Pitkä matka paratiisiin - Leah Chishugi

Kirjan nimi:Pitkä matka paratiisiin (A Long Way From Paradise)
Kirjoittaja: Leah Chishugi, suomentanut Anu Nyyssönen
Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2012
Sivumäärä: 356
Mistä: Oma

'' Tie oli tulvillaan ruumiita. Ihmisiä oli silvottu, kun nämä olivat yrittäneet paeta. Kävellessä yritimme löytää jalansijaa ruumiiden välistä, niiden väistelystä oli tullut jo rutiinia. Osasin ajatella enää vain eteenpäin pääsemistä. Tiesin, että valitsimmepa minkä reitin hyvänsä, kohtaisimme ruumiita. Ne olivat kuin syksyn lehdet: vaikka kaikki siivoaisi pois, seuraavana päivänä putoaa lisää.''
s. 113

Tämä kirja on Leah Chishugin omaelämänkerrallinen teos paostaan Ruandan kansanmurhan keskeltä. Hän eli lapsuutensa Zairessa suuren ja varakkaan perheensä kanssa. Hänen elämänsä oli etuoikeutettua ja hiukan hemmoteltua. Leah teki satunnaisesti mallin töitä ja 17-vuotiaana hän sai ensimmäisen lapsensa Jean-Lucin ja he muuttivat takaisin kotimaahansa Ruandaan. Huhtikuussa 1994 kansanmurha alkoi koko kauheudessaan. Äärihutut järjestäytyivät ja interahamwit rupesivat kiertämään, ainoana tavoitteenaan puhdistaa maa torakoista. Leah on tutsi. Hän oli torakka.

'' Tirkistelin kauhuissani. Josephinen taloa ympäröivän bambuaidan rei'istä ja kirkaisin mielessäni, kun näin kauniin nuoren naisen, jonka vatsa oli viilletty halki. Hän makasi maassa ja vaikersi ääneen.
´´ Katsotaanpa miltä tutsivauva näyttää´´, yksi interahamwen miehistä nauroi. Hänen kätensä ja vaatteensa olivat naisen veren tahrimat. Miehessä ei ollut mitään inhimillistä. - -
´´ Tuo kuoleva nainen tuolla kadulla on hutu. He eivät edes tiedä eivätkä välitä siitä, ketä he tappavat, kun ovat kerran päässeet veren makuun. ´´ ''
s. 77

Koko Ruanda menee sekaisin ja kadut lainehtivat verestä. Leah piiloutui lapsensa kanssa, mutta ainut keino selvitä hengissä on paeta Zaireen. Matka on pitkä ja vaarallinen, mutta kaikki ajatukset leahin päässä keskittyvät vain yhteen asiaan - selviytymiseen. Onneksi matkanvarrelta löytyy myös monia hyviäkin ihmisiä, jotka auttavat häntä eteenpäin, mutta kehen voi todella luottaa, kun on nähnyt aviomiestenkin teurastavan omia tutsi vaimojaan ja lapsiaan. Kuin ihmeen kaupalla Leah pääsee Zaireen, mutta hän ei tunne oloaan vieläkään turvalliseksi. Näin pakomatka jatkuu, ja Leah tulee huomaamaan, ettei mikään paikka ole tarpeeksi kaukana Ruandasta. Missään hän ei pysty todella hengähtää.

'' Kun ensi helpotus onnistuneesta paostamme kaikkosi, tilalle nousivat ahdistus ja epätoivo. Arkipäiväisestä elämästä selviytyminen tuntui ylivoimaiselta haasteelta.''
s. 167

Ei sitä pysty edes kuvittelemaan, mitä ruandalaiset ovat joutuneet kokemaan, ja ennen kaikkea, miten joku on voinut selvitä hengissä siitä. Hirveätä edes ajatella, mitkä syyt ovat johtaneet tuohon, koska tuskin kukaan ryhtyy silmittömästi murhaamaan kokonaista ryhmää ilman mitään todella painavia syitä, vaikka silloinkin se tuntuu järjettömältä. Kirja alussa oli parin sivun tiivistelmä Ruandan, Zairen ja kansanmurhan vaiheista.  Kuitenkin tuntuu käsittämättömältä, miten ihmisissä pystyy syttymään tuollaista julmuutta. Ilmeisesti olen naiivi, mutta olisin toivonut, että tuollaisia kauheuksia ei enää tapahtuisi.

Kirja on vaikuttava, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se räväyttää kansanmurhan kauheudet vasten kasvoja. Tietysti olin kuullut Ruandan kansanmurhasta aiemmin, mutta tämä oli todella silmät aukaiseva lukukokemus. Kuitenkin kaiken tuon pahuuden keskellä oli pieni ripaus toivoa. Ihmisten hyvyyttä ja inhimillisyyttä tuotiin myös esiin, kun he auttoivat Leahia pakenemaan. Toivo paremmasta tulevaisuudesta ja leahin uskomaton sitkeys olivat myös hyvin ihailtavia. Verta hyytävistä tapahtumista huolimatta  tästä jäi tunne, että kaikki on mahdollista. Joku todella pystyi selviämään hengissä tuollaisesta helvetista.

Tähdet: * * * *

Tämän ovat lukeneet myös mm. Norkku/nenä kirjassa, Mari A:n kirjablogi ja Mai Laakso/Kirjasähkökäyrä

Seitti - Agatha Christie

Kirjan nimi: Seitti (Spider´s Web)
Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Kirsti Kattelus
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1954, suomennos 2012
Sivumäärä: 192
Mistä: Oma

Clarissa on diplomaatti Henry Hailsham-Brownin vaimo, joka elelee joksenkin tylsää elämää maalla antiikkikauppiaalta vuokratussa talossa Henryn ja tämän tyttären Pippan kanssa. Ainut huolenaihe on talon mukana tullut tomera puutarhuri neiti Peake, joka ei oikein tule toimeen muun henkilökunnan kanssa. Muuten Clarissa piristää elämäänsä keksimällä juttuja sekä leikkimällä ajatuspeliä ''Entäpä...''.

'' Jeremy voihkaisi koomisen ärtyneenä. ´´Clarissa´´, hän kysyi, ´´Puhutko sinä ikinä totta?´´
´´Totta kai puhun -toisinaan´´, Clarissa myönsi. ´´Mutta kun minä puhun totta, kukaan ei ikinä näytä uskovan minua. Se on hyvin kummallista.´´ ''
s. 13-14

Eräänä päivänä talolla Clarissaa tapaamassa on hänen huoltajansa sir Rowland, tämän tuttu Hugo sekä Jeremy. Tästä olisi jo ollut tarpeeksi virikkeitä Clarissalle, pystyihän hän hauskuttaa itseään juksuttamalla muita, mutta sitten hän löytää olohuoneestaan ruumiin. Mitä hän voi tehdä, kun Henrylle on tulossa äärimmäisen tärkeitä vieraita sinä iltana? Onneksi Clarissalla on pitkäs perinteet juttujen keksimisestä, joten kyllä hän jotakin keksii...

Tarinassa tapahtuu paljon ja yllättäviä juonenkäänteitä oli lukuisia. Jälleen kerran Christie onnistui puijaamaan minua ja kunnolla. Kirja oli viihdyttävä ja Clarissan juttuja oli hauska seurata, koska koskaan ei voinut olla varma mitä hän taas keksisi. Ainut asia joka varsinaisesti häiritsi oli se, että kaiken pystyi kuvittelemaan näyttämölle. Tämähän on alkujaan Christien kirjoittama näytelmä, jonka Charles Osborne on sovittanut romaaniksi. Kaikki tapahtui olohuoneessa, ja koko ajan ihmiset vain seilasivat sisään ja ulos sieltä. Tarinaa kuljetettiin myös eteenpäin lähes ainoastaan dialogilla, joka olisi käynyt puuduttavaksi, jos kirja olisi ollut vähänkin pidempi. Itse mysteeri oli kuitenkin nautittava, joten eipä tässä nyt taaskaan paljoa valittamista ole.

Tähdet: * * *

Lue oman hyllyn kirjat -haaste on tilanteessa 12/65

Vesipuutarhat - Alan Drew

Kirjan nimi: Vesipuutarhat (Gardens of Water)
Kirjoittaja: Alan Drew, suomentanut Satu Leveelahti
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi:  2008, suomennos 2009
Sivumäärä: 391
Mistä: Oma

'' Istanbul 1999. itä ja länsi, muslimit ja kristityt. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria.''
Takakansi

Eräänä yönä maa tärisi ja talot romahtivat. Sinan luuli menettäneensa poikansa ja yläkerran amerikkalaisperhe äitinsä. Se mitä maanjäristyksen jälkeen tapahtui laittoi Sinanin kiusalliseen asemaan. Hän jäi kiitollisuudenvelkaan - ja vielä amerikkalaiselle. Tilannetta ei yhtään helpota se, että Sinanin tytär Irem rupeaa kulkemaan tuon amerikkalaisen Marcusin pojan Dylanin kanssa. Telttaleirissä alkaa kuiskuttelu, mikä laittaa Sinanin vaikea päätöksen eteeen. Toisessa vaakakupissa on Iremin onni ja toisessa Sinanin ja ennen kaikkea hänen palvoman poikansa Ismailin kunnia. Voiko hän antaa tottelemattoman tyttärensä hairahduksen pilata niin rakkaan poikansa nimen?

Kirjassa on kuvattu perinteiden ja kulttuurien yhteentörmäyksiä. Naisen paikka oli kotona, eikä Iremin äiti Nilüfer voinut katsoa läpi sormiensa tyttärensä kapinaa naisen roolia vastaan. Oikeastaan Nilüfer oli tässä asiassa jyrkempi kuin Sinan, joka puolestaan kamppaili ristiriitaisten tuntemuksiensa kanssa. Fakta oli kuitenkin se, että molemmat vanhemmat palvoivat Ismailia, mikä sai Iremin tuntemaan itsensä arvottomaksi. Olisi kyllä hyvin rankkaa olla Iremin asemassa. Tässä valossa on aika ymmärrettävää, miksi vapaamielinen amerikkalainen Dylan vetosi häneen. Tämähän antoi hänelle huomiota mitä vanhemmat eivät.

'' ´´Tiedätkö sinä, mitä teidän hallituksenne teki meille etelässä?´´ Sinan kysyi.
´´Minä tiedän, mitä Yhdysvaltain hallitus antoi turkkilaisten sotilaiden tehdä´´, Marcus sanoi pitäen katseensa koko ajan jalassa.
´´Kotikyläni viereinen kylä poltettiin maan tasalle´´, Sinan jatkoi. ´´Naisia ja lapsia kuoli.´´
´´Tiedän.´´
´´Ja minkä takia?´´ Sinan sanoi. ´´Koska -´´
´´Koska te haluatte puhua omaa kieltänne, koska te tahdotte oman maanne, koska Yhdysvallat ja NATO haluavat ajaa Venäjän välimereltä.´´
´´Öljyn takia´´, Sinan sanoi. ''
s. 153

Sinan on kurdi, joka on joutunut pakenemaan kotoaan vainoja. Hänen isänsä kuoli yhdysvaltalaisen kiväärin luotiin, ja nyt hänen pitäisi luottaa ja olla kiitollisuudenvelassa yhdelle amerikkalaiselle. Yhdysvaltalaisten pystyttämässä telttaleirissa rupeaa myös leviämään amerikkavastaisuus, kun uskonnot törmäävät. Kuka nyt pitäisi käännytys yrityksistä...

Kirjan kertoma tarina elämästä luonnonkatastrofin jälkeen, mahdottomasta rakkaudesta ja kulttuurien kohtaamisesta oli hieno, mutta jotenkin se kuitenkin jäi etäiseksi ja latteaksi. En tiedä miksi, mutta tämä tarina ei päässyt ihon alle. Lukujen lyhyyden ansiosta aina kirjaan tarttuessa tuli luettua useampia lukuja kerrallaan, vaikka usein tulikin keksittyä muuta tekemistä lukemisen sijaan. Ainekset kuulostivat sen verran hyviltä, että harmittaa, kun tämä ei tuntunutkaan mitenkään erikoiselta.

'' ´´Anna kun kerron sinulle taivaasta Ismail.´´ Tämän valheen hän sentään saattoi kertoa. Yksi valhe ihmiseltä hyväksytään, etenkin jos se luo toivoa. ´´Taivaassa on hyvin vihreää, samaa syvää vihreää kuin kaikkein kauneimmissa puissa. Siellä on vesipuutarhoja täynnä jokia ja järviä ja korkeita putouksia, joissa ryöppyävä vesi kimaltelee miljoonan timantin tavoin. - - ´´ ''
s. 263

Tähdet: * * *

Tämän ovat lukeneet myös mm. Katri/La petite lectrice, Rva Kepponen/Kirjakepponen, Annelin lukuvinkit ja Sanna/Luettua

Lue oman hyllyn kirjat -haaste eteni taas tilanteeseen 11/65

Huhtikuun luetut & saadut kirjat

Huhtikuun luetut
- Huonosti käyttäytyvät jumalat, Marie Phillips
- Monte-Criston kreivi, Alexandre Dumas

Huhtikuu ei selvästikään ollut kovin hyvä lukukuukausi määrällisesti. Sain luettua kaksi kirjaa, joissa on yhteensä 1012 sivua eli 506 sivua keskimäärin kirjaa kohden. Positiivista tässä pienessä määrässä oli se, että laatu oli kuitenkin suht. hyvä. Monte-Criston kreivi ylitti huimasti odotukset ja ihastuin täysin tuohon oikeutta hakevaan yltiöpäisen rikkaaseen kreiviin. Huonosti käyttäytyvät jumalta ei yltänyt samalle tasolle, mutta varsin mukavaa hömppää kiireitten keskellä kumminkin. Monte-Criston kreivi herätti myös 1800-luku -haasteen taas henkiin, kaksi jo luettu.


Saadut kirjat

- Dora, Dora, Heidi Köngäs
- Vieraan lapsi, Alan Hollinghurst
- Haudankaivajan tytär, Joyce Carol Oates
- Akhilleen laulu, Madeline Miller
- Naimapuuhia, Jeffrey Eugenides
- Näkymätön silta, Julie Orringer

En ole nyt vähään aikaan itse hankkinut kirjoja, mistä olen hyvin ylpeä. Kirjahylly silti senkun vaan jatkaa kirjavuoren kasvatusta. Minulla oli nimittäin syntymäpäivät huhtikuussa, minkä seurauksena lahjoja sateli. Tietysti sukulaisille on selvää lukuintoni, joten monesta pakestista tupsahtikin kirja. Kaikki paitsi yksi kirja olivat lukulistallani ja siksi innostuinkin kovin ne saadessani. Erityisesti odotan tuon Vieraan lapsen sekä Dora, Doran lukemista. Rakas isosiskoni tuntee kirjamakuni niin hyvin, että hän osasi hankkia juuri loistavan kirjan, vaikka en ollukkaan siitä koskaan aiemmin kuullutkaan. Se on tuo Akhilleen laulu, joka vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. Kiitos Sofia!
Sain myös kavereiltani suloisen Kuppikakut -leivontakirjan ja olen nyt aivan koukussa siinä oleviin kuviin.

Muuta
Blogini ulkonäkö muuttui nyt vähän kesäisempään ja olen aika tyytyväinen lopputulokseen (parannusehdotuksia saa laittaa). Oikeastaan ei ollut edes suunnitellut mitään muutosta, kun yhtenä päivänä vain sain inspiraation leikitellä eri teemoilla ja lopputulos olikin sen verran kiva, että päätin pitää sen =)

Monte-Criston Kreivi - Alexandre Dumas

Kirjan nimi: Monte-Criston kreivi (Le Comte de Monte-Cristo)
Kirjoittaja: Alexandre Dumas, suomentanut Lauri Hirvensalo
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi:  1844, suomennos 1955
Sivumäärä:  711
Mistä: isältä

'' Helmikuun 24. päivänä 1815 antoi Notre-Dame de la Carde'in tähystäjä merkin, että Marseille'n satamaan oli tulossa fregatti Pharaon puluumatkallaan Smyrnasta, Triestistä ja Napolista.''
s. 5

Tällä laivalla palaa myös perämies Edmond Dantès, joka kapteenin kuoltua on saanut tehtäväkseen toimittaa harmittoman kirjeen Elban saarelta. Ainakin hän luuli niin. Elämä hymyili Dantèsille: laivan varustaja herra Morrel oli luvannut hänelle kapteenin pestin ja kaunis Mercedes lupautui hänelle vaimoksi. Kilpakosia Fernandille ja kateelliselle laivan tilinhoitajalle Danglarsille tämä ei kuitenkaan sovi, vaan he kehittelevät salajuonen, jonka avulla he saavat Dantès paran pois kuvioista. Tämän juonen pääosaa näyttelevät ilmiantokirje sekä Elbasta tullut kirje, olihan tuohon aikaan yksi suurimmista rikoksista olla bonapartisti.

'' ´´- - Dantès ei voi jäädä vankeuteen iäksi päiväksi, vaan pääsee sieltä joskus poiskin, ja voi silloin sitä, joka hänet sinne toimitti!´´ ''
s. 28

Ahneen naapuri Caderoussen silmien alla ja omaa etuaan ajavan kuninkaallisen prokuraattorin sijaisen herra Villefortin avulla suunnitelma saadaan täytäntöön ja Dantès viedään kihlajaisistaan pahamaineiseen Ifin linnaan vankilaan, jonka eristyssellistä tulee Dantèsin koti seuraavaksi neljäksitoista vuodeksi. Aluksi Danès on vaipua hulluuteen ja saakin raivohullun vangin maineen, mutta kuitenkin lupaus kostaa niille, jotka hänet sinne syyttömänä toimitti, saa häneen taas virtaa. Kun hän vielä tutustuu toiseen eristysvankiin, hulluun pappiin, joka rupeaa opettamaan häntä, alkaa pois pääsy näyttämään jo todennäköisemmältä.

Paettuaan Dantès ottaa useita eri henkilöllisyyksiä. Hän toimii niin pastori Pater Busonina, englantilaisena lordi Wilmorena, itämaisena merenkävijänä Sindbad Merenkulkijana sekä tietysti satumaisen rikkaana Monte-Criston kreivinä. Hänellä on kuitenkin vain yksi päämäärä - kostaa. Fernandista on tullut rikas ja maineikas kreivi Morcerf, kunnialegioonan entinen komentaja ja nykyinen poliitikko. Hän on naimisissa Dantèsin nuoruuden rakkauden Mercedesin kanssa ja heillä on poika Albert. Monte-Criston kreivi tutustuukin hyvin Albertiin, samoin kuin tämän muihin tuttaviin kuten ministeriön yksityissihteeri Debrayhin, sanomalehtimies Beauchampiin, kreivi Château-Renaudiin sekä Maximilien Morreliin, joka oli spahi-ratsumies ja laivanvarustaja Morrelin poika. Näiden uusien tuttavuuksiensa avulla erikoisen Monte-Criston kreivin nimi on pian kaikkien pariisilaisten huulilla. Kuka on tämä salaperäinen ja yliluonnollisen rikas kreivi?

'' ´´Voitte huoleti mainita minkä summan vain, älkää ollenkaan pelätkö, voitte olla varma siitä, että Danglars'in toiminimen mahdollisuudet kyllä tyydyttävät kaikkein suurimmatkin vaatimukset, vaikkapa puhuisitte kokonaisesta miljoonasta.´´
´´Miljoonastako?´´
´´Miljoonasta, niin juuri´´, Danglars toisti typerän ylpeästi.
´´Mitä ihmettä minä yhdella miljoonalla?´´ kreivi ihmetteli. ´´Hyvänen aika, jos olisin tarvinnut vain miljoonan, en olisi avannut luottoa moisen vähäpätöisyyden vuoksi. Miljoonako? Minullahan on aina miljoona lompakossani tai pienessä matkalaukussani.´´ ''
s. 288

Danglarsista oli tullut varsin rikas parooni, joka toimi niin pankkiirina kuin edustajakamarin jäsenenäkin. Danglarsilla oli myös vaimo ja tytär. Villefortista oli puolestaan tullut arvossa pidetty kuninkaallinen prokuraattori, jolla oli vaimo, pieni poika, tytär Valentine sekä halvaantunut isä herra Nortier de Villefort. Se että Monte-Criston vihollisilla meni näin hyvin, ärsytti tietysti häntä, joten koston suloiset rattaat laitettiin hitaasti mutta varmasti pyörimään.

Olipas hyvä kirja! Juoni oli oikein vetävä ja piti koko ajan otteessaan. Monte-Criston touhuja oli erittäin mielenkiintoista seurata ja erityisesti yrittää päätellä, mikä oli hänen tavoitteensa kussakin tapahtumassa ja mitä siitä seuraisi. Dumasta ei missään nimessä voi syyttää lukijan aliarvioimisesta. Lähes mitään ei nimittäin selitelty, vaan lukijan piti itse osata yhdistää asioita toisiinsa. Tämä teki lukemisesta erittäin nautittavaa, mutta samalla hidasta. Se että tämän lukemisessa kesti niin kauan johtuu yksinkertaisesti siitä, että koko ajan piti pysähtyä miettimään asioiden yhteyksiä.

Kirjassa oli paljon henkilöitä ja olisl ähes mahdotonta pysyä mukana, kuka oli nyt kenellekin sukua, mitä hän teki, kenen kanssa hänellä oli millainen suhde ja miten hän yhdistyi Monte-Criston menneisyyteen. Olin jatkuvasti sekaisin varsinkin ihmisten suhteista toisiinsa. Kuka oli kenenkin kanssa naimisissa/kihloissa ja kenellä oli ollut/oli suhde keneenkin jne. Kyllä vähemmästäkin olisi pää mennyt pyörälle, kun missään vaiheessa ei tunnuttu viittavaan näihin aiempiin juttuihin vaan oli lähes täysin oman muistin ja mietintöjen varassa.

Kirja tuntui olevan aika nopeatempoinen ja siinä ehti tapahtua paljon noihin seitsemäänsataan sivuun verrattuna. Henkilöhahmoista pidin tai ainakin he tuntuivat istuvan hyvin kirjaan, ja kokonaisuus tuntui tasapainoiselta. Kuitenkin kaksi ärsytti minua suunnattomasti. Toinen oli Caderousse, jota en olisi oikeastaan jaksunut missään välissä seurata, ja toinen Dantèsin morsian Mercedes, joka oli kuvattu niin katuvana ja hyvää tarkoittavana, että se pilasi jopa vähän tunnelmaa.

Hieno kirja kuitenkin, ja yllätyin todella sen vetovoimaisuudesta. Tätä lukiessa tuli myös mieleen usein Kosto -tv-sarja, jossa siis Emily kostaa isänsä kokemaa vääryyttä. Ymmärrän mainiosti, miksi lehtijutuissa on usein mainittu sarjan yhteydessä tämä kirja. Eikä kyse ole oikeastaan pelkästä samasta ideasta - kostosta - vaan myös samankaltaisesta ajattelua vaativista juonenkäänteistä. Kummassakaan mitään ei tarjota valmiiksi pureskeltuna.

Tähdet: * * * *

Kirjan ovat lukeneet myös mm. Amma/Amman lukuhetki, Katri/Aikakirjoja, Anki/Ankin kirjablogi, Raisa/Kirjaurakka ja Morre/Morren maailma

Sain myös näin taas heräteltyä tuota 1800-luku -haastetta jonka toinen kirja tämä on.

Huonosti käyttäytyvät jumalat - Marie Phillips

Kirjan nimi: Huonosti käyttäytyvät jumalat (Gods Behaving Badly)
Kirjoittaja: Marie Phillips, suomentanut Titia Schuurman
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi:  2007, suomennos 2009
Sivumäärä:  301
Mistä: Siskolta lainassa

'' Alice seurasi Artemista huoneesta toiseen jalat tarttuen lattiaan joka askeleella. Hän pani merkille rikkinäiset, vinot huonekalut, hämähäkinseittien peittämät jalkalistat, joissa asui ties mitä otuksia. ''
s. 68

Huonosti käyttäytyvät jumalat kertoo antiikinkreikan jumalien elosta nyky Lontoossa. Heidän elämäsä ei kuitenkaan ole kovin hohdokasta. Hienot palatsit ovat vaihtuneet ränsistyneeseen kämppään, ja ennen heitä palvoneet ihmiset uskovat ennemmin johonkin kuolleeseen kuolevaiseen -Jeesukseen. Kohtalon, tai pikemminkin jumalten oikusta, Artemis palkkaa taloon siivoojaksi Alicen parantamaan asumisentasoaan. Tästä syntyy kuitenkin hankaluuksia, koska kenenkään kuolevaisen ei ole lupaa astua jumalten asuinalueelle.

'' ´´Annas kuin virkistän muistiasi´´, Artemis sanoi. ´´Onko Kate yhtään tuttu nimi?´´
Apollon yllättyi aidosti. ´´Eipä ole´´, hän vastasi.
´´Tyypillistä´´, Artemis totesi. ´´Se tekee asian vielä pahemmaksi. Kate on se astraalialainen kuolevainen, jonka sinä eilen muutit puuksi.´´ ''
s. 21

Nimi Huonosti käyttäytyvät jumalat sopii kirjalle mainiosti, koska näillä jumalilla todella oli käytöstavat vähän hukassa. Mitäpä väliä jollakin kuolevaisella on, kunhan jatkuvan tylsyyden saisi edes hetkeksi pois. Toisena motiivina toimi jumalten riitojen aiheuttamat kostotoimet. Voimiaan menettäneiden jumalten on kuitenkin tienattava elantonsa. Metsästyksen ja siveyden jumalatar Artemis ulkoilutti koiria, auringon jumala Apollol toimi tv-meediona, kauneuden jumalatar Afrodite myi puhelinseksiä ja viininjumala Dionysos pyöritti klubeja ja teki omaa viiniään.

Jumalten hahmot olivat ärsyttäviä ja itsekeskeisiä, mutta pidin niistä kuitenkin jollakin tapaa. Jumalten kommellukset saivat minut myös välillä naurahtamaan. Siivooja Alicekin sopi kaikessa naiviudessaan jokkoon, mutta hänen poikaystänäs Neil ei ei sitten oikein sulautunut tarinaan. Oikeastaan kaipasin vähän enemmän jumalten tempauksia ja vähemmän kuolevaisten rakkaushuolia.

Pidin siitä, että jumalissa näkyi heidän toiminnassann ja käyttäytymisessään aika selvästi, minkä asian jumalia he olivat. Tämä oli hyvin mukava huomata ja se toi sellaisen fiiliksen, että näiden hahmojen luomiseen oli oikeasti käytetty aikaa ja mielikuvitusta. Vaikka kirjassa tullaan mainittua monia jumalia, selvästi siinä kuitenkin keskitytään Apolloon, Artemikseen, Afrodiitteen ja Erokseen. Tämä harmitti hiukan, koska tarinasta olisi saatu moniulottaisempi jos muutkin olisivat päässeet valokeilaan. Lempijumalani kirjassa oli ehdottomasti sivuroolissa ollut sodan jumala Ares. Jo pelkkä hänen läsnäolonsa toi huoneeseen riitaa ja hänen pienet kommentit kahakoista jotka tulisi saada leviämään, loivat juuri oikeanlaisen kuvan sodan jumalasta. Ainakin itse pystyin hyvin samasitumaan tähän käsitykseen Areksesta.

Kirja oli viihdyttävä sekä rento, ja se sopi loistavasti raskaan Sofian maailman jälkeen. Eihän tämä tietenkään mikään tajunnanräjäyttävä lukukokemus ollut, mutta varsin kelpo hömppää hauskalla lisällä. Jos ei mitään muuta kirjasta saisi irti, niin ainakin antiikinkreikan jumalat ja heidän tehtävänsä tuli hyvin kerrattua.

Tähdet: * * *

Muualla luettu: Zephyr/Kirjanurkkaus, Morre/Morren maailma, Q+Black/Lukunurkka, marjis/Kirjamielellä, Inka/Kirjapinot ja Minna Jaakkola/Oota, mä luen tän eka loppuun

Maaliskuun luetut

Maaliskuun luetut
- Kapina laivalla, John Boyne
- Teemestarin kirja, Emmi Itäranta
- Sofian maailma, Jostein Gaarder

Taas on ollut kiireitä mm. koeviikon ja kesävaihdon valmennusviikonlopun tahoilta, joten maaliskuun kirjasaldo tulee näin vähän myöhässä. Sivuja kertyi yhteensä 1420 eli n. 473 sivua/kirja. Näistä juuri nuo pitemmät Kapina laivalla ja Sofian maailma olivat aika suuria pettymyksiä. Sofian maailma oli vain yksinkertaisesti aivan väärä valinta kurssikirjojen pänttäämisen oheen, kun taas Boynelle odotukset olivat niin suoreet, että pudotus olikin sitten valtava... Teemestarin kirjaan taas vuorostani ihastuin. Siinä oli käytetty niin kaunista kieltä ja ideakin oli mainio.

Mikään näistä kirjoista ei sovellu haasteisiini, vaikka Kapina laivalla onkin omasta hyllystä. Se on kuitenkin sen verran uusi, että sitä ei lasketan mukaan Lue oman hyllyn kirjat -haasteeseen. Sain kuitenkin blogihistoriani ensimmäisen hasteen ja tunnustuksen. Kiitos vielä kerran Emilielle ja Pihille naiselle! Olikin todella mukava vastata näihin hauskoihin kysymyksiin.

Tänä kuukautena tapahtui paljon asioita, eikä niistä vähäisin ole uusi perheenjäsenemme Tipo, joka selvästi osoittaa suurta kiinnostusta kirjallisuutta kohtaan. Tipo on puoliksi maatiainen ja puoliksi norjalainenmetsäkissa, joten pelolla odotamme kuinka isoksi poika kasvaa. Ainakin menoa on riittänyt talossa =)