Kirjan nimi: 12 elämänohjetta - Käsikirja kaaosta vastaan (12 rules for life)
Kirjailija: Jordan B. Peterson, suomentanut Tero Valkonen
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2018
Sivumäärä: 559
Mistä: Mieheltä lainassa
' Tällaisen kysymyksen ongelma on siinä, että sen esittäessään täytyy todella tahtoa totuutta. Sen ongelma taas on siinä, että vastaus ei tunnu mukavalta. Kun riitelee jonkun kanssa, sitä tahtoo olla itse oikeassa ja toisen olevan väärässä. Sen jälkeen toisen täytyy uhrata jotain ja muuttua, ei itsen, ja se on paljon mukavampaa. Jos onkin itse väärässä ja muutoksen tarpeessa, täytyy käydä itsensä läpi aivan uudelleen - täytyy tutkia niin muistonsa menneestä, nykyhetkessä oleminen kuin tulevaisuuden suunnitelmatkin. Sitten täytyy päättää haluta muutosta ja miettiä, kuinka siinä onnistutaan. Sen jälkeen kaikki täytyy vielä toteuttaa. Se on uuvuttavaa. Se vaatii toistuvaa harjoittelua, jotta uudenlainen katsantokanta ja uudet ratkaisut muuttuvat tottumuksiksi. On paljon helpompaa olla ymmärtämättä, myöntämättä ja toimimatta. On helpompaa kiinnittää huomio johonkin muuhun kuin totuuteen ja pysyä tietoisesti sokeana. '
s. 543-544
Jordan B. Peterson on kanadalainen psykologian professori, joka on tullut tunnetuksi omanlaisilla syväluotaavilla luennoillaan ihmisyyden perimmäisistä kysymyksistä. Nyt hän on päätynyt tiivistämään näiden kansien sisään 12 pääperiaatetta, jotka auttavat elämään parempaa elämää. Nämä 12 ohjetta ovat: Seiso suorana hartiat takana; Kohtele itseäsi kuin henkilöä, jonka auttamisesta olet vastuussa; Hanki ystäviksesi ihmisiä, jotka tahtovat parastasi; Vertaa itseäsi siihen mitä olit eilen, älä siihen mitä joku toinen on tänään; Älä anna lastesi tehdä mitään, mikä saa sinut suhtautumaan heihin kielteisesti; Järjestä omat asiasi kuntoon ennen kuin kritisoit maailmaa; Tavoittele sitä, mikä on merkityksellistä (älä sitä, mikä on vain hyödyllistä); Puhu totta - tai älä ainakaan valehtele; Oleta, että keskustelukumppanisi voi tietää asioita, joita sinä et tiedä; Puhu täsmällisesti; Älä häiritse rullaluistelevia lapsia; Silitä kadulla vastaan tullutta kissaa.
Nämä ohjeiden otsikot ovat kuitenkin vasta lähtökohdat. Niistä Peterson lähtee kerimään auki paljon laajempia ja kokonaisvaltaisempia teemoja moraalista, uskomuksista, vapaudesta ja vastuista. Ja se kaikki nivoutuu lopulta kysymykseen kuinka elää. Välillä keskusteltiin hummerien valtataisteluista evoluutiopsykologian näkökulmasta ja toisinaan viitattiin raamatun teksteihin. Sitten taas puhuttiin kuuluisista psykologien teorioista tai ihan vain vanhojen kirjoitusten oppeista. Kaikesta voi nimittäin saada yllättävän paljonkin irti. Kun vain osaa katsoa.
' Hän päätteli että tweediä käyttävä, nojatuolifilosofiaa harrastava, uhreihin samastuva, sääliä ja halveksuntaa ilmaiseva yhteiskunnan muutoksesta puhuva kansanosa ei itse asiassa useinkaan pitänyt köyhistä, vaikka muuta väitti. Se yksinkertaisesti inhosi rikkaita. Ihmiset naamioivat kaunansa ja mustasukkaisuutensa hurskauteen, tekopyhyyteen ja omahyväisyyteen. Tiedostamaton - tai yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta puhuva vasemmisto - ei ole niistä päivistä juuri muuttunut. Aina kun joku ilmoittaa liian lujaa "Minä kannatan tätä!" huomaan miettiväni Freudin, Jungin, Nietzschen ja Orwellin ansiosta "Mutta mitä sinä siis vastustat?". Kysymys vaikuttaa erityisen aiheelliselta, jos samainen henkilö valittaa, kritisoi tai yrittää muuttaa jonkun toisen käyttäytymistä. '
s. 449
Aloitin tämän Petersonin kirjan varmaan lähemmäs kaksi vuotta sitten. Sitten olen aina silloin tällöin lueskellut yhden luvun kerrallaan, kunnes kirja jäi pitkälle tauolle poikani syntymän jälkeen. Petersonin kerronta ei nimittäin ole sieltä helpoimmasta päästä, eikä näiden kaikkien filosofisten ja viittauksia täynnä olevien sivujen sokkelosta tullut mitään pahimmassa univajeessa. Yhdessäkin luvussa mentiin niin syvälle johonkin raamatun lainauksiin, että en pysynyt perässä edes ennen yöherätysten tulemista osaksi arkeani. Petersonin kerronta on melkein kuin älykästä tajunnanvirtaa. Hän ottaa eri asioita ja mennä porskuttaa minne ne vievätkään. Lopulta sitten koukataan niiden kaikkien esimerkki tarinoiden ja moraalifilosofisten pohdintojen jälkeen takaisin siihen mikäs olikaan tämän luvun aiheena.
Peterson on tunnettu myös siitä, että hän jakaa vahvasti mielipiteitä. Hän tuo julki rohkeasti omat näkemyksensä eikä kumartele sovinnollisesti muita. Joku voisi siis kokea osan hänen tuomistaan ajatuksista myös provosoivina. Erityisesti erilaiset idealogiat ja -ismit ovat hänen hampaissaa. Itsellenikään kaikki hänen oppinsa eivät kolahtaneet, mutta joukossa oli myös helmiä ja valaistumisen hetkiä. Ne palkitsivat ja antoivat motivaatiota jatkaa myös silloin kun tuntui, että ei ihan saa nyt otetta siitä mitä taas halutaan sanoa. Oli myös kiehtovaa seurata miten erilaisista esimerkeistä Peterson pystyikään ammentamaan elämänohjeisiinsa. Mielenkiintoinen oppitunti, joka laajensi taas ajatusmaailmaa tarjoamalla uusia näkökulmia.
Tähdet: 3 / 5
Muaalla luettu: Kirja kirjoista ja Ensimmäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti