausten määrä riittäisi minulle hyvin, mutta kai se pitää hyväksyä osana tätä romantasia genreä. Nestan ja Cassianin vuorottelevat kerronnat toimivat hienosti ja en malta odottaa sarjan seuraavaa osaa. Saisikohan Feyren toinen sisko silloin oman äänensä kuuluviin?

 

Tähdet: 5 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Okaruusujen valtakunta

2. Usvatuulen valtakunta

3. Siiveniskujen valtakunta

4. Talviyön valtakunta

 

Muualla luettu: Lukunurkka ja Kirjojen pyörteissä       

Kahdeksas elämä (Brilkalle) - Nino Haratishvili

Kirjan nimi: Kahdeksas elämä (Brilkalle) osat 1 & 2 (Das achte Leben (Für Brilka))

Kirjailija: Nino Haratishvili, suomentanut Raija Nylander

Lukija: Katja Aakkula
Julkaisija: Aula & co

Julkaisuvuosi: 2014, suomennos ja äänikirja 2024 & 2025

Kesto: 43h 41min (17h 52min & 25h 49min)

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Georgian Tbilisissä asuu suklaatehtailija tyttärineen 1900-luvun alussa. Hänen tekemänsä suklaa sisältää salaista ainesosaa, joka tekee suklaasta vastustamatonta. Samalla hän ei voi olla pelkäämättä, että sen syöjiä vainoaa kirous. Siksi hän opettaa sukunsa salaisen reseptin vain yhdelle tyttärelleen, omapäiselle Stasialle. Samalla maailma myllertää heidän ympärillään kun Georgiasta tulee osa syntyvää Neuvostoliittoa eikä kukaan enää ole turvassa. 

 

Toisessa ajassa Neuvostoliitto murenee mahdottomuuteensa ja sitä on puolestaan todistamassa Stasian lapsenlapsenlapsi Niza. Kaikesta potentiaalistaan huolimatta Niza kärvistelee elämässään eteenpäin Euroopan puolella kaukana Georgialaisesta suvustaan. Kun hänen 12-vuotias siskontyttärensä Brilka karkaa tanssiryhmänsä Amsterdamin reissulla, on Nizan lähdettävä tämän perään. Nyt Niza kirjoittaa sukunsa tarinaa Brilkalle, jotta tämä oppisi ymmärtämään ylisukupolvisen taakkansa. Georgian ja Neuvostoliiton historia keriytyy pala palalta auki suvun kahdeksan elämän ympärillä.

 

Huhuh olipa tämä matka. Yli neljäkymmentä tuntia on takana ja silti olo on jopa hiukan haikea, kun tämä suomennoksena kahteen osaan jaettua jättimäinen tarina tuli päätökseensä. Olen elänyt Nizan kertomuksen matkassa läpi myrskyisen suklaatehtailijan suvun ja Georgian historian. Ajallisestihan tarina kattaa sen noin sata vuotta ja siinä ehditään käsittelemään paljon asioita ja henkilöitä. Näin mielenkiinto pysyi yllättävänkin hyvin yllä huomioiden minkälainen jättimäinen luku-urakka oli kyseessä. 

 

Stasia ja Christine joutuvat kohtaamaan punaisen vallankumouksen tuomat epävakaat ajat, kammottavan puutteen sekä vallan nurjan puolen. Stasian lapsista Kostja lähtee etenemään urallaan Neuvostotasavallan hallinnossa, mutta hänen siskonsa puolestaan rakastuu väärään ihmiseen ja joutuu kärsimään kammottavan kohtalon. Pakoon on päästävä. Toisessa osassa Kostjan tytär Elene kärsii niin, että on valmis tuhoamaan kaiken ympärillään vain todistaakseen jotain. Hänen tyttärensä Daria ja Niza taas elävät jo vapaammassa Neuvostoliitossa ja todistavat sen rappion ja Georgian itsenäistymispyristyksen - tuoden mukanaan jälleen kaaoksen. Ja sitten on Brilka. Ehkä vain ymmärtämällä menneisyyden voi ymmärtää viimein itsensä.

 

Haratishvili on kyllä tehnyt aikamoisen urakan tämän epokkitarinansa parissa. Niin monta erilaista ihmiskohtaloa, jotka valottivat kattavasti laidasta laitaan Georgian ja Neuvostoliiton ihmiskahtaloiden historiikkia. Tarinassahan pysähdyttiin aina välissä kertomaan historiakatsaus ja asettamaan tapahtuman tuohon suurempaan historialliseen kontekstiinsa. Ehkä vähempikin alleviivaus olisi riittänyt, näin suomalaislukijana tuo Neovostoliiton historia on kuitenkin sen verran tuttua, vaikka Georgian näkökulma toikin  hiukan uusia tuulia. 

 

Luonnollisesti näin pitkässä tarinassa ei intensiteetti pysty kattamaan aivan koko matkaa. Huomasin kiintyväni jo alussa tutuksi tulleisiin päähenkilöihin Stasiaan, Christineen ja Kittyyn, jotka kulkivat matkassa mukana läpi tarinan. Uuden ajan murheet ja Elenen rappio eivät tehneet aivan niin suurta vaikutusta. En aivan ymmärtänyt myöskään miksi tuo koko suklaan kirous oli tähän tuotu osaksi. Tarina olisi kantanut hyvin ihan vain traagisena sukutarinana ilman tätä lisää. Silti olin positiivisesti yllättänyt tämän tarinan vetovoimasta, josta kertoo sekin, että jaksoin kuunnella putkeen nämä kirjan osat (alkuperäinen teoshan on julkaistu yhtenä niteenä). Ison palan historiaa Haratishvili on näiden kansien väliin mahduttanut ja halunnut tuoda siten Georgian historian esiin isommallekin yleisölle.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kirjaluotsi, Hemulin kirjahylly, Annelin lukuvinkit, Savannilla, Kirjan jos toisenkin ja Anun ihmeelliset matkat